Napsun verran parempi sijoitus olisi ollut mahdollinen

keskiviikko 21.08.2024
TEKSTI Seija Suihkonen
KUVAT Timothy Parrant, Ewan Cowie, FAI
Jere Byman ja Lassi Lehesvuo ovat tulleet tuulitunnelilentäjiksi laskuvarjohyppäämisen kautta. Molemmat kävivät laskuvarjohyppykurssin Vaasassa, Lehesvuo vuonna 2016, Byman 2020. Kuva: FAI

 

Tuulitunnelilentämisen World Cup kisattiin överihienoissa puitteissa

Jere Byman ja Lassi Lehesvuo sijoittuivat kymmenenneksi tuulitunnelilentämisen World Cupissa Kiinan Macaossa tämän vuoden huhtikuussa. Kisat olivat kaksikolle kokemus, joka ei välttämättä ihan ehti toistu.

 

Pikkusen tuntuu Jere Bymania, 24, ja Lassi Lehesvuota, 29, harmittavan. Kaksikko sijoittui kymmenenneksi tuulitunnelilentämisen World Cupissa Kiina Macaossa viime huhtikuussa, mutta parempikin sijoitus olisi ollut mahdollinen. Joukkueita mukana oli 23.

 

– Napsun verran olisi ollut mahdollista sijoittua paremmin, eikä tämä ole vain toive vaan ihan realistista, mutta kaikki on aina muutamasta tilanteesta kiinni, Byman miettii muutama kuukausi kisojen jälkeen keskellä parasta laskuvarjohyppykautta.

 

Silti oma suoritus tyydyttää. He olivat kuudenneksi paras eurooppalainen joukkue.
– Meillä oli haastava talvi takana. Saimme monissa kisoissa aikasakkoja, mutta Macaossa pystyimme lentää puhtaasti, eikä saatu yhtään sakkoa. Siinä onnistuttiin pääkilpailussa, ja siihen voi olla tyytyväinen, Byman sanoo.

Jere Byman ja Lassi Lehesvuo edustivat ainoana joukkueena Suomea tuulitunnelilentämisen World Cupiin Kiinassa huhtikuussa. Kuva: FAI

Kilpailussa kaksi osa-aluetta
Bymanin ja Lehesvuon laji on dynaaminen lento, D2W (Dynamic 2-way). Se koostuu kahdesta eri osa-alueesta, nopeudesta ja vapaaohjelmasta.

 

Nopeusosiossa pari suorittaa määrätyn radan ja liikkeet mahdollisimman nopeasti. Osiossa tuulitunneli on jaettu kolmiulotteisesti neljään neljännekseen, joissa parin pitää käydä määrätyssä järjestyksessä. Viiden sekunnin aikasakon saa, jos varpaankynsikin on viivan väärällä puolella.

 

– Se on brutaalia. Kisoissa nopeimmat lentävät radan vähän alle 50 sekunnissa, hitaimmat alle 70 sekunnissa. Viiden sekunnin aikasakko on siinä tosi paljon, Byman sanoo.

 

Vapaaohjelmassa pari luo itse minuutin mittaisen ohjelman, ja tuomarit antavat pisteitä vaikeustason mukaan. Suorituksessa kaikki liikkeet täytyy tehdä yhtäaikaisesti.

 

– Esimerkiksi lähekkäin lentäminen tai jos lentäjät ohittavat toisensa niin, ettei heillä ole näköyhteyttä ovat suorituksia, joista saa enemmän pisteitä, Lehesvuo havainnollistaa.

 

Dynaamisessa lennossa kisataan myös nelihenkisillä joukkueilla (Dynamic 4-way). Lisäksi uutuutena on tulossa soololaji, joka on virallisesti kisaohjelmassa ensi vuoden MM-kisoissa Belgiassa. Suomella ei toistaiseksi ole edustusta kummassaan lajissa.

Jere Byman (oik.) ja Lassi Lehesvuo ovat treenanneet yhdessä vasta helmikuusta 2023 lähtien. Molemmat ovat tyytyväisiä siihen, miten paljon he ovat kehittyneet puolessatoista vuodessa. Kuva: FAI

 

Noin sata tuntia yhteistä tunnelitreeniä
Byman ja Lehesvuo ovat molemmat aloittaneet laskuvarjohyppäämisen Vaasassa, mutta tutustuneet Alavudella hyppytapahtumassa kesällä 2021.

 

– Tunnelissa päätimme ruveta kilpailemaan yhdessä suht spontaanisti tammikuussa 2023. Jere oli tutustunut lajissa kisaamiseen jonkin verran ennestään työkavereiden kesken, ja minä olin kisannut pari kertaa aiemmin SM-kisoissa, Lehesvuo muistelee.

