lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Yhteisöllisyys kiehtoo taitolentotuomari Hanna Räihää

maanantai 24.05.2021
TEKSTI TEKSTI KIRSI SEPPÄLÄ
KUVAT HANNA RÄIHÄN KOTIALBUMISTA
WAG Dubaissa oli Hanna Räihälle yksi mieleenpainuvimmista tapahtumista. Kuva: Hanna Räihän kotialbumi

 

Porilainen Hanna Räihä viihtyy taitolennon yhteisöllisessä ilmapiirissä. Kansainväliset arvokilpailut vievät tuomaria maasta toiseen.

 

Tämä on hyvin tyypillinen näkymä tuomarille. Edessä on lento-ohjelma, sininen taivas ja pelto. Kuva: Hanna Räihän kotialbumi

 

Taitolentotuomarina toimiminen on muutaman vuoden kuluttua viisikymppiselle Hanna Räihälle harrastus. FAI:n alainen taitolentokomissio CIVA maksaa tuomareiden matkakulut yleensä – mutta ei aina – kokonaan. Kilpailuiden järjestäjä maksaa tuomareiden majoitukset ja ruuat.

 

–Kulut korvataan, mutta käteen ei jää kuin muistoja ja kokemuksia, Räihä kertoo hymyillen.
Kokemuksia on tullut sitäkin enemmän.

 

–Vuosi 2015 oli minulle taitolennon huippuvuosi. Olin juryn jäsenenä EM-kilpailuissa Romaniassa. Heti perään olin Tsekeissä purjetaitolennon MM-kilpailuissa tuomarina. Sen jälkeen menin MM-kilpailuihin Ranskaan tuomarin avustajaksi unlimited-luokkaan. Olin reissussa kuusi viikkoa niin, että olin kilpailuiden välissä vuorokauden kotona, kun kävin hakemassa tyttäreni Annan mukaan Tsekkeihin, Hanna Räihä muistelee.

 

– Loppuvuodesta Dubaissa järjestettiin vielä World Air Games, jossa sain olla mukana. Tähän päälle tietysti myös kotimaan kilpailut, hän jatkaa.

 

Isojen kansainvälisten kilpailuiden lisäksi Räihä tunnetaan myös Pohjoismaissa, joissa hän on kerännyt kokemusta kansallisten kilpailuiden tuomaritehtävistä. Avustajana mukana kulkee toisinaan Räihän nyt 19-vuotias tytär Anna.

 

–Suomessa pidetään yhdet kilpailut vuodessa, joten niistä ei kartu riittävästi kokemusta. Tuomarina pidän myös leireistä, koska niilläkin kertyy kokemusta, hän lisää.

 

Jos vuosi 2015 oli taitolentotuomarille ikimuistoinen, niin sitä oli myös vuosi 2017.
– Keväällä olimme Kiinassa ensimmäisissä muodostelmataitolennon kilpailuissa. Se oli kutsukilpailu, jossa lensi erilaisia ryhmiä muodostelmassa. Siellä työskentelin Italialaisen Mario Ferranten parina tuomarilinjalla, hän on entinen Frecce Tricolorin lentäjä ja siten muodostelmalennon asiantuntija. Mukana oli myös Kimmo Virtanen, joka työskenteli tuomarina tyttärensä Kian kanssa. Lisäksi tuomareita oli muun muassa Etelä-Afrikasta, Ranskasta, Briteistä sekä Venäjältä, Räihä kertoo.

 

Hanna Räihä työskenteli Kiinassa Formation Aerobatic Championships tapahtumassa Mario Ferranten kanssa. Kuva: Hanna Räihän kotialbumi

Kiinan viranomaiset tosin päättivät pari päivää ennen kilpailua, että taitolentokilpailut ovat paljon vaarallisempia kuin näytökset, eikä kilpailua saanutkaan järjestää.

 

– Tuomarit oli jo lennätetty paikalle ympäri maailmaa, joten toimimme sitten ”turvallisuustarkastajina”. Tiedämme nyt, mikä ryhmistä oli turvallisin, Räihä kertoo nauraen ja lisää, ettei tuloksiakaan saanut julkaista, vaikka paikalla oli noin 350 000 katsojaa.

