lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Varjoliito ammattina

maanantai 27.12.2021
TEKSTI RIIKKA VILKUNA
KUVAT RIIKKA VILKUNA JA JAROSLAV JINDRA
Nathalia Pinzon Gomez laskeutuu.

 

Varjoliidon parissa moni on ammattilainen, tavalla tai toisella. Tarkkuuslaskun MM-kisoissa Pohjois-Makedoniassa haastattelin useita heistä. Itse olin paikalla FAI:n liidinkomission CIVL:n teknisenä delagaattina eli lajiasiantuntijana, joka tukee sekä organisaatiota että osallistujia.

 

Joel Amiable on valtion virkamies, joka kehittää varjoliitoa täyspäiväisesti.

 

Ranskalainen Joel Amiable on maan vapaalentoliiton FFVL:n (Fédération Française de Vol Libre) virkamies, jonka virallisena työnantajana on Ranskan urheiluministeri. Ranska hakee kansainvälistä kilpailumenestystä ja suuret lajiliitot saavat valtiolta apua ammattilaisten muodossa. 47 000 jäsenen FFVL:ssä heitä on yhdeksän, liiton omia toimihenkilöitä seitsemän. FFVL:n alaisia lajeja ovat varjoliito, riippuliito, speed riding, leijat, kite surfing lumella ja maalla sekä bumerangit.

 

 

Joelin ainoa tehtävä on kehittää varjoliitotarkkuutta, koska siinä arvioidaan olevan menestymismahdollisuuksia. Ensimmäisen kerran Ranska osallistui kolmella lentäjällä MM-kilpailuihin 2017. Nyt mukana on täysi seitsemän hengen joukkue ja maa aikoo hakea EM- tai MM-kisoja.

– Viihdyn tosi hyvin, tämä ei ole työtä, vaan elämäntapa, Joel sanoo.

 

 

Hän on koulutukseltaan liikunnanopettaja ja pitkän linjan moottori-, ultra-, kuumailmapallo- ja movalentäjä sekä varjoliitäjä. Hän jää eläkkeelle ensi vuonna, mutta on jo lupautunut muun muassa suuren lentofestivaalin Coupe Icaren 2022 lentotoimintavastaavaksi.

 

 

Ammattilaiset Balkanilta

 

Serbian Dragan Popov lentää ilmailuliiton stipendillä ja keskittyy saamaan tuloksia.

38-vuotias Dragan Popov on kovan tulostasonsa ansiosta yksi neljästä Serbian maajoukkueen lentäjästä, jotka saavat Serbian ilmailuliitolta kuukausittaisen stipendin, jonka suuruus on noin puolitoistakertaa maan keskipalkka. Järjestelmä on käytössä Serbiassa muissakin lajeissa ja stipendillä urheilija kattaa sekä varusteet ja harjoittelun. Kilpailut liitto maksaa erikseen.

 

 

Dragan Popov on lentänyt 21 vuotta ja kilpaillut 14. Maan ilmailuliitto on kiinnostunut arvokisamenestyksestä, joten urheilijastipendiä saavien on esitettävä tuloksia MM- ja EM-tasolta ja pysyttävä lajin WPRS-rankinglistan kärjessä (World Pilot Ranking System). Tätä kirjoitettaessa Serbia on maiden välisessä rankingissa neljäs, edellään Tšekki, Korea ja Slovenia.

 

 

Varjoliitoa hyvänä elämäntapana pitävä Dragan ei ole monesta muusta kärkilentäjästä poiketen varjoliitokouluttaja, vaan hän keskittyy harjoittelun lisäksi tandemlentoihin ja varjoliitovarusteiden kauppaan, korjauksiin ja huoltoon. Hän edustaa kymmentä eri varustemerkkiä ja luonnollisesti menestyminen kilpailuissa tietyllä liitimellä edesauttaa sen myyntiä. Rentona kaverina tunnettu Dragan asuu tällä hetkellä Sloveniassa ja aikoo jatkaa lentämistä niin kauan kuin siihen on mahdollisuus.

 

 

Slovenian Matjaz Sluga on temperamenttinen kilpailija ja joukon kovakuntoisin.

 

Varjoliitotarkkuuden kovimpana kilpailijana tunnettu Slovenian Matjaž Sluga aloitti varjoliidon 31 vuotta sitten 16-vuotiaana X3-liitimellä, jolla hänen mukaansa piti löytää todella jyrkkä rinne, jotta alhaisella liitoluvulla pääsi edes ilmaan. Matjaž ja pari ystävää oppivat lentämään itse. Kahtena ensimmäisenä vuonna he lensivät vain aikaisin aamulla tai kello 17 jälkeen, koska olivat kuulleet, että keskellä päivää lentäminen oli vaarallista. Purjelennon oppikirjoja löydettyään he alkoivat lentää myös päivällä.

