Tom Arppe on harrastanut kymmenkunta vuotta kuvaamista ilmailun ohessa. Kuvillaan ja videoillaan hän haluaa näyttää muillekin, kuinka hienoa ilmailu on.
Haluaisin, että ihmiset lähtisivät kokeilemaan lentämistä! kiteyttää Tom Arppe kuvaamisensa ytimen.
Niin sanotussa action-kuvauksen suosituin kameramalli on ollut jo vuosia GoPro. Siinä on muun muassa laaja kirjo erilaisia kiinnitysmahdollisuuksia, aina laskettelukypärästä auton konepeltiin. Ikoniseen asemaan nousseen GoPron rinnalle on kirimässä muita action-kameroita.
Sonyt ovat hyviä ja Garminilla on myös useita mielenkiintoisia malleja varsinkin ilmailukäyttöön. Ainakin yhden Garminin tulen jatkossa hankkimaan, koska siihen saa muun muassa nopeudet ja korkeudet näkymään. Jos esimerkiksi haluaisi päästä johonkin tiettyyn korkeuteen vaikka Kebnellä, näkisi sen heti videolta, Arppe kertoo.
Kiinnitykseen tehokas teippi
Lentokone asettaa omat haasteensa erityisesti kameran kiinnitykselle.
Purjekone on aika helppo, koska se ei värise tai tärise eikä siinä ole moottoria häiritsemässä. Kameran voi oikeastaan laittaa minne tahansa kiinni. Joku voi ajatella, että purjekone on herkkä, kun kameran laittaa vaikka siiven kärkeen, mutta minulla oli Kebnekaisella kamera ja 11 000 milliampeerin lisäakku siiven kärjessä kiinni jeesusteipillä, Arppe kertoo.
Kiinnityspaikka pitää valita siten, että jos kamera irtoaa, se ei aiheuta vaurioita esimerkiksi osumalla lentokoneen muihin osiin.
Liikkuvaan kuvaan käytän pääosin GoPron kaltaisia laitteita. Suurin ongelma videokuvauksessa on tärinä ja niin kutsuttu jello-efekti, jonka aiheuttaa kameran ”rolling shutter”-tyyppinen sulkija. Jos kamera pääsee värisemään, näyttää videokuva kuin märältä spagetilta. Täytyy myös muistaa, että GoPro ottaa videon lisäksi ihan asiallisia stillkuvia. Sen voi ohjelmoida ottamaan kuvia vaikka parin sekunnin välein, jotta sitä ei tarvitse lennon aikana säätää.
Arppe ei ole menettänyt vielä yhtään kameraa Suomeen järviin tai metsiin.
Jos joutuu laittamaan GoPron sen omalla kiinnityssysteemillä potkurivirtaan, siitä ei tule mitään. Kameraa pitää tukea jollain tavalla. Jos se on muoviläpyskän varassa moottorivirrassa, pääsee se värisemään. Kameran voi teipata esimerkiksi streevaan lujasti, ja siinä se toimii vaikka olisi potkurivirrassa.
Kiinnitysteipin on oltava laadukasta. Arppe suosii gorillateippiä, jota löytyy eri värisinä ja joka on helppo poistaa koneesta jälkiä jättämättä. Teipin jälkien poisto liuottimilla voi varsinkin kangaspäällysteisissä koneissa viedä täystuhoon. Jos liimajälkiä jää, Arppen mukaan sitrus-spray on oiva tapa poistaa ne vahingoittamatta pintaa.
Värisevän kuvan voi pelastaa editoinnilla
Valokuvauksessa olen käyttänyt vähän kaikkea kännykästä lähtien. Ne ovat yllättävän toimivia nykyään. Huono puoli on, ettei zoomaus, stabilointi ja tällainen aivan ole sitä laatua, mihin oikeat kamerat pystyvät. Kameroista olen käyttänyt enimmäkseen Sonyja, koska minulla oli aiemmin Minoltan kamera, jonka objektiivit sopivat Sonyyn, Arppe kertoo.
Suurimpien kameravalmistajien valttina ovat toimivat ja yhteensopivat lisäosat.