 

–Loppuvuodesta 2017 olimme taas Kimmon kanssa Unlimited-luokan MM-kilpailuissa Etelä-Afrikassa. Hotellialueella turvallisuus oli huippuluokkaa. Asuntoihin pääsi päärakennuksesta ilta-aikaan hotellin golf-kärryillä, eikä yksin saanut kävellä. Yhtenä aamuna pääsimme safarille Kruger-parkiin. Näimme koko ”big-fiven” ja paljon muutakin. Reissulla ottamani valokuvat ovat nykyään keittiöni seinällä kehystettyinä.

 

Svetlana Kapanina, Irma, John Gaillard, Kimmo Räihä ja Kimmo Virtanen Texasissa. Kuva: Irma Janciukiene.

 

Paljon harjoitusta
Taitolentotuomarina toimiminen vaatii paljon harjoittelua, jotta tuomari tottuu näkemään ja tulkitsemaan näkemäänsä. Taitolentosäännöt sinänsä ovat yksiselitteisiä. Kyse on geometriasta, sillä aina puhutaan linjoista ja kaarista. Urheilutaitolentäjät pyrkii järjestämään parin vuoden välein tuomarikurssin, mistä on aina hyötyä lentäjillekin. Siellä kerrataan sääntöjä ja perehdytään tuomaroinnissa etsittäviin pieniin nyansseihin.

 

–Tuomari oppii katsomaan, onko kone oikeasti pystyssä tai 45 asteen linjassa. Koska kilpailulento tapahtuu nopeasti, avustaja kertoo tuomarille, mitä seuraavaksi tapahtuu. Avustaja kertoo esimerkiksi, että nyt tulee pystylinja ja sitten vaakakierre ja sitten tullaan nelivitosta linjaa. Kun se on kerrottu tuomarille etukäteen, hän osaa odottaa tulevaa ja verrata näkemäänsä saamaansa tietoon, Räihä kertoo.

 

–Yksi tavallisimmista liikkeistä on vaakakierre, johon usein yhdistetään vaiheita. Se voidaan lentää vaakalinjalla, pystylinjalla tai 45 asteen linjalla. Se voidaan aloittaa joko oikeinpäin tai selkälennosta. Siinä tulee olla selkeä alku ja loppu ja mikäli siinä on vaiheita, ne tulee olla täsmällisiä ja samoin välein, on ne sitten puolikkaita, neljänneksiä tai kahdeksasosia. Vaakakierre lennetään aina siivekkeiden avulla. Lisäksi mahdollisten vaiheiden jaot ja rytmi tulee olla säännöllisiä. Rollrate eli kierteen nopeus tulee olla sama koko liikkeen läpi, lentosuunta ei saa muuttua kierteen aikana eli sen pitää säilyttää suunta ja korkeus, Räihä selventää.

 

Räihä kertoo seisseensä leireillä paljon katsomassa, kun häntä kokeneemmat tuomarit ovat olleet arvioimassa lentoja. Suomessa on Räihän lisäksi kaksi muuta kansainvälistä tuomaria, maailman kolmanneksi paras taitolentotuomari Timo Bartholdi ja Kimmo Virtanen. Virtanen oli pitkään kymmenen parhaan tuomarin joukossa. Kun tuomari ei ole toiminut muutamaan vuoteen tuomarina, hän putoaa pois ”ykköslistalta”.

 

–Heidän toimintaansa seuraamalla aloin löytää niitä juttuja, miten tuomarityötä tehdään: Mitä pitää osata katsoa, mikä on lennon rytmitys, missä kohtaa tapahtuu mitäkin ja niin edelleen. Lisäksi pitää tietysti tuntea sääntökirja, Räihä kertoo.