 

 

47-vuotias Matjaž on ammattiurheilija Slovenian puolustusvoimien riveissä. Puolustusvoimissa on 70 ammattiurheilijaa, joista 10 prosenttia eli seitsemän edustaa muita kuin olympialajeja. Matjaž on ollut mukana neljä vuotta ainoana varjoliitäjänä. Harjoittelu hoidetaan suurilta osin itse, mutta tietyillä leirityksillä hän tapaa muiden lajien ammattilaisia.

 

 

Järjestelmä on armoton. Pysyäkseen ammattilaisena puolustusvoimissa Matjažin on pakko voittaa joko EM-kilpailut tai oltava sijoilla 1.–3. MM-kilpailuissa. Muita kovatasoisia kilpailuja ei huomioida. Paineet ovat kovat, mutta Matjaž on ollut kolmen joukossa kaikissa arvokisoissa vuodesta 2011, ainoa poikkeus oli neljäs sija MM-kilpailuissa Sarajevossa 2013. Hänellä on myös lajin ME, 23 kilpailulentoa yhteistuloksella 45 senttiä eli alle yksi sentti per lasku. Omaksi vahvuudekseen hän sanoo, ettei pelkää onnistumista ja kilpailuhermot pitävät myös hänen toisessa lajissaan quadcrossissa, jossa hän on parhaimmillaan ollut lajin EM-kisoissa viides. Näissä MM-kilpailuissa hän oli sijalla 10 ja joukkuepronssilla, joten tulevaisuus ammattilaisena on vaakalaudalla.

 

 

Elämysyrittäjät Kolumbiasta

 

Cristian Alejandro Cruz León aloitti varjoliidon 12-vuotiaana ja on täysipäiväinen varjoliitoyrittäjä.

 

Cristian Alejandro Cruz León (29) tutustui varjoliitoon viisivuotiaana lajia harrastavan isänsä kautta ja teki ensilentonsa 12-vuotiaana. Varjoliito ammattina ja liiketoimintana oli hänen päämääränsä alusta alkaen ja nykyisin hän on varjoliitokouluttaja ja elämyspakettien järjestäjä yrityksensä Parapente EcoadventourX Bogotán kautta Kolumbian pääkaupunki Bogotán lähistöllä. Yritys tekee noin 200 tandemlentoa kuukaudessa, järjestää matkoja päivän lentopaketeista kuuden Etelä-Amerikan maan varjoliitokiertueeseen ja pyörittää hostel-yritystä Aguazulissa. Kaiken tämän ohella Cristian kilpailee tarkkuudessa ja panostaa myös acroon.

 

Nathalia Pinzon Gomez laskeutuu.
Kolumbian Nathalia Pinzon Gomezilla on aktiivinen fanijoukko, joka seuraa idolinsa työtä ja lentosuorituksia

 

Nathalia Pinzon Gomez (34) on tandemlentäjä, kouluttaja, kilpalentäjä ja esikuva Latinalaisen Amerikan naisille. Nathaliaa seurataan Instagramissa ja hänellä on joukkuetovereiden mukaan paljon innokkaita faneja. Vuodesta 2007 lentäneellä Nathaliella on historianopettajan koulutus, mutta jo muutaman vuoden hän on täysin keskittynyt yritykseensä Parapente Columbia, joka tarjoaa lentokoulutusta, varjoliitomatkoja, varjoliitovaatteita ja erikoisuutena varjoliitokoulutusta 5–12-vuotiaille lapsille. Kolumbiassa alle 18-vuotiaat voivat aloittaa varjoliidon vanhempien suostumuksella, ja jo viisivuotiaana he voivat aloittaa maakäsittelyn harjoittelun leikin varjolla. Nathalien päämäärä on saada lapsista lentäjiä ensin Kolumbian kärkitasolle ja sitten maailmanmestareiksi.

 

 

Tämä nainen uskoo vahvasti tarkkuuslaskun PR-voimaan, koska laji voidaan tuoda ihmisten luo ja perheet voivat olla harrastuksessa läsnä. Hän puhuukin kilpailuista mieluummin festivaaleina ja työ on tuottanut tulosta. Muutamassa vuodessa Kolumbian naislentäjien määrä on noussut voimakkaasti.

