Jukka Reikon uusi Robinson R44 Raven 1 -helikopteri tuotiin lentorahtina Yhdysvalloista Englantiin ja lennettiin sieltä kuuden maan kautta Malmille.
Kun yhdysvaltalainen Frank Robinson 1970-luvun alussa kehitteli kotinsa autotallissa ensimmäistä mäntämoottorilla varustettua helikopteria, R22:ta, hän ei varmaankaan arvannut, millainen menestystarina oli syntymässä.
Nykyään Robinsonin helikopteri-tehdas Kaliforniassa, Yhdysvalloissa on kappalemääräisesti suurin alan toimijoista. Robinsonin valmistusohjelmaan kuuluu ensimmäisen kaksipaikkaisen R22:n lisäksi nelipaikkainen R44 sekä viisipaikkainen turbiinimoottorilla varustettu R66.
Yhteensä yli 12 000 uutta helikopteria on lähtenyt Robinsonin tehtaalta, mikä helikopterien maailmassa on hämmästyttävä määrä. Muut alan valmistajat eivät pääse lähellekään tätä.
Helikopterien operoinnissa olennaista on huollon ja peruskorjausten järjestäminen niin, että operointi on paitsi turvallista myös taloudellista.
Robinsonin helikoptereissa normaalien 50/100 tunnin huoltojen lisäksi peruskorjaukset tehdään 2 200 lentotunnin tai 12 vuoden välein. Kun peruskorjausjakso täyttyy, helikopteriin vaihdetaan lähes koko primäärirakenne: moottori, päävaihteisto, pyrstövaihteisto ja roottorin lavat sekä paljon muuta. Kustannus on yli puolet uuden vastaavan kopterin hankintahinnasta, mutta peruskorjatulla kopterilla saa taas lentää ne 2 200 tuntia tai 12 vuotta.
Päätös uuden koneen hankinnasta syntyy
Itse tulin oman Robinson R44 Raven 1 -helikopterini kanssa syksyllä 2016 tilanteeseen, jossa kolme vuotta aiemmin käytettynä ostamassani OH-HEP:ssä olivat sekä lentotunnit että kalenteriaika loppumassa. Päädyin kuitenkin tilaamaan uuden Robinson R44 Raven 1:n, koska vanhan peruskorjaus olisi kestänyt vajaan vuoden. Saksalainen Startrade haki loppuun lennetyn kopterin trailerilla pois hyvittäen siitä ihan mukavasti, ja uusi toimitettiin englantilaisen Robinson-myyjän Heli Airin kautta.
Olen lentänyt kiinteäsiipisillä vuodesta 1972, ja monet tuntevat minut RV-7A OH-XJR -experimental-lentokoneen rakentajana. Helikoptereihin tutustuin vuonna 2011, kun nuorempi tyttäreni Jenna avioitui Samuli Pakan kanssa, joka siihen aikaan toimi Malmilla helikopterilentokoulussa opettajana. Pakka otti minut mukaansa lennolle Robinson R44:llä, ja innostuin heti varsinkin tajutessani, miten toimiva pakkolaskumenetelmä autorotaatio on.
Kurssi meni kivasti hyvien opettajieni ansiosta, ja Trafin teoriakokeetkin läpäisin ensi yrittämällä -– tosin rima väpättää vieläkin. PPL(H)-lentokokeen jälkeen tarkastuslentäjä painotti, että kopteria pitää taidon säilyttämiseksi lentää paljon ja säännöllisesti. Samaan aikaan syksyllä 2013 tuli myyntiin Turun Helikopterilentäjien Robinson R44 Raven 1 OH-HEP, jonka ostin. Kone osoittautui hyväkuntoiseksi palvellen peruskorjausjaksonsa loppuun ilman murheita.
Tilaamani uusi R44 Raven 1 valmistui Robinsonin tehtaalta tammikuun alussa tänä vuonna. Kun helikopteri oli saapunut lentorahtina Yhdysvalloista Englantiin, Heli Air kasasi sen jälleen, minkä jälkeen kopteri koelennettiin sekä rekisteröitiin siirtolentoa varten. Uuteen kopteriin oli Trafista varattu rekisteritunnus OH-HLR. Tuo LR on rakkaan vaimoni Leenan mukaan.
Uuden koneen hand over
Uusi helikopteri piti sitten saada tuotua kotiin. Trailerikuljetus olisi tietenkin ollut vaihtoehto, mutta uuden koneen tuominen pitkin suolattuja maanteitä ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Niinpä Samuli Pakka lähti siirtolentäjäksi kopteria hakemaan. Reitti kulkisi Englannista Ranskan, Belgian, Hollannin, Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta Malmille. Näin pitkä siirtolento on aina altis sään vaihteluille ja asioille, jotka voivat tulla yllätyksenä. Hyvää lennon valmistelua ja turvavarusteiden hankkimista ei voi liikaa painottaa.
Uuden koneen vastaanottaminen Heli Airilla alkoi helikopterin dokumenttien perusteellisella tutkimisella. Koneen kasanneelta Heli Airilta oli paikalla henkilökuntaa, joka kertoi kasaukseen liittyvistä vaiheista. Uusi on aina uusi.
Tietenkin täysin uuteen lentolaitteeseen täytyy toisaalta suhtautua hiukan kriittisesti. Yksi kriittinen asia Robinsoneissa ovat v-urahihnat, jotka välittävät voiman moottorilta päävaihteiston kautta pää- sekä pyrstöroottoreille. Voimansiirron hihnoja on neljä kappaletta ja niiden kireyttä täytyy aktiivisesti seurata.