Hyviä kameroita löytää Kiinastakin, jos jaksaa etsiä. Suurin osa on kuitenkin täyttä puppua. Jos löytää 4K-action-kameran 30 eurolla, voi olla varma, että resoluutio ei ole luvattu. GoPro on hintansa arvoinen. Kaikkiin action-kameroihin saa erilaisia lisäosia, kuten gyrostabilaattorin, jolla kameran saa pysymään vaakatasossa, vaikka kone liikkuu alla. Se antaa hienoja efektejä.
Kameran heilumisista voi suurimman osan poistaa jälkeenpäi videoeditointiohjelmilla. Arppe käyttää editoinnissa Adoben Premiere Pro -ohjelmaa. Markkinoilla on useita ilmaisohjelmiakin, ja kaupalliset tuotteet maksavat muutamista kympeistä aina tuhansiin.
Kuvan heilumisen poistaminen editointiohjelmalla on ihan hyvä, jos kyse on muutamasta kuvasta. Se kuitenkin vähentää kuvan pikselimäärää eli tarkkuutta. On tärkeää saada alkuperäinen otos toimimaan mahdollisimman hyvin. On erittäin tärkeää saada kamera pysymään kunnolla kiinni. Jos se vähänkin väpättää, lopputulos ei ole silmiä hivelevän kaunista taivaalla liitämistä vaan jotain ihan muuta.
Perusakku loppuu helposti
GoPron akku kestää noin tunnin, joten lisävirtaa tarvitaan yläilmoissa.
Kun pakkasta on 60 astetta, kuten joskus Kebnekaisen yläilmoissa, ei se kauaa pihise. Siksi olen käyttänyt lisäakkuja, jotka on tarkoitettu kännykän lataukseen. Ne ovat suhteellisen pieniä, ja sellaisen voi helposti teipata koneeseen kiinni. Siinä on USB-liitäntä, ja 11 000 milliampeerin akku kestää 8–9 tuntia.
GoPron videokuvaa voi seurata kuvaushetkellä muun muassa omasta kännykästä tai tabletista. Arppe ei sitä juurikaan tee, vaan yksinkertaisesti kuvaa koko lennon kameran muistikortille.
Muistikortit ovat isoja, ja esimerkiksi 64 gigan kortille mahtuu yli neljä tuntia materiaalia. Eihän se videon ottaminen ole ongelma. Se on sitten se jälkityö, editointi ja materiaalin sommitteleminen yhteen, joka vie leijonaosan ajasta. Mitä enemmän on materiaalia, sen enemmän aikaa kuluu editointivaiheessa.
Eri resoluutioita
Nykyään suurin osa videokuvasta kuvataan täydellä (Full HD) HD-tarkkuudella
(1 920 x 1 080 pikseliä eli kuvapistettä). Myös alempi HD-resoluutio (1 280 x 720 pikseliä) antaa varsin hyvän kuvan. Saatavilla on neljä kertaa Full HD -tasoa parempi tarkkuus, 4K (3 840 x 2 160). Se on kuvana komeaa mutta vaatii paljon tilaa muistikortilla – mitä parempi kuvan taso, sen enemmän se syö muistikorttia.
4K:ta ei ole tarkoituksenmukaista kuvata. Jos tekisi elokuvan, jossa laitteet ovat nimenomaan 4K:ta varten, sen voisi ymmärtää. Youtube-videoihin ei ole mitään järkeä kuvata 4K-tarkkuudella. Full HD:kin näyttää ihan asialliselta.
Arppe ei kulje uusimpien kameramallien perässä, vaikka hänellä onkin hallussaan GoPron viimeisin Sessionin viitosmalli, jolla saa aikaan muun muassa 4K-tasoista kuvaa.
Meillä on töissä kuvauskerho, ja sinne hankittiin viitosmalli kerhon jäsenien lainattavaksi. Itselläni on GoPro kolmosia.
Lentokoneeseen voidaan sijoittaa useitakin kameroita. Jälkityö lisääntyy, mutta eri kuvakulmia koostamalla päästään hienoon lopputulokseen.
Parhaimmillaan minulla on ollut kuusi GoProta kiinnitettynä koneeseen.
Varovasti käsivarakuvauksessa
Lentokoneeseen kiinnitettävien kameroiden lisäksi on mahdollista kuvata käsivaralta. Tässä täytyy muistaa lentoturvallisuus. Tiukassa paikassa kädet saattavat loppua ja ohjaaminen vaarantuu.
