Viitisen vuotta sitten ei varmaan kukaan miehitetyn ilmailun parissa toimiva voinut uskoa, millainen mullistus varsinkin alemmissa ilmatiloissa koetaan miehittämättömän ilmailun räjähdysmäisen kasvun kautta.
Aikaisemmin miehittämätön ilmailu oli hyvin vahvasti vain lennokkiharrastajien sekä FPV-lennättäjien toimintaa, kunnes markkinoille tuli vyöryllä verrattain edulliset ja erittäin helppokäyttöiset kuvauskopterit, jotka tunnetaan nykyään paremmin droneina.
Dronet kuuluvat nykyään yhä useamman valokuvausta harrastavan vakiovarusteluun, sillä niillä voi saada aivan uuden näkökulman tuttuihin maisemiin. Droneja hyödynnetään ammattipuolella muun muassa vaikeapääsyisten paikkojen tarkastuksissa, ortokuvien ja 3D-mallinnusten tekemisessä, mobiiliverkkojen testauksessa, päästömittauksissa ja pienten lähetysten toimittamisessa. Tulevaisuuden mahdollisuudet ovat lähes rajattomat ja uusia dronejen hyödyntämistapoja kehitetään koko ajan.
Muutokset ovat miehittämättömän ilmailun osalta tapahtuneet niin huimaa vauhtia, ettei turvallisuuden varmistamiseen ole täysin osattu valmistautua ennalta.
Ilmatila ja sen rajoitukset pitää tuntea
Muita ilmailulajeja harrastamattomat uudet drone-lennättäjät eivät välttämättä tiedä, millainen ilmatilarakenne on ja mitä sen eri osissa voi tehdä. Miehitetylle ilmailulle luotujen säädösten löytäminen ja niiden merkityksen ymmärtäminen oman harrastuksen kannalta voi olla haasteellista.
Ilmailusäädösten mukaan jokaisen miehittämättömän ilma-aluksen ohjaajan tulee selvittää lainsäädäntö ja varmistua lennätysalueensa mahdollisista rajoituksista. Tärkeimpiä näistä selvitettävistä asioista ovat sallittu maksimilennätyskorkeus, mahdolliset rajoitetut ilmatilat sekä lähistöllä mahdollisesti tapahtuva miehitetty ilmailutoiminta.
Oletettavasti suuri osa dronellaan säädöksiä rikkoneista on tehnyt tämän täysin tai osin tietämättömyyttään. Mutta miten kummassa sääntöjen noudattaminen onnistuu, jos esimerkiksi 13-vuotias nuori hankkii itselleen kuvaus-dronen, jonka pystyy teknisesti nostamaan vaikkapa 500 metrin korkeuteen, eikä hän ole koskaan kuullutkaan mitään ilmatiloista tai niihin liittyvistä rajoituksista? Laitteiden myyjiäkään ei velvoiteta ohjeistamaan ostajaa säädösten kanssa alkuun pääsemisessä. Vain ilmailua harrastaneelle tai ilmailun parissa työtä tekeville erilaiset ilmatilat sekä ilmatilarajoitukset ovat tuttuja.
Valistustyötä hyvässä hengessä
Sosiaalisen median eri ryhmät valistavat hyvin ilmailusäädöksistä. Esimerkiksi Facebookiin luotuihin drone-ryhmiin on kerääntynyt paljon vastuuntuntoisia ja asioihin hyvin perehtyneitä ihmisiä. He neuvovat aktiivisesti ja usein rakentavassa hengessä tuoreita drone-pilotteja.
On tärkeää, että virheitäkin tehneisiin harrastajiin suhtaudutaan asiallisesti, jottei kynnys selvittää itselle epäselviä asioita nouse liian korkeaksi. Ilmailuun liittyvien rajoitusten ja sääntöjen perusteluiden ymmärtäminen edistää niiden noudattamista. Hauskaa voi pitää myös säädösten rajoissa.
