lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Veli-Matti Friman – Lentävä muusikko

torstai 06.07.2017
TEKSTI Kari Mustonen
KUVAT Kari Mustonen
Omien taitojen äärirajoilla lentäminen on karkeaa riskinottoa, ja niin on myös omatoiminen sääntöjen säveltäminen, kiteyttää muusikko ja lennonopettaja Veli-Matti Friman.

Lennonopettaja Veli-Matti Friman on opettanut ultrakevyen lentämisen lupakirjakursseilla jo vuosien ajan, oppilaita on ollut nuorista noin 60-vuotiaaseen. Oppimiskyvyssä hän ei välttämättä näe oleellisia eroja. Vivahde-eroja sen sijaan voi olla oppimishalussa ja motivaatiossa.

– Lennonopettajan tehtävä on tarpeen tullen herätellä oppilaan motivaatiota. Kun joku hakeutuu lupakirjakursseille, hänellä on melko varmasti olemassa kipinä ilmailuun, mutta aallonpohjiakin tulee. Oppilas saattaa aliarvioida itseään, ehkä epävarmana surkutella ettei opi. Tuolloin opettajan tehtävä on palauttaa oppilas ja tilanne realistiselle tasolle.

– Sekä opettajan että oppilaan on tiedostettava yhteinen päämäärä. Lennonopetus harrasteilmailussa on hyvässä kuosissa. Suomessa on ajantasainen koulutusohjelma, joka varmistaa sen, että laatu on hyvä ja lupakirjan suorittaneilla lentäjillä on hyvä tiedollinen ja taidollinen perustaso.

Myös lennonopettajien koulutukseen osallistuneen Frimanin arvion mukaan opettajakoulutus, lennonopetus ja suomalainen harrasteilmailukulttuuri ovat synkronissa keskenään.

– Suomalainen peruskoulutuksen saanut aikuinen ihminen on hyvillä tiedoilla varustettu, vastuuntuntoinen ja hyvällä moraalilla varustettu, hän on hyvä lento-oppilas.

Veli-Matti Frimanin mielestä se, että lennon teoriaosat saatiin nettiin, oli se merkittävä harppaus ja suuntaus parempaan.
Turvallisesti finaalissa. Ilmailussa on paljon asioita, joista ei saa tinkiä. On tehtävä kaikki niin kuin on sovittu, vain silloin ilmailun turvallisuusvaatimus toteutuu, muistuttaa Friman.

Opettaja on oppilasta varten

– Tärkeää opettamisessa on, että puhutaan selkokieltä, käytetään asioista niiden oikeita nimiä ja luodaan oppilaalle tavoite oppilaan ja opettajan yhteistyönä. Opettajan on luotava oikeanlainen asenneilmapiiri, ilmailuhan ei ole satunnaista säveltämistä, turvallisuus toteutuu kun tehdään niin kuin on sovittu, Friman painottaa.

Hän pitää tärkeänä myös sitä, että opettaja on kiinnostunut oppilaistaan ja seuraa ja opastaa oppilasta myös kurssin jälkeen.

– Opettajan pitää nopeasti pystyä näkemään, mikä menee oppilalle perille mikä ei. Jos oppilas on 18-vuotias opiskelija tai 60-vuotias ammatti-ihminen, on kummaltakin löydettävä kuuma nappi, jolla innostus luodaan.

Opettamisessa tarvitaan melkoinen annos psykologista silmää.

– Ei opettaja saa olla leipäpappi, keskeisintä on opettajan oma osaaminen ja innostus asiaansa.

Friman listaa hyvän opettajan ominaisuuksiin myös kunnianhimon, kyvyn tuntea ylpeyttä oppilaistaan ja heidän suorituksistaan.

– Omassa opetuksessani olen ylpeä siitä, etten ole koskaan kiroillut tai haukkunut oppilastani, kavereina on saatu joka ainut lupakirja voimaan. On aina muistettava, että opettaja on oppilasta varten, ei päinvastoin.