Minulla on käsikamerana HD-tason Panasonic, jossa on varsin hyvä zoomi. Jonkun verran olen kuvannut ilmassakin, mutta esimerkiksi purjekoneessa on mahdottoman ahdasta kuvata käsivaralta. Kuvat, jotka olen ottanut koneen sisältä, on otettu lähinnä Kebnellä, kun on lennetty aallossa ja on ollut tarkka tieto muiden koneiden olinpaikasta. En menisi kuvaamaan mitään laskeutumista käsivaralta, siinä on muut hommat tärkeämpiä.
Käsivaralta kuvattaessa on muistettava, että kameran läpi näkyy maailma eri perspektiivissä kuin todellisuudessa. Kameraa zoomatessa saattaa todellisuus kohteiden etäisyydestä vääristyä.
Se on vaarallista varsinkin silloin, kun kaartaa jonkun mökin yläpuolella ja unohtaa olevansa lentämässä. Jos siinä etsii vain parasta mahdollista kuvakulmaa, voi käydä huonosti. Mieluummin lentää konetta, johon on kamerat kiinnitettyinä ja yrittää siinä etsiä kuvakulmia lentämisen ehdoilla sen sijaan, että tuijottaisi kameran läpi.
Editointi vaatii työtä
Suurin työ alkaa, kun kuvattua materiaalia käydään läpi. Hyvällä ennakkosuunnittelulla tämä vaiva vähenee, mutta harva tietää tarkasti, mitä tuleva lento tuo tullessaan.
Katson ensin materiaalin läpi, siinä menee lukuisia tunteja. Siitä alkaa pikkuhiljaa kehittyä idea, mitä tästä voisi tehdä. On minulla aina jonkinlainen ennakkoajatus.
Laskeutumisvideot, joita kuvasin lentopaikat.fi-sivustolle olivat helppoja, koska kuvaus oli suunniteltu etukäteen ja videot noudattivat samaa kaavaa. Kebnen aaltolentoleiriltä vuonna 2011–2012 tein elokuvamaisemman koosteen, jossa oli muutakin tekemistä leiriltä, ei pelkkää lentämistä. Siinä joutui vähän funtsimaan. Taisin editoida videota 98 tuntia. Pätkän pituus oli 48 minuuttia, mutta materiaalia oli yli 28 tuntia. Ja piti etsiä vielä tunnelmaan sopivaa musiikkia.
Haaveena kunnon 360 asteen kamera
Still-kuvauksessa minulla on Sonyn A77. Sillä saa liikkuvaakin kuvaa, mutta koon puolesta se on hankala lentokonepuolella. Minulla on myös pienempi pokkarityylinen kamera, Sony DSC-HX90V. Halusin kameran, jossa olisi todella pitkä zoomi ja joka sopisi taskuun. Sonyn zoomi on 30x, joka vastaa noin 800 millin putkea. Valovoimaisuus ei ole äärizoomilla enää kummoinen, mutta tarkoitushan on ottaa ulkoilmassa kuvia muista koneista. Kamerassa on myös hyvä vakaaja.
Arppe kuvaa kirjaimellisesti kaikkea maan ja taivaan välillä. Parhaimmat kuvat syntyvät yleensä sattumalta.
Ilmasta ilmaanhan ne parhaimmat kuvat ovat. Viime vuonna teimme pidemmän retken Kebnekaisella. Hyvä yleisputki tuollaisiin kuviin on 75–200-millinen. Hinasimme koneet kolmeen ja puoleen kilometriin Kebnekaisen yläpuolelle ja otimme siellä ilmasta ilmaan -kuvia.
Arppen haaveissa on kamerakaluston vankistaminen. Viimeisin kokeilu oli 360 asteen kameralla.
Minulla on yhden start-up-firman 360 asteen kamera, joka ottaa still- ja videokuvaa yhdellä kertaa. Sen laatu on vielä niin surkeata, ettei sitä viitsi katsoa. Lentotoiminnassa tuollainen kamera olisi hieno. Voisi laittaa sen runkoon kiinni ja katsoa kuvaa joka suunnasta. Kyllä semmoinen vielä tulee hankittua, kunhan hinnat hieman tippuvat.