Viimeinen vaihe koneen hyväksymisessä oli koelento. Käynnistyksen yhteydessä huomattiin voimansiirron hihnat liian löysiksi. Startin jälkeen lapojen tulisi liikkua viiden sekunnin sisällä siitä, kun voimansiirron kytkin on aktivoitu.
Tällä kertaa tuohon meni noin 12 sekuntia, mikä on liian pitkä aika. Tekniikan väki kiristi hihnoja niin, että aika tippui 4–5 sekuntiin, mikä on juuri optimi. Mikäli hihnat ovat liian kireät, moottorin on vaikea lähteä pyörimään käynnistettäessä. Toisaalta jos hihnat ovat liian löysällä, joku hihnoista voi hypätä pois uraltaan, mikä ei todellakaan ole hyvä asia.
Koelennolla keskityttiin varmistamaan koneen järjestelmien normaali toiminta. Tämän lisäksi testattiin koneen värinätaso kaikilla nopeuksilla leijunnasta maksiminopeuteen. Meitä kiinnosti myös koneyksilön maksiminopeus vaakalennossa sekä minkälaiset roottorin kierrokset se säilyttää autorotaatioliu´ussa. Koelento itsessään meni hyvin ja kone tuntui olevan hyvin säädöissään. Pakka kätteli sen merkiksi Heli Airin myyntijohtajan Brian Kanen – hand over.
Siirtolento Wycombe Air Parkista Malmille
Kun lennetään avoimien vesialueiden yli, tulee varustuksen olla asianmukainen. Kopteri on varustettu automaattisella ELT-hätälähettimellä, mutta sen lisäksi pilotilla oli henkilökohtainen PLB-hätälähetin merilentopuvun taskussa. Henkilökohtaisten paukkuliivien lisäksi mukana oli kätevän kokoinen itsestään täyttyvä pelastuslautta.
Ennen matkalle lähtöä oli käyty Turussa Ursuitilla hakemassa merilentopuku, joka auttaa selviämään toimintakykyisenä veden varaankin joutuessa.
Oli aika lentää uudelta tuoksuva ja kauniisti kiiltävä Robinson R44 Raven 1 OH-HLR kotiin. Lentosuunnitelmat tehtiin EFHK-briefingiin, mutta sitten ilmeni ongelma. Kun polttoainetankeista otettiin lähtötarkastuksessa näytteet vesitysventtiilien kautta, sieltä löytyi pieniä hiutalemaisia epäpuhtauksia. Paikalle hälytettiin Heli Airin mekaanikko asiaa tutkimaan. Koneeseen tankattu polttoaine osoittautui puhtaaksi, mutta tankkien huuhtelu oli tehtaalla ilmeisesti tehty hutiloiden.
Säiliöistä laskettiin polttoaineet pois ja ne huuhdeltiin perusteellisesti. Robinsonin helikoptereissa on bladder-tyyppiset polttoainesäiliöt, joissa on metallisen kuoren lisäksi sisällä kuminen ”pussukka”, joka onnetto-muustilanteessa estää polttoaineen vuotamisen, vaikka säiliön kuori rikkoutuisi.
Kun mekaanikko oli säiliöiden ja vedenerottajan huollon jälkeen kuitannut helikopterin lentokelpoiseksi, oli aika lähteä Lontoon ruuhkaiseen ilmatilaan. Pelkästään Heathrown lähialueen sisällä on viisi muuta lentoasemaa ja niiden ilmatilaa.
Englannissa ensimmäistä kertaa lentäessä saattaa nousta kysymysmerkki lentäjän pään päälle, kun tutka kysyy sinulta ”What kind of services you request? Alerting service, Basic service, Traffic service or Deconfliction service?” Erilaista valvottua tai rajoitettua ilmatilaa on ympärillä joka suunnassa.
Suomessa monesti vallitsee radioon puhumattomuuden kulttuuri valvomattomilla lentopaikoilla ja valvomattomassa ilmatilassa, mikä saattaa aiheuttaa läheltä piti -tilanteita. Kyseisellä siirtolennolla oltiin koko ajan yhteydessä johonkin lennonjohtoelimeen, kuten London infoon, Dutch Mil -lentotiedotusjaksoon tai Stockholm controliin. Näin pitkää lentoa suunnitellessa on hyvä perehtyä eri maiden toimintatapoihin muun muassa AIP:n välityksellä.
Roaming-maksujen pieneneminen lähes olemattomiin tarkoittaa käytännössä sitä, että datayhteyttä voi käyttää huoletta. Tämän myötä on eri maissa helppo seurata säätä, tehdä lentosuunnitelmia ja katsoa NOTAMeja.
Ennakkoon tulostettuna mukana oli paksu kansiollinen paperia. Kansiosta löytyi muun muassa kaikkien reitille ja sen ympäristöön osuvien mahdollisten kenttien tiedot koskien muun muassa aukioloaikoja, mahdollista PPR:ää (Prior Permission Required, käytössä Malmilla) ja polttoaineen saatavuutta sekä kenttien VAC-, LDG- ja parking-kartat.
Robinson R44:ssa on noin kolmen tunnin toiminta-aika, joten suunnittelimme kaikki legit noin kahden tunnin pituisiksi ja sää- ja tuuliennusteet aina rankimman mukaan huomioiden. Vaikka kyseessä olikin VFR-lento, on hyvä huomioida mahdollinen varakenttä, vaikka sitä ei määräysten mukaan vaaditakaan.
Kaiken kaikkiaan varsinainen siirtolento Wycombe Air Parkista Helsingin Malmille sujui yllättävänkin vaivattomasti. Lento oli huolellisesti etukäteen valmisteltu, kuten hyvä ilmailutapa edellyttääkin.
