lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Wanha Rouva lentää taas

torstai 01.08.2019
TEKSTI Kari Martiala
KUVAT Jarmo Kasari

DC-3-koneen perusrakennetarkastus tehtiin Vaasassa, josta löytyivät hyvät puitteet.

DC-3

  • Siipien kärkiväli 28,96 m
  • Rungon pituus 19,65 m
  • Rungon korkeus 5,16 m
  • Max. lentoonlähtöpaino 11 430 kg
  • Moottorit Pratt&Whitney R-1830-92 1200 hp (14 sylinterinen tähtimoottori)
  • Potkurit Hamilton Standart 23E50 (kolmilapainen vakiokierrospotkuri)
  • Polttoaine Lentobensiini 100 LL
  • Polttoaineen kulutus noin 350 l/lentotunti (max pa-määrä 3000 l)
  • Matkanopeus noin 250 km/h
  • Miehistö/matkustajat 3–4 + 19 (max henkilömäärä 23)

 

AKTIIVINEN JÄSENKUNTA PITÄÄ KONEEN ILMASSA

DC-YHDISTYS RY:N 4 000 jäsenen joukos­sa on aktiivinen porukka, joka on toiminut myös ammatikseen ilmailun parissa. Koneen miehistö, ohjaajat, ovat usein eläköityneitä tai yhä edelleen työelä­mässä olevia liikennelentäjiä. Mukana on myös lentotekniikan ammattilaisia, sillä korjausporukalla pitää olla mekaanikon lupakirja.

”Tämä harrastus vaatii aika paljon aikaa tekniikan väeltä sekä lentokau­den aikana että erityisesti talvella, kun konetta huolletaan. Se tarkoittaa sitä, että heistä valtaosa on jo eläkkeelle jääneitä lentokonemekaanikkoja, mutta mukana on vielä työelämässäkin olevia. Vuoro­työ mahdollistaa, että työn ohessakin voi osallistua tähän toimintaan”, DC-yhdistys ry:n puheenjohtaja Petri Petäys sanoo.

”Kone lentää vielä vaikka 100-vuo­tiaanakin, jos meillä vain on henkilöitä, jotka ylläpitävät sitä ja lentävät sillä. Siksi on tärkeää siirtää osaamista eteenpäin.”

Kaksivuotiseen perusrakennetarkas­tukseen osallistuneilla Jussi Pakarisella ja Hannu Vesalalla on kummallakin 50 vuoden kokemus ilmailun parissa.

Huoltotoimen johtaja Pakarinen on aloittanut uransa Ilmavoimissa juuri DC-3-koneiden parissa. Jäätyään reser­viin ilmavoimista, hän ennätti opettaa 15 vuotta ammattikoulussa Kouvolassa helikoptereihin erikoistunutta lentoko­neasennuksen perustekniikkaa, ennen siirtymistään eläkkeelle ja DC-3-harras­tuksen pariin.

Mekaanikko Vesalan jäätyä eläkkeelle hän ennätti harrastaa veneilyä, ennen pa­laamistaan ilmailun pariin. DC-3-kuvioista löytyi mielekäs harrastus sekä kaverit, joiden kanssa hän oli ehtinyt työskennel­lä yhdessä jo vuosikymmeniä.

”Tämän harrastuksen suola ovat ne matkakohteet, joihin lennämme – esi­merkiksi Baltia ja kotimaan tapahtumat. Niihin on ollut mukavaa lähteä, sillä kone saa joka paikassa erittäin hyvän vastaan­oton. Joka vuosi on käyty myös jossakin vähän isommassa ilmailutapahtumassa, kuten vaikkapa Englannissa, Tanskas­sa ja Itävallassa. Ne ovat motivoivia juttuja, vaikka eivät olekaan huvimatkoja. Mekaanikot joutuvat olemaan koko ajan tositoimissa”, Vesala kuvailee.

 

DC-3 OH-LCH:N HISTORIAA

KONE RAKENNETTIIN Douglas Aircraft Companyn tehtaalla Kalifornian Santa Monicassa ja se valmistui jouluaattona 1942 tyyppimerkinnällä DC-3A-453 valmistusnumerolla 6 346. Ko­neen oli alun perin tilannut Pan American Airways toimimaan Latinalaisen Amerikan linjoillaan rekisteritunnuksella NC34953, mutta sodan takia kone otettiin asevoimien palvelukseen jo 27. joulukuuta 1942. Tyyppi­merkinnäksi tuli C-53C-DO ja palvelusnumeroksi 43-2033. Vuoden 1943 keväästä syksyyn palveluspaikkana oli kuljetus­lennoston Pohjois-Atlantin osasto ja tukikohtana luultavasti Presque Isle Mainen osaval­tiossa. Loppusyksystä kuljetus­lennosto siirsi koneen Euroopan osastoon, jossa se tiettävästi toimi matkustajakuljetuksissa.

LOKAKUUSSA 1944 kone siirtyi Yhdysvaltain 8. ilma-armei­jan alaisuuteen ja sotatoi­mien loputtua säilytettäväksi Oberpfaffenhofenin varikolle Saksassa. Sieltä se ostettiin Suomen valtiolle ja rekisteröitiin 19. kesäkuuta 1948 tunnuksella OH-LCH. Ensimmäisen reitti­lentonsa se teki Aero Oy:n pal­veluksessa 21. heinäkuuta 1948 reitillä Malmi–Vaasa–Tampere–Malmi. Seuraavana talvena kone kunnostettiin lopullisesti siviili­matkustajakoneeksi. Lentotun­teja kertyi 22 137 joulukuuhun 1960 mennessä, jolloin kone purettiin varaosiksi.

FINNAIRIKSI NIMENSÄ muuttanut Aero tarvitsi kuitenkin rahtiko­neita, ja ison rahtioven asennuk­sen jälkeen uudelleen koottu kone rekisteröitiin 25. kesäkuuta 1963 entisellä tunnuksella. Ko­neen nimiin kirjattiin myös Finn­airin viimeinen DC-3:lla lennetty aikataulunmukainen matkusta­jalento 1. huhtikuuta 1967.

Ilmavoimien kuljetuslentolai­vue sai ensimmäiset modernit kuljetuskoneensa ostettuaan Finnairin DC-3:t. 28 826 lento­tuntia ”mittarissa” OH-LCH myytiin ilmavoimille 5. maalis­kuuta 1970, ja kone sai tunnuk­sen DO-11.

Tavanomaisten rahti- ja laskuvarjohyppylentojen lisäksi koneella huhutaan olleen sa­laisiakin tehtäviä. Vuonna 1985 ilmavoimien kolmoset siirrettiin eläkkeelle. Osa siirtyi museoon, osa ulkomaille, ja kaksi koneista Airveteran Oy:lle 15. tammikuuta 1986. ”Wanhan Rouvan” tunnuk­seksi tuli taas OH-LCH.

 

600 DC-3-KONETTA ON EDELLEEN LENTOKUNNOSSA

TOISEN MAAILMANSODAN jälkeen Yhdysvaltain ilmavoimien ylijäämä­koneita ostettiin Suomeen muun muassa Finnairin, Veljekset Kar­humäen ja Suomen ilmavoimien käyttöön. Ilmavoimissa Dakota-lem­pinimen saanutta konetta käytettiin esimerkiksi laskuvarjojääkärien hyppykoneena.

DC-3-konetta on valmistettu yli 13 000 kappaletta ja Googlen mukaan niistä on edelleen lento­kunnossa noin 600 konetta, osa jopa yhä reittiliikenteessä. Koneita lentää erityisesti Etelä-Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.

LISÄÄ AIHEESTA