 

Taitolennon sääntökirja on 250-sivuinen. Keskeistä on kuitenkin se, onko kone suorassa, menevätkö rollin vaihteet kohdilleen ja tuleeko liikkeiden väliin linja – se pitää löytyä, jotta kaksi eri liikettä eroavat toisistaan.
Kaikki taitolentotuomarit eivät ole itse taitolentäjiä. Suomalaisista tuomareista Kimmo Virtanen on ollut taitolentäjä, mutta Bartholdi ja Räihä eivät. Tästä juontaa juurensa se, ettei taitolentotuomari voi automaattisesti toimia taitolentovalmentajana.

 

–En itse ainakaan pysty valmentamaan taitolentäjiä, koska en pysty kertomaan lentäjälle, miten heidän pitää korjata lentämistään. Pystyn ainoastaan kertomaan, miltä lentäminen näyttää tuomarin silmin maasta. Yksi taitolentäjän tärkeämmistä apuvälineistä onkin silmät maassa. Lentäjästä saattaa tuntua, että silmukka meni hienosti, mutta hän saakin kilpailuissa siitä viisi pistettä, koska kukaan ei ole maasta katsonut, miltä se näyttää: ovatko siivet suorassa, oliko kaikki silmukan neljännekset samankokoisia ja samalla säteellä, alkoiko ja päättyikö silmukka samalta korkeudelta ja niin edelleen, ja oliko se oikeasti pyöreä. Kaikissa liikkeissä se on sama. Niitä ei pysty koneesta katsomaan kovin tarkasti, vaan maassa olevan toisen lentäjän tai tuomarin pitää kertoa, miltä liike näyttää, Räihä vertailee.

Yksi taitolentäjän tärkeimmistä apuvälineistä on silmät maassa.

 

Selkeää tekemistä yhdessä
Hanna Räihä kertoo nauraen näkevänsä yleensä ulkomailla lentokentän, hotellin ja pari peltoa. Joskus reissun aikana käydään katsomassa nähtävyyksiä ja vietetään iltaa varsinkin, jos sää haittaa kilpailua – seuraavaksi päiväksi kuitenkin palataan samalle pellolle istumaan.

–Suurimpia syitä, miksi toimin tuomarina, on yhteisöllisyys. Kaikki tuntevat toisensa ja aina tulee muutamia uusia ihmisiä mukaan. Kilpailuissa saattaa tulla vuosien mittaisia ystävyyssuhteita. Lisäksi taitolento on selkeää toimintaa. Säännöt ovat hyvät ja niitä myös noudatetaan, Räihä kuvailee.

 

Taitolentokilpailut lyhyesti

Taitolentokilpailuissa kilpaillaan sekä moottori- että purjelentokoneilla. Kilpailuluokkia ovat aloittelijoista korkeimpaan luokkaan Primary (tai Basic), Sportsman, Intermediate, Advanced ja Unlimited.
Alemmat luokat Primary, Sportsman ja Intermediate lennetään Suomessa amerikkalaisten IAC:n sääntöjen mukaan.

 

Primary ja Sportsman -luokissa lennetään sama, tunnettu ohjelma kolmeen kertaan. Intermediatessa lennetään tunnettu ohjelma, joka on kaikille sama ja joka julkaistaan aina alkuvuodesta. Sen lisäksi lennetään vapaaohjelma, joka on jokaisen itselleen tekemä ohjelma sekä tuntematon tai tuntemattomia liikkeitä sisältävät ohjelmat, jotka tehdään kilpailuissa tai jotka toimitetaan valmiina kilpailijoille niin, ettei niitä saa lentämällä harjoitella.
Advaced- ja Unlimited-luokat lentävät CIVAn sääntöjen mukaiset ohjelmat, joita ovat Free known-ohjelma. Siinä on jokaiselle viisi pakollista samaa liikettä ja sen lisäksi jokainen tekee ohjelmasta omansa lisäämällä toiset viisi sääntöjen mukaista liikettä mukaan. Tämän lisäksi lennetään tuntemattomia ohjelmia.

 

Unlimited-luokan MM-kilpailuissa lennetään myös 4-minute freestyle -ohjelma. Se on neljän minuutin mittainen jokaisen lentäjän itse suunnittelema ohjelma, joka muistuttaa enemmän näytöslentämistä. Siinä saa käyttää savuja sekä musiikkia. Se arvostellaan eri tavalla kokonaisuutena, kun taas muut ohjelmat arvioidaan yksittäisten liikkeiden oikeellisuuden perusteella.