 

Nyt takana on vajaa 100 tuntia yhteistä treeniä tunnelissa. Siitä 60–70 tuntia kertyi viime talvena.
– Olemme tosi positiivisesti yllättyneitä siitä, miten paljon olemme kehittyneet vuoden aikana. Nopeutta pitää kuitenkin saada vielä lisää, Lehesvuo analysoi.

 

Molemmilla on hyvä pohja tuulitunnelilentämiseen, sillä he ovat olleet töissä Helsingissä sijaitsevassa vapaalentotunnelissa Föönissä jo useamman vuoden.

 

– Siellä lennätetään ensikertalaisia sekä koutsataan laskuvarjohyppääjiä ja tunnelilentäjiä. Paljon lennetään myös hupia työkavereiden kanssa. Olemme onnekkaita, koska meillä on hyvä diili Föönin kanssa ja pääsemme harjoittelemaan siellä, Lehesvuo sanoo.

 

Kaksikko osallistui ensimmäisen kerran MM-kisoihin viime vuonna vain muutaman kuukauden treenaamisen jälkeen. Kisat pidettiin Slovakiassa ja sijoitus oli yhdeksäs 12 joukkueen joukossa.
Sen jälkeen kisakokemusta on kertynyt pienemmistä kisoista Euroopassa.

 

Nyt tunnelikisat järjestettiin ensimmäistä kertaa Aasiassa, ja meno oli sen mukaista. Rahassa ei säästelty, sillä kisat olivat samalla kaikkien aikojen ensimmäiset Aasian mestaruuskilpailut.
– Macao on kasinokaupunki ja vähän kuin Las Vegas tai Dubai. Kaikki on överihienoa, mutta tuntuu feikiltä, kaksikko kuvailee.

 

Siinä missä Slovakiassa avajaisseremoniat ja palkintojenjaot pidettiin tavallisessa jumppasalissa, Macaossa tilaisuuksiin oli varattu gaalasalit ja buffee-tarjoilut. Myös kilpailijoista pidettiin hyvää huolta pitkin kisaviikkoa.
– Meille tuotiin ruokaa, annettiin vouchereita ostoskeskukseen ja koko ajan katsottiin perään, että kaikki oli hyvin. Tuskinpa koskaan päästään kokemaan samanlaista, Lehesvuo miettii.

 

Kisoja oli mukana tekemässä paljon työvoimaa, mikä näkyi sujuvissa järjestelyissä.
– Yleensä kisoissa aikataulut heittävät tunteja suuntaan tai toiseen. Kerran esimerkiksi Espanjassa meillä oli treeniaika sovittu kello 01 yöllä, mutta lopulta tunneliin päästiin aamuneljältä. Macaossa ei sitä ongelmaa ollut, aikataulussa pysyttiin, Byman kehuu.

 

– Mutta kisastriimi oli huono, ja kisojen seuraaminen netin kautta ei oikein onnistunut. Se vähän harmitti, Lehesvuo sanoo.

 

D2W-kisoissa on kaksi osa-aluetta: nopeusosuus ja vapaaohjelma. Macaossa Byman ja Lehesvuo onnistuivat erityisesti nopeusosuudessa. Kuva: FAI

Suomesta ei löydy valmentajaa
Byman–Lehesvuo-tiimi harjoittelee suunnitelmallisesti ja on vienyt sekä kisaamisen että treenaamisen tuulitunnelissa pidemmälle kuin kukaan muu aiemmin Suomessa. He ovat myös ylivoimaisesti parhaiten menestynyt joukkue.

– Ehkä se kertoo enemmän Suomen tasosta, Lehesvuo naurahtaa.

 

Maailman huipulle pääseminen vaatisi kuitenkin vielä paljon kehitystä.
– Lentomäärät pitäisi olla aivan eri tasolla. Suomessa sellainen ei yksinkertaisesti tällä hetkellä ole mahdollista, Lehesvuo toteaa.

 

Haaste on myös se, että Lehesvuo–Byman-tiimille ei löydy Suomesta valmentajaa. Apukeinona he ovat liittyneet maailmanmestari ja ”megatunnelihero” Rafael Schweigerin hyppääjäyhteisöön, jossa on mukava 20–30 tunnelilentäjää ympäri maailman. Koutsausta antavat maailman parhaat tunnelikoutsit viikoittaisissa verkkotapaamisissa.

 

– Olemme laittaneet sinne videoitamme ja kysymyksiä ja saaneet palautetta ja vinkkejä ihan normilentämisestä ja vaikka vapaaohjelman tekemisestä, Lehesvuo kertoo.