 

 

Lehtinainen ja varjoliitolegenda

 

Näissä kilpailuissa toppatakit ja villapipot olivat tarpeen, kuvassa Riikka Vilkuna ja Ranskan joukkueen Kti Devos.

Kti (Catherine) Devos Ranskasta on Parapente Mag-lehden päätoimittaja, alun perin liikunnanopettaja. Ranskankielisen Parapente Magin painosmäärä on 10 000 ja se ilmestyy kuusi kertaa vuodessa keskittyen puhtaasti varjoliitoon. Joulukuussa 2021 alusta saakka mukana ollut Kti juhlii lehden 34-vuotispäivää. Urheilullinen Kti on veteraani sekä varjoliidossa aloitettuaan vuonna 1988 että lajissa vol et ski, mikä yhdistää laskettelun ja varjoliidon. Siinä hänellä on useita Ranskan mestaruuksia. Kotikerhokseen hän mainitsee monelle suomalaisellekin tutun Roquebrune-Cap-Martinin, vaikka asuukin nyt Pariisissa.

 

 

–Pidän näistä ihmisistä, kaikki tsemppaavat ja ilmapiiri on positiivinen, hän sanoo ja jatkaa: –Löysin elämäni, kun löysin varjoliidon.

Varjoliitolegenda Yoshiki Oka toimi ravintolan tiskaajana Ranskassa vuonna 1974, kun hän näki riippuliitäjän.

– Hullujen hommaa, hän ajatteli, kunnes näki naislentäjän starttaavan rinteestä.

– Ehkä minäkin voisin, tuumasi Yoshiki ja lähti siihen aikaan varsin alkeelliseen riippuliitokoulutukseen. Muutettuaan takaisin Japaniin oma riippuliidin mukanaan Yoshikista tuli heti ammattimainen riippuliitokouluttaja. Muutamaa vuotta myöhemmin hän aloitti Falhawk-riippuliitimien valmistuksen.

 

 

1980-luvun lopulla Vol Libre -lehdessä oli kuvia laskuvarjolla rinteestä lähtevistä hurjapäistä ja Yoshikin yhtiökumppani oli varma uuden lajin loistavasta tulevaisuudesta. Tästä alkoi Falhawk Internationaliksi muuttuneen yrityksen varjoliitimien maahantuonti. Ensimmäinen merkki oli korealainen Edel, sen jälkeen ranskalainen ITV. 2000-luvun alussa Ozone etsi uutta Japanin maahantuojaa ja tämä oli yritykselle onnenpotku. Ozone onnistui parin vuoden hakemisen jälkeen tekemään hyviä kilpailuliitimiä, jotka Yoshikin sanoin vietiin käsistä. Nyt jo reilusti yli 70-vuotias Yoshiki ei ole lopettanut työntekoa, vaan sanoo nauraen, että japanilainen eläke ei riitä lentoreissuihin. Meidän kaikkien iloksi hän aikoo jatkaa vielä pitkään.

 

Delegaatti on lajin tunteva organisoija
Tekninen delegaatti eli steward on kansainvälisissä liidinlajien arvokilpailuissa organisaation ja kilpailijoiden välissä olevan neuvonantaja, jonka päätehtävä on helpottaa kilpailujen sujumista.

 

Ensimmäinen tehtäväni oli vuoden 2002 riippuliidon EM-kilpailu Norjan Vågåssa. Sen jälkeen on maita ja kilpailuja kertynyt kolmisenkymmentä. Olen joskus sanonut, että jos teen työni hyvin, niin kaikki ihmettelevät miksi olen paikalla. Roolissa ei ole suoranaista päätösvaltaa, mutta erinomaiset vaikuttamismahdollisuudet silti, koska työ alkaa jo esikilpailuista ja jatkuu varsinaisen arvokilpailun loppuun.

 

Kenelle tämä sitten sopii? Organisaatiokykyiselle, kielitaitoiselle ja sosiaaliselle ihmiselle, joka tuntee kyseessä olevan lajin ja pystyy hoitamaan useita asioita yhtä aikaa. Luovuutta ja huumoria tarvitaan myös, kuten esimerkiksi juuri päättyneissä MM-kilpailuissa Pohjois-Makedoniassa, joissa satoi vettä kymmenen päivää ja luovat ratkaisut olivat kullan arvoisia.

 

Jos kilpailuissa sataa, niin tekninen delegaatti kehittää lajia. Tässä kuvassa Riikka ja USAn Pedro Tirado, joka ajaa lajia Atlantin toisella puolella. Kuva: Jaroslav Jindra