 

Kipinä ilmailuun syttyi kesätöissä

Hanna Räihä pääsi nuorena Porissa kesätöihin Air Instituteen ja löysi itsensä kesän jälkeen lupakirjakurssilta. Räihä lensi lupakirjansa Cessna 150:llä ja lupakirjan saatuaan jatkoi lentämistä vuokraamalla samaa konetta.

 

–Oli selkeä virhe, etten liittynyt paikalliseen ilmailukerhoon, vaan vuokrasin konetta Air Institutelta. Minulle ei tullut samanlaista yhteisöä, kuin jos olisin lentänyt kerhossa. Yksin on hankala harrastaa. Harrastus hankaloitui lisää, kun muutin Raumalle, missä ei ollut kenttää. Porilaiset lentävät paljon Piikajärveltä, mutta sain lupakirjan 17-vuotiaana eli ennen kuin sain ajokortin, Räihä kertoo.

 

Lupakirja vanhentui, eikä Räihä saa sitä voimaan, koska hän sairastaa migreeniä, missä voi näkö lähteä. Hän opiskeli useammallakin eri paikkakunnalla ja päätyi lopulta Jämille matkailualan töihin.

 

–Jämillä tutustuin ilmailijoihin ja aloin harrastaa lennokkeja. Rakentelin yhden melkein valmiiksi tulleen rinneliidokin balsasta ja tein sähköllä toimivia sisälennokkeja. Lennättäminen alkoi käydä kalliiksi, koska en ollut kovin hyvä siinä. Koska Jämillä käy paljon väkeä harjoittelemassa ja leireillä, tutustuin taitolentoa lennokeilla ja lentokoneilla harrastaviin ihmisiin, Räihä muistelee.

 

Kilpailuissa vuodesta 2010
Kilpailuorganisaation jäseneksi hän pääsi ensimmäisen kerran vuonna 2010 purjetaitolennon MM-kilpailuihin. Räihä hoiti kilpailutoimistossa kilpailijoiden majoittumiseen liittyvät asiat ja neuvoi käytännön järjestelyissä. Siitä Räihän kansainvälinen tuomariura lähti vauhdilla liikkeelle.

 

Räihä on kiertänyt kaikki SM-kilpailut Kiteellä vuonna 2010 pidetyistä alkaen.
Vuonna 2011 Räihä lähti taitolennon tuomariavustajaksi Kimmo Virtaselle EM-kilpailuihin Slovakiaan. Räihä tutustui vuoden 2010 MM-kilpailuissa Virtaseen, joka tuolloin pyöritti kilpailuiden tuloslaskentaa. Vetoapuna lajin pariin toimivat myös Matti Mecklin ja Osmo Jalovaara, jotka olivat taitolennon konkareita Suomessa.

 

–Kimmon kanssa kiersin pitkin maailmaa kilpailuissa vuodesta 2011 vuoteen 2017. Olen ollut tuomarina ja myöhemmin päätuomarina muun muassa PM-kisoissa Ruotsissa ja Tanskassa. Lisäksi minut on kutsuttu jo viisi kertaa Englantiin purjetaitolennon kansallisiin kisoihin, ensin tuomariksi ja viimeiset kolme kertaa päätuomariksi. Vuonna 2013 Suomessa oli Oripäässä purjetaitolennon MM-kilpailut. Siellä olin kilpailun varajohtaja, mutta tein kilpailutoimistossa kaikkea sitä, missä kilpailun johtaja tarvitsee apua. Kimmo Virtanen hoiti tulospalvelua ja Timo ja Tuula Bartholdi olivat tuomareina, Räihä kertoo.

 

Kun Räihä oli vuonna 2013 järjestämässä CIVA:n eli kansainvälisen taitolentokomitean vuosikokousta, komission silloinen puheenjohtaja LG Arvidsson Ruotsista, kysyi, haluaisiko Räihä ehdolle taitolentokomission sihteeriksi. Hän suostui, vaikka ajatteli ettei tulisi valituksi, koska samat henkilöt olivat olleet sihteeristössä vuosikaudet. Räihä valittiin ja hän on siitä asti ollut CIVA:ssa sihteerinä. Tehtäviin kuuluu pöytäkirjan pitämistä ja juoksevien asioiden hoitamista.