Friman näkee soittamisella ja lentämisellä olevan monia yhteisiä tekijöitä. Molemmissa lajeissa on hallittava nappulatekniikka ja opittava havainnoimaan monia asioita lähes samanaikaisesti. Ilmailussa on säännöt, musiikissa nuotit. Molemmissa laatu näkyy kyvyssä noudattaa sovittuja sääntöjä.

 

Kuppilatiimalla on tärkeä rooli

– Ilmailuporukoissa puhutaan kuppilatiimasta. Se ei ole pelkästään lentopaikan kahvilassa jonninjoutavan höpöttämistä, kuppilatiimalla on nimeään ja mainettaan vahvempi sosiaalinen ja ammatillinen merkitys.

Lentopaikkojen kuppiloissa rupatellaan usein koneista, sattumuksista, tavoista, kentistä. Se on merkittävää sosiaalista toimintaa, joka kantaa mukanaan turvallisuuden ja osaamisen viestejä, Friman arvioi.

– Harrasteilmailuun eivät sovi ”yksinäiset sudet”, alan kerhot ja yhdistykset ovat tärkeitä tietojen ja taitojen ylläpitämisen lähteitä.

Ihanteellisena pienkenttänä Friman pitää kotikenttänsä Lahti-Vesivehmaan tyyppistä valvomatonta kenttää. Sen ympärillä riittää vapaata ilmatilaa. Lisäksi melko lähellä on useita valvottuja kentia, mikä mahdollistaa valvotussa ilmatilassa lentämisen opetusta.

– Tärkeää on myös osallistuminen. Esimerkiksi meillä Lahti-Vesivehmaan kentän tornirakennushanke lähti liikkeelle yhden henkilön sytyttämästä innostuksen kipinästä, innostus levisi suureen tekijäjoukkoon ja tuloksena oli toimiva torni-kahvilarakennus, Friman kehuu.

Halvempia koneita 
Itä-Euroopasta

Kevytilmailun lentokoulutus ja harrastus oli erittäin aktiivista 2 000 luvun alkuvuosina ja tarvittiin kohtuuhintaisia koneita. Kun niitä ei ihan pilvin pimein tarjolla ollut, lähti Friman etsimään niitä Euroopasta. Sieltä niitä löytyikin.

– Keski- ja Itä-Euroopassa valmistetaan paljon erilaisia ultrakevytkoneita ja mikä tärkeintä, myös kilpailukyiseen hintaan. Hintapaineitahan lentokonevalmistuksessa luo pääsääntöisesti suuri käsityön määrä. Itse käytämme unkarilaista Apollofox ultraa, joka on aivan omassa hintaluokassaan verrattuna muihin koulututus-,vesi- ja suksikoneisiin, Friman toteaa.

Uusi kone pelastusvarjolla ja kaikilla muilla mausteilla arvonlisäveroineen maksaa alle 70 000 euroa, se on laadukkaan henkilöauton hinta. Friman sanoo, ettei hän ole koneiden halvasta hinnasta pitänyt meteliä, koska konemyynti ei ole toiminnan päällimmäinen ajatus.

Mikä se sitten on? Lentämistä opettava muusikko väittää, että raha ei kuulu hänen viiden ensimmäisen tärkeän arvonsa joukkoon ja että konemyynnin päätarkoitus oli saada järkevähintaista kalustoa suomalaiseen kevytilmailuun.

Kevytilmailussa alkaa koneiden kirjo olla suuri, konevalmistajia on paljon, tyyppejä paljon, onko erilaisuutta jo liikaakin?

– Esimerkiksi moottorikehitys on ollut suuri viimeisten vuosikymmenien aikana, erityisesti Rotax nelitahtimoottorien kehitys antoi mahdollisuudet kevytilmailukoneiden kehittymiselle. Kun saatiin toimivat moottorit, konevalmistajat kiinnostuivat ultrakevytkoneiden valmistamisesta.

Uusia valmistajiakin on syntynyt koko ajan lisää, eikä se ole paha asia.