Eri ilmailulajien edustajien kannattaa tutustua toisiinsa, jolloin yhteisymmärrys lisääntyy. Näin tietoisuus miehitetyn ja miehittämättömän ilmailun turvallisuuteen vaikuttavista näkökulmista leviää myös uusille harrastajille. Parhaimmillaan suuren suosion saavuttanut kuvaus-dronejen lennättäminen voi herättää uusissa harrastajissa kipinän muihinkin ilmailulajeihin.
Rekisteröinti ja koulutusvaatimus tulossa
Suomessa aletaan kansallisesti soveltaa jo pitkään EU-tasolla valmisteltua EU-drone-asetusta. Suurinta osaa droneista ei saa 1.7.2020 alkaen lennättää ilman verkkopohjaisen kokeen suorittamista sekä lennättäjän rekisteröitymistä Traficomiin.
Vaikka vaatimus voi tuntua ilmailua tuntemattomalle drone-harrastajalle raskaalta muutokselta, sillä edistetään sääntöjen tuntemusta ja ilmailun turvallisuutta.
Traficom vaatii 1.7.2020 alkaen henkilökohtaisen rekisteröitymisen jokaiselta, joka käyttää yli 250 gramman painoista dronea tai dronea, joka on varustettu kameralla eikä sitä ole luokiteltu leluksi. Traficom on suonut siirtymäajaksi tietyt ehdot täyttäville lennokkikerhoille mahdollisuuden poiketa tästä määräyksestä. Lisätietoja säännöistä saa Traficomin inernet-sivuilta osoitteesta droneinfo.fi/fi/eu_dronesaannot.
Ilmatilajako määrittelee sallitun ilmailun
Suomi on jaettu erilaisiin ilmatiloihin, joilla varmistetaan miehitetyn ilmailun turvallisuus ja erotellaan erilaiset ilma-alukset toisistaan. Tätä kutsutaan porrastukseksi. Suurin osa, mutta ei kaikki, maan tai veden pintaa koskettavasta ilmatilasta on Suomessa valvomatonta G-ilmatilaa. Esimerkiksi valvottujen lentokenttien ympärille on muodostettu valvottuja ilmatiloja, joiden sisällä lennonjohto ohjaa ilmaliikennettä turvallisesti.
Noin 2,9 kilometrin korkeudesta noin 20 kilometrin korkeuteen on kokonaan valvottua ilmatilaa. Tässä valvotussa ilmatilassa kulkevat mittarilentoliikenteelle tarkoitetut reitit. Näitä voi maanläheisesti verrata vaikkapa liikennekoneiden moottoritieverkostoksi.
Pienkoneilla ja helikoptereilla lennetään sekä valvotussa että valvomattomassa ilmatilassa hyvin paljon 150 metrin korkeudessa ja siitä ylöspäin. Monilla työlennoilla sekä muun muassa sotilaskoneilla sallittu minimikorkeus voi olla jopa niinkin alhainen kuin ”selvästi erossa esteistä”. Lääkärikopteritoiminnassa minimikorkeus matkalennolla on 75 metriä. Miehitettyjen ilma-alusten lentotoimintaa voi siis hyvinkin olla samoilla korkeuksilla, joilla dronea lennätetään; monesti ilma-alukset liikkuvat matalalla hyvin nopeasti. Pitää muistaa, että drone on aina väistämisvelvollinen.
Valvottuun ilmatilaan tarvitaan aina kulloisenkin ilmatilan valvonnasta vastaavan elimen selvitys, eli lupa lentää tai lennättää poislukien droneja koskevat erityisehdot, joista kerrotaan alla. Tällainen elin on normaalisti lentokentän lennonjohto tai laajemmista alueista vastaava aluelennonjohto.
Maksimilennätyskorkeus alenee 120 metriin
Dronea saa lennättää valvotussa ilmatilassa kiinteän esteen korkeudella ja sen välittömässä läheisyydessä silloin, kun etäisyys kiitotiehen on vähintään yksi kilometri ja 50 metrin korkeudessa, kun etäisyys kiitotiehen on vähintään kolme kilometriä. Muualla eli valvomattomassa ilmatilassa maksimilennätyskorkeus on nyt 150 metriä. Maksimilennätyskorkeus muuttuu 1.7.2020 alkaen 120 metriin.