 

Sihteeristön lisäksi myös taitolentotuomareina on jonkin verran naisia. Räihä tunteekin esimerkiksi ukrainalaisia, liettualaisia, japanilaisen, amerikkalaisen ja tsekkiläisen tuomarin. Avustajissa naisia on paljon.
–Kaikissa ilmailulajeissa, missä naisia on, he ovat tosi aktiivisia ja tekevät paljon, Räihä kehuu.

 

Hanna ja Kimmo Texasissa. Aina kisoissa oleminen ei ole vain aurinkoa ja hellettä, joskus se on tuulta ja viimaa. Kuva: Kimmo Virtanen

 

Ammatiksi lentokoneasentaja
Lukion jälkeen Räihä opiskeli ja teki matkailualan pätkätöitä. Niihin kyllästyttyään hän opiskeli Porin WinNovassa lentokoneasentajaksi. Opiskelu ja toinen työ turvallisuuspuolella järjestyksenvalvojana mahdollistivat vapaat kesät ja kilpailuissa tuomarina toimimisen. Räihä valmistui uuteen ammattiinsa 2015.

 

–Lähdin 37-vuotiaana hankkimaan uutta ammattia ja opiskelin 16–17-vuotiaiden kanssa. Se ei ollut minulle helppo koulu, ja voin kuvitella, miten vaikeaa se on ollut nuorille. Suurin osa materiaaleista oli englanniksi ja opiskelussa vaaditaan matemaattista ja teknistä osaamista. Sähköpuoli varsinkin oli itselleni vaikeaa. Lisäksi viranomaiskokeet pitää läpäistä 75 prosenttisesti oikein, että ne saadaan läpi, Räihä kertoo.

 

Kun Räihän valmistumisesta oli kulunut vuosi, hän sai työpaikan Suomen Ilmailuopistosta. Aluksi hän toimi lentokoneasentajana ja kävi pitämässä aloittaville opiskelijoille oppitunteja lentokoneen yleistuntemuksesta ja ihmisen suorituskyvystä. Kun Ilmailuopiston huoltotoiminnan johtajaksi tuli Räihän opettaja, hän muisti Räihällä olevan toinenkin koulutus. Niin hän siirtyi huoltotoiminnan assistentiksi, joka muun muassa ostaa varaosia ja polttoainetta, hoitaa maahantuonnit ja tullaukset, maksattaa ostoista alv:it ja tekee tullin EU:n sisäkaupan tilastoja sekä hoitaa varastoa yhtenä kolmesta työntekijästä.

 

Ilmailua voi harrastaa monella tavalla
Räihä kertoo, että ilmailua voi harrastaa monella tavalla, vaikka ei itse voisikaan lentää. Ilmailu on ollut Räihän harrastus 16-vuotiaasta saakka.

 

– Tykkään ilmailijoiden mentaliteetista, toiminnan säännöllisyydestä ja niistä ihmisistä, joita kentillä on. Lentokoneet on aika kova juttu, Räihä tiivistää.

 

Nyt kun lentoleirejä ja tapahtumia ei koronan takia juurikaan ole, Räihän aika kuluu kotona muun muassa käsitöitä tehden – työnalla on ollut esimerkiksi Malmi-aiheiset villasukat. Kun aikaa on, Räihä viihtyy myös mökillä Turun saaristossa. Ihan pikaisesti siellä ei käydä kääntymässä, sillä matka saareen vie kotoa Porista kuusi tuntia.

 

–Kovasti tässä odotetaan kesän kilpailuja. Meillä on SM- ja PM-kilpailut Lappeenrannassa heinä–elokuun vaihteessa juuri ennen Kaivopuiston lentonäytöstä. Olen siellä kilpailunjohtajana, päätuomaria etsitään vielä Euroopasta, Räihä juttelee.