lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Varjoliitäjän varusteet – monipuolinen paketti

maanantai 01.03.2021
TEKSTI RIIKKA VILKUNA
KUVAT FREDRIK GUSTAFSSON, SAMI PITKÄKOSKI, GORAN DIMISKOVSKI
Jouni Makkonen laskussa. Matkalentäjien suosima valjastyyppi on mukava ja pitää lentäjän lämpimänä pitkillä lennoilla. Kuva: Goran Dimiskovski.

”Käyttävätkö nuo varjoliitäjät variometriä? Tai pelastusvarjoa?” kysyi ilmailijaystävä minulta taannoin. Mielikuva lajista on ehkä se, että sitä harrastetaan minimaalisilla välineillä, mutta totuus on toinen. Varusteita on paljon ja niihin panostetaan.

 

Varjoliidon alalajeja ovat rinnelento, taitolento (acro), tarkkuus ja suurimpana matkalento. Vapaalentäjistä suurin varustemäärä on matkalentäjillä, joilla kaikki kuitenkin kulkee mukana liidinrepussa ja lennoilla valjaisiin pakattuna. Painoa varusteille tulee 20–30 kiloa.

 

Pakollisia varusteita varjoliidossa ovat ilmailumääräys OPS M2-9:n (”Liitimet”) mukaan vain korkeusmittari, jos lennetään yli 150 metrin korkeudella maan tai veden pinnasta, pelastusvarjo lennoilla yli 50 metrin korkeudella ja suojakypärä. Rinne-, taito- ja tarkkuuslentäjillä voi tosiaan olla minimivarustus, mutta termiikkien varaan laskeva ja pitkiä matkoja lentävä pilotti varautuu paljoon.

 

Varusteet ovat kehittyneet lajin suosion kasvaessa. Lentomatkat ovat pidentyneet, vaatimukset nousseet ja varustevalmistajia on paljon eri hintaluokissa. Kevyet varusteet ovat suosittuja ja kysyntää lisää varsinkin hike-and-fly -harrastamisen suosion nousu etenkin alppimaissa. Kysyin muutamalta Suomen parhaimmistoon kuuluvalta matkalentäjältä, mitä heidän valjaisiinsa on pakattu, kun matkaan lähdetään.

 

Sami Pitkäkosken varustepaketti. Kuvan alareunassa mm. kaksi tavallista pelastusvarjoa ja anti G-jarruvarjo. Kuva: Sami Pitkäkoski.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Monipuolinen mittaristo

Helsinkiläinen Sami Pitkäkoski listasi omiin varusteisiinsa luonnollisesti varjoliidinrepun, valjaat, liitimen ja pelastusvarjon, joita monella voi olla kaksi, sekä mahdollisesti vielä anti-G jarruvarjo hätälaskeutumisspiraalin tekemisen helpottamiseksi kisaliitimellä. Uusimmissa valjaissa on lisäksi tuulilasi.

 

Ilmailuradio on mukana matkalennoilla ja vilkkaammilla lentopaikoilla, hinaustoiminnassa käytetään yleensä PMR-radiota. Ilmailuradion käytössä Suomi poikkeaa useista muista maista, muualla on yleistä käyttää ”2-metrin radioita” taajuusalueella 144 – 148 MHz.

 

Mittareiden yleisin kokoonpano on variometri kartalla tai ilman, sen varainstrumentti ja tabletilla toimiva karttaohjelma. Lahtelaiset Jouni Makkonen ja Taina Takanen kertovat lentävänsä tabletin avulla, jossa on Androidiin sopiva XC Track -ohjelmisto. Back-upina on vanhempi taltioiva Bräunigerin vario. Tietysti mittaristoihin tarvitaan varavirtalähde, joskus myös aurinkokennolaturi, sekä varusteisiin sopivat johdot ja adapterit. Arvokisoissa annetaan lentäjälle mukaan tracker kisalennon taltioimiseksi ja back-upina voi olla taustajoukkojen seuraama ja hätätilanteessa kullanarvoinen turvallisuustracker, esimerkiksi Spot tai Garmin InReach.

 

Oikeilla varusteilla on Sami Pitkäkosken hyvä taittaa matkaa tuntikausia, asento on puolittain makaava. Kuva: Sami Pitkäkoski

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Henkilökohtainen varustus paikan mukaan

Entäs lentäjän varusteet. Avo- tai umpikypärä on pakollinen ja kypärä voi olla on varustettu bluetooth-kuulokkeilla ja mikrofonilla. Aurinko- tai laskettelulasit valitsee lentäjä sään ja mieltymyksen mukaan. Muuta pakattavaa ovat matkapuhelin, kameroita, riittävästi juomaa ja sopivaa evästä sekä järjestelmä letkuineen siihen, kun WC-tarve yllättää.

 

Kenkien pitää sopia pitkällekin kävelymatkalle ja aurinkorasva, hyönteiskarkote tai taitettavat vaellussauvat, jopa sadevaatteet, voivat olla hyödyksi. Kylmemmällä ilmalla lentäjä ehkä tarvitsee sähkölämmitteiset hanskat tai aktivoitavat lämpötyynyt tai jarrukahvoihin kiinnitettävät untuvarukkaset. Puulaskun sattuessa pelastautumiseen voi varautua esimerkiksi hammaslangalla tai siimalla, jolla saadaan paksumpia pelastusköysiä nostettua pilotille tai vaikkapa laskeutumiseen soveltuvalla kalustolla. Oksasaha on suositeltava vähimmäisvaruste kaikille. Ensiapupakkaus, varapunokset, monitoimityökalu, avaruushuopa ja velcro-teippi mahtuvat nekin valjaisiin.

 

Sami Pitkäkoski starttaamassa Jämillä. Radio ja instrumentit ovat hyvin käsillä valjaissa. Kuva: Riikka Vilkuna.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seurantaa reaaliajassa

FAI:n liidinkomissio CIVL panostaa arvokisojen live-seurannan kehittämiseen, jotta tämä ulkoilmaurheilu tulee yleisölle tutummaksi. Lentojen taltioinnissa on otettu esimerkkiä FAI:n purjelentokomissiolta IGC:ltä ja ensisijainen tuloslaskentaan käytettävä lähde on varjoliidossakin GPS-logi, joka saadaan Flymasterin tracking-laitteiden avulla.

 

Elena Filonova, CIVL:n administraattori, hoitaa arvokisoissa lentäjien seurantaa. Elena Filonova aloitti 2012 GPS-seurantaan erikoistuneella Airtribunella järjestelmän kehittämisen, mutta sen aikaisia trackereita ei ollut suunniteltu lentämiseen ja datan määrä kisoissa tuotti “vakavia ohjelmointihaasteita”. Flymasterin Livetracking on nyt standardi FAI:n arvokisoissa, Paragliding World Cupissa ja myös SM-kisoissa. Laitteilla saadaan paitsi lentojen data myös työkalu hakujen koordinointiin, laskuraporttien keräämiseen, hätätilannevalmiuteen ja dialogiin lentäjien kanssa heidän omalla kielellään.

 

Harrastajat tapaavat myös seurata toisten lentoja reaaliajassa, koska uudemmissa laitteissa on mahdollisuus lähettää sijaintia (mm. Flymasterin ja Naviterin tuotteet). Kauden alettua voikin olla mielenkiintoista seurata varjoliitäjien usein pitkiä matkalentosuorituksia aviamaps.com-sivustolla.

 

Juho Komulainen starttivalmiina. Kuva: Fredrik Gustafsson.