Vain tuore kokemus on turvallisuutta

tiistai 18.10.2022
TEKSTI Tapio Kimanen
KUVAT Teksti Tapio Kimanen, kuvat Pekka Ylipaavalniemi ja Paavo Koponen
Pilvilento vaatii jatkuvaa harjoittelua. Kuva: Paavo Koponen

 

Viimeaikaisen harjoituksen puuttuessa kokenutkin lentäjä voi joutua ilmassa huomaamaan, ettei lentäminen olekaan täysin hallinnassa. Kyse ei ole vain tuoreiden ilmailijoiden ongelmasta.

 

Uusissa EASAn purjelentoa koskevissa määräyksissä viimeaikaista lentokokemusta vaaditaan reilusti enemmän kuin aikaisemmissa kansallisissa määräyksissä. Lupakirja on mukavasti voimassa ikuisesti, mutta käyttöoikeus säilyy vain lentämällä riittävästi. Uudistus on oikean suuntainen, mutta huomattava kuitenkin on, että lentämällä jatkuvasti vain 15 lentoa ja 5 tuntia sekä kaksi koululentoa kahden vuoden aikana, et todellakaan pidä lentotaitoasi yllä, saati sitten kehitä osaamistasi.

 

Tämän vuoden keväällä ilmestyi purjelennon keskustelupalstoille suuri määrä huolestuneita viestejä otsikolla ”taas tapahtui onnettomuus”. Useissa maissa koronarajoitukset estivät lentämisen osaksi lentokautta ja paluun ilmailun pariin puolittaisen välivuoden jälkeen arveltiin olevan suurin tekijä onnettomuuksien lisääntymiseen. Meillä lennettiin lähes normaalisti, useissa kerhoissa kuitenkin koulutus oli jäähyaitiossa.

 

Jos vertaillaan tilannetta vaikkapa Keski-Euroopan ja Suomen välillä, pistää silmään merkittävä ero: meillä lentokausi on useita kuukausia lyhyempi. Suomessa vain viikonloppuisin lentävä pääsee taivaalle selvästi vähemmän kuin vaikkapa ranskalainen lajikumppani. Vain harvoilla on mahdollisuus ilmailla kaikkina mahdollisina kelipäivinä, joita Suomen suvi tarjoaa joskus turhan kitsaasti. Talvitauon ja kaikkien poissaolojaksojen jälkeen kunnollinen kertaaminen on välttämättömyys.

 

Tunnustuksia

”Opiskelukiireiden takia tuli pari välivuotta purjelennosta. Kokemusta ei tuolloin ollut paljoakaan, mutta tarkastuslento meni aika hyvin laskukierrokseen saakka. Sitä lensin huomaamattani toisen koneen yläpuolella. Onneksi opettaja näki tilanteen ja tarttui ohjaimiin. Ohjaaminen oli säilynyt hyvin mielessä, mutta ilmatilan tarkkailuun ei riittänyt kapasiteettia.”

 

”Minulla oli noin 100 tuntia purjelentokokemusta palatessani taas harrastuksen pariin muutaman vuoden moottorilentoon keskittymisen jälkeen. Tarkastuslento meni mallikkaasti, mutta ensimmäisellä lennolla yksin lähdin kaartamaan hinauksen jälkeen vasemmalle irrottamatta hinausköyttä. Vintturikytkimestä se irtosi itsestään, kun hinauskone oli kaartanut alaviistoon taakseni, mutta hetken aikaa veto alaspäin oli yllättävä. Laskussa taas vedin lentojarrut täysin auki metrin korkeudella aivan kuin olisin vetänyt moottorikoneessa kaasun kiinni. Kolahti vähän, eikä vähiten kaipa sitten ylisuureksi kasvaneeseen egooni.”

 

”Ensimmäisenä koronakeväänä kerhossani lennettiin kevätkertauksia vain edellisen kesän oppilaille. Lähdin lennolle rinta rottingilla kokeneena konkarina 20 tunnin kokemuksella. Edellä startannut pääsi heti kiinni nostoon. Minä tahkosin nostojen reunamilla sitkeästi, mutta jouduin puolen tunnin jälkeen luovuttamaan. Laskussa rysäytin kiitotien puoliväliin jostain syystä aika kovaa. Työntelin koneen sitten vähin äänin hallille. Kehtasin tulla kentälle seuraavan kerran vasta elokuussa.”

 

Lentovirebarometri on hyvä mittari

Ruotsin purjelentoliitto havahtui muutamia vuosia sitten onnettomuuksien suureen määrään ja aloitti voimallisen kampanjan kerhoissa turvallisuuden parantamiseksi. Tämä on osoittautunut erittäin onnistuneeksi.

 

Jo useiden vuosien ajan onnettomuustilastot ovat pysyneet lähes tyhjinä. Yksi osa ruotsalaista turvallisuuskampanjaa on lentovirebarometri. Barometriin merkitään omien lentoonlähtöjen ja lentojen määrät ja kuva kertoo, miten varmasta lentäjästä on kyse.

 

Yksi osa ruotsalaista turvallisuuskampanjaa on lentovirebarometri. Kuvakaappaus Traficomin sivulta, alkuperäinen tekijä Segelflyget.

 

Määrä ja laatu ratkaisevat

Jos harrastat pilvilentoa sen vaatimattoman ”tärppästikkelin” eli kaartomittarin ja kuulan avulla, olet taatusti huomannut kesän ensimmäisellä pilvikeikalla tarvitsevasi taidon verestämistä. Sama pätee lähes kaikilla ohjaamisen osa-alueilla, vaikket sitä heti huomaakaan.