– Kevytilmailun konekalusto on tänään kirjavaa, mutta ei tyyppejä liikaa ole, suuren kirjon hyöty on siinä että kaikenlaiseen käyttöön löytyy koneita. Tarvitaan koulukoneita, vesikoneita, suksikoneita, matkakoneita, kerhokoneita. On muistettava, että lentämisen perustat kuitenkin säilyvät, se on se kantava voima eivätkä eri konetyyppien erot lentämisessä mahdottoman suuria ole, Friman sanoo.

Viranomaiset ovat meitä varten

– Harrastajat kritisoivat aika-ajoin viranomaisen toimintaa, minusta se on harkitsematonta marmatusta. Itse olen paikalla, jossa olen vastuussa kokonaisuuksista ja ymmärrän, että kaikki ilmailun osa-alueet palvelevat yhdessä ilmailijaa ja ilmailua.

Palvelukin on selkeytynyt menneistä vuosista.

– Esimerkiksi jos 15 vuotta sitten tarvitsit tietoa viranomaiselta, kirjoitit kirjeen ja sen lähetit postissa, odottelit vastausta viikkotolkulla. Tänään soitat ja oikea ihminen vastaa ja kertoo heti pääperiaatteet. Sen jälkeen laitat sähköpostilla kysymyksen ja saat vastauksen parhaimmillaan samana päivänä. Juttuhan on niin, että me ilmailijat teemme niin kuin on sovittu, viranomainen tekee saman, Friman kiittelee.

Ilmailu ja musiikki ammentavat toisiltaan

– Olen ollut musiikin ammattilainen 15 vuotiaasta saaka ja olen tehnyt yhteistyötä satojen musiikkialan ammattilaisten kanssa. Rautavaara, Pakarinen, Eemeli, Vainio, Innanen…. Lista on pitkä. Tuhansia keikkoja, tuhansia lauluja, jutteluja, juoruja. Enemmän olen saanut nauraa kuin surra. Ilman musiikkia ei korvieni väli pysy kunnossa.

Friman kertoo, kuinka tämän hyvä ystävä, musiikki- ja huumorimies Kari ”napakymppi” Salmelainen kiteytti kerran: ”Ootko huomannut että, aina kun me mennään töihin, aina on bileet?”

– Näin on, aina kun olen musiikin parissa, on se hyvän fiiliksen toimintaa. Musiikista lataan korvien väliin asennetta ja jaksamista. Samat vahvat fiilikset koskevat kohdallani myös ilmailua, elän noille kahdelle asialle.

– Olen huomannut että musikaaliset ihmiset omaksuvat asioita nopeasti. Motoriikka esimerkiksi ohjaamisessa on luontevaa. Tästä mielipiteestäni voi tulla lunta tupaan, mutta olen sitä mieltä, että jos ihmiseltä puuttuu musikaalisuus, ei se ole ainut asia joka puuttuu.

Takana tuhansia lentokilometrejä

Kuka: Veli Matti Friman

Syntynyt Porissa 1957, naimisissa.

Työ: Ammattimuusikko, lennonopettaja, mukana 
ultakevyiden koneiden maahantuonnissa.

Asuinpaikat Pori, Parkano, Helsinki ja nyt 
Hollola vuodesta 1989.

Kotikenttä: Lahti-Vesivehmaa (EFLA). 
Pääkiitotie 07/25, valaistu.

Tiimat: ”on niitä jo tuhansia”

Konetyypit: ”kymmeniä varmasti”

Alku: Ilmailu alkoi yksityislentäjän lupakirjaopiskelulla, 
PPL Lahti-Vesivehmaalla opettaja oli Juhani Jansson.

Miksi: Piti löytää harrastus, joka veisi ajatukset 
pois työstä ja yrittämisen arjesta.

Lentäminen: Jokaisella lennolla taivas näyttää erilaiselta.

Mies: Kova puhumaan, mutta kova on tekemäänkin. 
Arvostaa selkokielisyyttä ja rehellistä elämänotetta.