Lisäksi siellä täällä on erilaisia pysyviä väliaikaisia ilmatilan rajoitus- tai kieltoalueita. Ne on perustettu siksi, että niillä varoitetaan muusta ilmaliikenteestä tai kielletään kokonaan kaikki ilmailu kyseisellä alueella. Tällaisia kieltoalueita on esimerkiksi ydinvoimaloiden ympärillä, puolustusvoimien alueilla sekä muiden valtion turvallisuuden kannalta tärkeiden kohteiden ympärillä. Näiden lisäksi on vielä useita ilmakuvauskieltoalueita esimerkiksi puolustusvoimien alueiden ympärillä.
Tietoa droneja koskevista säädöksistä löytyy Traficomin ylläpitämältä Droneinfo.fi -sivustolta. Ilmatilan rakenteesta sekä rajoitusalueista löytyy tietoa jatkuvasti päivittyvästä ja reaaliaikaisesta ilmailukarttapalvelusta, Aviamapsista, jonka osoite on Aviamaps.com. Aviamapsista kannattaa valita drone-kartta, joka suodattaa normaaliin drone-harrastustoimintaan kuulumattomia tietoja pois karttanäkymästä. Karttaa painamalla saa lisätietoa valitun paikan rajoituksista.
Drone-harrastajat vierailivat lääkärikoptereiden tukikohdassa
Suomen Ilmailuliitto, lääkärihelikopteritoiminta FinnHEMS sekä Skärgårdshavets Helikoptertjänst Ab SHT järjestivät yhdessä drone-harrastajille vierailun Vantaan lääkärikopteritukikohtaan. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa, ja samalla kerättiin kokemuksia uusien tilaisuuksien järjestämistä varten. Ajatus tällaisen tilaisuuden järjestämisestä heräsi minulle eli Markus Sinervälle ja SHT:n lentotoiminnan johtajalle, Jouni Romppaselle, sillä toimimme molemmat helikopterilentäjinä ja haluamme edistää miehitetyn sekä miehittämättömän ilmailun turvallista yhteensovittamista. Yhteistyö ja määräysten tunteminen lisäävät ilmailun turvallisuutta.
Vierailun päätavoitteina oli rakentaa yhteisymmärrystä samassa ilmatilassa toimivien välille ja parantaa sitä kautta ilmailun turvallisuutta. Samalla drone-harrastajat pääsivät tutustumaan lentäjiin ja säädöksiä tekeviin viranomaisiin – joista monet ovat itsekin drone-harrastajia.
Tilaisuudessa esittelijöinä toimivat FinnHEMSin eteläisiä tukikohtia operoivan SHT:n lentotoiminnanjohtaja Jouni Romppanen, lennonjohtaja, vesikonepilotti, drone-harrastaja Mikko Sinervä ANS Finlandilta, ilmailukarttapalvelu Aviamapsin kehittajä ja varjoliitopilotti Juha Lindstedt sekä drone-asiantuntija, ylitarkastaja Henri Hohtari Traficomilta.
Esityksissä käsiteltiin ilmailun säädöksiä ja drone-toiminnan vaikutuksia muuhun ilmailuun sekä annettiin eväitä turvalliseen dronen lennättämiseen. Vierailijoita kannustettiin myös aktiiviseen vuoropuheluun koko vierailun ajan.
Vierailuun osallistuneiden ikäjakauma oli 14-vuotiaasta noin 60-vuotiaaseen. Paikalla oli niin lennokkiharrastajaa, liikennelentäjää, lennonopettajaa, kuvausdronepilottia, kuin dronen hankintaa harkitsevia. Saimmekin näin hyödyntää melkoisen laajaa kokemustaustaa yhteisissä vuoropuheluissamme.
Monelle vierailun odotetuin osuus oli lääkärihelikopterin tukikohtaan tutustuminen. Kopteriin tutustuttaessa tutkittiin erityisesti koneen rakenteita ja tuotiin esiin, millaisia vaikutuksia dronen ja kopterin törmäyksellä voi olla.