 

Kevätkoululennoilla on hyvä harjoitella huolella muun muassa vintturi- tai lekohinauksen poikkeustilanteet mieluiten todenmukaisilla harjoituksilla. Myös maaliinlaskun jalo taito on hyvä varmistaa ennen kesän ensimmäisiä matkalentoja.

 

Vaikka lentämisen aakkoset ovatkin istutettu selkärankaasi lähtemättömästi, niillä on taipumus rapautua ilman käyttöä. Tauon jälkeen lentäminen on parasta aloittaa hyvin tuntemallasi koneella rauhallisen lentoonlähtötarkastuksen jälkeen.

 

Uudella kaksipaikkaisella Räyskälän Ilmailukerhon Duo Discuksella on mukava ilmailla. Kuva: Pekka Ylipaavalniemi

 

Vanhan jäniksen kevään alku

Olen lentäjänä kokenut, 25000 tunnista yli 3000 on purjelentoa. Kevään ensimmäiset lennot panevat kuitenkin aina vähän perhosia suolistoon. Tämän selätän tarkastuslistoilla, jotka muistuttavat kotoa tarvittavista tavaroista lähtien kaikesta tarpeellisesta. Sitten istuskelen koneessa näpelöiden ohjaimia, mittareiden ja navigaattorin ihmeellisyyksiä. Ennen pitkiä matkalentoja pyrin lentämään erilaisissa keleissä, myös kuivissa ja hankalissa olosuhteissa. Laskuissa pyrin vahtimaan osumista haluttuun paikkaan. (Pakko kuitenkin myöntää, että lentoaseman olosuhteissa tärkeää on saada vauhti riittämään kiitotieltä poistumiseen, ei niinkään maastolaskun vaatimaan tarkkuuteen). Ensimmäisillä pitkillä lennoilla vahdin omaa jaksamistani arvioiden oman kalenteriaikani vaikutuksia suorituskykyyn. Vasta sitten alkaa ”Lyyti kirjoittaa” ja lentokesä voi alkaa. Kokemus antaa tietenkin selkärankaa, mutta se saattaa myös johtaa katteettomaan optimismiin.

 

Suomessa kokenut ilmailija on vanha kettu. Saksassa kokenutta purjelentäjää taas kutsutaan vanhaksi jänikseksi (Alter Hase). Jänis on aika varovainen ja kuvaa hyvin kokemuksen tuomaa ominaisuutta, kettu viittaa paremminkin jollakin ovelalla jipolla pärjäävään lihansyöjään.

 

Kertaaminen sopii kokeneillekin. Kiteellä otetussa kuvassa Aki Vartiainen opettaa Mika Karapäätä ja avustamassa ovat Markku Hiltunen ja Ville Ruokolainen. Kuva: Paavo Koponen

 

Kerhon toiminta on avainasemassa

Veikkaan, että useiden ilmailuharrastuksesta luopumisien taustalla on pieni epävarmuus omasta osaamisesta. Tässä kerhon ilmapiiri, menetelmät ja varsinkin kertauskoulutus kaikenlaisine kevätbriiffauksineen ja koululentoineen on tärkeää.

 

Kevätkertaus ei ole muodollisuus eikä muutaman koululennon lentäminen ole kokeneillekaan haitaksi. Lennonopettajille koululennot ovat hyvä tilaisuus jakaa kokemuksia ja yhtenäistää menetelmiä. Kaikki jatkokoulutus, kuten matka-, taito tai pilvilentokoulutus, parantaa peruslentämisen taitoa ja antaa mukavaa varmuutta osaajalle.

 

Kerhossani on perinteenä pitää keskitysleiri kaikille halukkaille. Siinä harjoitellaan nostoon keskittämistä ja samalla viihtymistä ilmassa lehtorin opastuksella.

 

Kokemuksen puute suhteessa toiminnan vaativuuteen lisää riskejä

Viimeaikaisen kokemuksen puutteen aiheuttamia onnettomuuksia ei ole tilastoitu erikseen, mutta yleisesti EASAn safety review arvioi kokemuksen puutteen toiminnan vaativuuteen suhteutettuna olevan toiseksi riskipitoisin tekijä purjelennossa. Kyse ei siis ole vain tuoreiden ilmailijoiden ongelmista – kokemuksen puutteesta on kyse myös niistä tapauksista, joissa sinänsä kokenutkin lentäjä joutuu ilmassa toteamaan, ettei lentokoneen täydellinen hallinta olekaan polkupyörällä ajamisen tapaan ikuisesti säilyvä taito.

 

EASA:Sailplane Rule Book ohjeistaa kertauskoululennolla harjoiteltavaksi SPL-lentokokeen asioita opettajan harkinnan mukaan. Opetusta on tehostettava briiffauksella ennen ja jälkeen lennon. Myös oppilaan toiveet harjoiteltavista aiheista on hyvä ottaa huomioon. Lisäksi suositellaan mitä tahansa jatkokoulutusta kertauskoululentojen korvaajaksi.
Kerhon olisi hyvä tarjota jäsenilleen lentotauon jälkeen hyvä menetelmien kertauspaketti. Sama tietoannos voisi myös perehdyttää muualta tulevan lentäjän kerhon menetelmiin.

 

Kertauskoululennon yhteydessä kannattaa myös vilkaista lupakirjoja ja lentopäiväkirjaa. Aika usein näkee vanhentuneita lupakirjoja tai oikeuksien käyttöoikeuden puutteita. (Jopa omissakin papereissa on nähty yllättäviä rötöksen alkuja). Vahingon tapahduttua vakuutusyhtiöt kaivavat kaikki dokumentit luuppinsa alle tarkastettavaksi – se saattaa tulla kerholle kalliiksi.

 

Seuraavaa kautta odoteltaessa jokaisen kerhon olisi hyvä viilata kertauskoulutuksen käytännöt kuntoon.