 

Lajin parhaimmilla on valmentajat, jotka suunnittelevat kilpailijoille muun muassa vapaaohjelmat – kuin koreografit konsanaan. Tällaisesta eurooppalaiset tunnelilentäjät voivat vain haaveilla.
– No, toisaalta onhan se siistiä, että voimme sanoa, että olemme tehneet kaiken itse, Byman miettii.

 

Tuulitunnelilentäminen kilpailulajina

– Tuulitunnelilentäminen on kilpailulajina vielä varsin tuore.
– MM-kisoja on järjestetty viisi kertaa. Ensimmäiset järjestettiin vuonna 2015.
– MM-kisat järjestetään joka toinen vuosi, joka toinen vuosi on World Cup -kilpailu.
– Tuulitunnelissa kilpaillaan useissa lajeissa: yksilökilpailu freestyle, kaksi- ja nelihenkinen dynaaminen lento (D2W ja D4W) sekä nelihenkinen muodostelmahyppy (FS) ja VFS eli vertical formation skydiving. Lisäksi kilpaillaan freestylen juniorimestaruuksista.
– MM-kisojen lisäksi on pienempiä kisoja. Suomessa on järjestetty muun muassa Fööni Open Helsingissä.
– Suomalaisia kilpailijoita on vuosien saatossa osallistunut tuulitunnelikilpailuihin freestylessä ja muodostelmahyppäämisessä sekä dynaamisessa lentämisessä.
– Maailmalla tunnetuin ja menestynein suomalainen tunnelilentäjä on Inka Cagnasso (os. Tiitto), joka voitti freestylen MM-kultaa ensimmäisissä kisoissa vuonna 2015.

 

 

Alaikäiset maailmalta vastaan lento-ohjaajat Euroopasta
Vaikka monet laskuvarjohyppääjät harjoittelevat tuulitunnelissa, tunnelissa kilpailemisella ja laskuvarjohyppäämisellä ei ole juuri mitään tekemistä keskenään.

– Tai no, sama laji, mutta eri laji, kiteyttää Jere Byman.

 

– Suurin ero on kamera. Tunnelissa kamera on kiinteästi paikallaan ja tuomarit ovat siinä takana. Taivaalla kamera on mukana, ja se tuo enemmän ulottuvuuksia, kun kameralla pitää saada kuvattua suoritus, Lassi Lehesvuo sanoo.

 

Käytännössä se tarkoittaa, että vaikka taivaalla ja tunnelissa kilpaillaan lähes samoissa lajeissa, eivät maailman parhaat tunnelilentäjät pärjää automaattisesti laskuvarjohyppykisoissa tai toisin päin.
Maailman parhaat tuulitunnelilentäjät tulevat tällä hetkellä Yhdysvalloista ja Singaporesta eikä heillä ole laskuvarjohyppytaustaa.

 

– Moni on niin nuori, ettei saisi kotimaassaan edes hypätä laskuvarjolla, Lehesvuo sanoo.
Silti noin 70 prosenttia tunnelikilpailijoista on eurooppalaisia.
– Raha ratkaisee. Ja treenikulttuuri, Lehesvuo toteaa.

 

Eurooppalaisista kilpailijoista suurin osa on Bymanin ja Lehesvuon tapaan tuulitunnelissa töissä lento-ohjaajina ja harjoittelee sen, minkä ehtii siinä sivussa. Amerikkalaiset ja singaporelaiset mestarit ovat puolestaan alaikäisiä.

 

– Jenkit ja singaporelaiset ovat kaikki aloittaneet muksuna, heillä on ökyrikkaat vanhemmat ja he voivat lentää tunnelissa niin paljon kuin vaan haluavat, Byman kertoo.

 

Esimerkiksi Macaossa Freestyle Open -sarjan voittanut singaporelainen Kai Minejima Lee on 15-vuotias ja lentänyt tuulitunnelissa 7-vuotiaasta lähtien. Hän käy kotikoulua ja harjoittelee käytännössä päivittäin.

 

– Jos vertaa sitä ja tätä, että me eurooppalaiset treenaamme lähinnä harrastusmielessä, niin eivät erot lopulta niin kovin suuria ole, Byman sanoo.

 

***

Kiinnostuitko laskuvarjourheilustaIlmailuliiton verkkosivuilla voit tutustua eri ilmailulajeihin ja Ilmailuliiton toimintaan. Haluatko mukaan harrastukseen? Etsi sinua lähin ilmailukerho ja liity jäseneksi niin pääset harrastukseen mukaan. Ilmailuliiton jäsenyys kannattaa, sillä yksi jäseneduistamme on vakuutus.