Vähäisellä voimalla pitkiä lentoaikoja

torstai 21.07.2022
TEKSTI AURORA KOSKENSALO
KUVAT TIMO KOSKENSALO
Onnistunut potkurin säätö on Tapio Linkosalon mukaan hyvän lennon edellytys. Kuva: Timo Koskensalo

Sisälennokki yritetään pitää katonrajan tuntumassa lennon viime hetkille asti

 

 

Äkkiseltään kuvittelisi, että sisähalleissa lennätetään sääilmiöiden tavoittamattomissa, mutta kyllä vaan auringonpaiste ja sade sisälläkin tuntuvat, kun lennokit ovat riittävän keveitä.

 

 

Kesän alussa Porin Karhuhallissa käytiin F1D-lennokkien SM-kilpailu 1/1 sekä Suomen Cupin ensimmäinen osakilpailu luokissa F1M ja Peruslennokit. Molemmissa luokissa kellotettiin myös juniorisarja. Samalla Karhuhallissa käytiin ritsaliidokkien sekä sisäheittoliidokkien kansalliset kilpailut.

 

Päivän alkajaisiksi Tapio Linkosalo hämmästeli, kuinka hän oli saanut F1D-koneellaan puolikumimoottorilla lupaavia 10 minuutin aikoja harjoituslennoilla Kurkelan hallissa. Tämän perusteella tuplaten korkeammassa Karhuhallissa olisi pitänyt tulla noin 20 minuutin lentoja, mutta ihan niin pitkään lennokki ei pysynyt ilmassa. Vuodesta 1981 saakka kumimoottorilennokeilla kilpaillut Linkosalo arveli ilmiön johtuneen viileähköstä lämpötilasta.

 

–Kumin energian palautus on riippuvainen lämpötilasta. Mitä lämpimämpää, sitä paremmin kumi toimii, Linkosalo selitti.

 

Kumilaaduissakin on merkittäviä eroja. Kulttimaineeseen on noussut toukokuussa 1999 valmistettu erä, jonka sanotaan olleen lennokkiharrastuksen kannalta kaikkien aikojen parasta. Tarinan mukaan kyseistä kuminauhaa tuotettiin Tiger Woodsin käyttämien golfpallojen sydänaineeksi. Sittemmin Woodsin palloihin tuli muotoonsa valetut sydämet, ja kumintarve loppui.

 

F1D-luokassa kumi saa painaa 0,4 grammaa. Lennokin minimipaino ilman kumia on 1,4 grammaa.

 

Tapio Linkosalo kääntää lennokkiaan pitkän ongenvavan avulla. Kuva: Timo Koskensalo

 

Ylhäällä lämpenee

Kattoa kohti noustaessa ilma voi lämmetä reilusti, mikä vaikuttaa kumimoottoriin. Linkosalo muistaa, kuinka Belgradissa messuhallin lattian tuntumassa oli 30 astetta ja katonrajassa 35. Tämä aiheutti sen, että lämpimään ilmamassaan päässeiden lennokkien kumit alkoivat katkeilla.

 

Karhuhallissa kumit eivät katkeilleet, mutta iltapäivän puolella kumimoottoreihin näytti tulevan lisää puhtia ja lennokki toisensa perään jäi kiinni kattorakenteisiin.

 

–Ehkäpä sateen tauottua ilma lämpeni, ja moottoreista saatava energia lisääntyi, vai uskaltautuiko porukka varovaisen alun jälkeen lennättämään rohkeammin, Linkosalo puntaroi.

 

Lennokit ajautuvat pitkillä lennoilla toisinaan törmäyskurssille. Kuva: Timo Koskensalo

 

Lennokkien pelastusoperaatioita varten oli tarjolla numero seitsemän muotoinen heliumpallo, joka saatiin ohjattua virvelisiiman avulla kattorakenteisiin. Osa pallolla tuupituista lennokeista rikkoutui irrotuspuuhassa, mutta balsavaurioiden korjaaminen on onneksi helppoa.

 

Ilmapallon tai pitkän tangon avulla saa myös muuttaa lennokin suuntaa kesken lennon, jos se on törmäämässä. Lisävauhdin antaminen on kiellettyä.

 

Porin Ilmailukerhon Mika Ruoranen käy sisälennokkikilpailuissa koettaakseen, kuinka rakennustaitojen kehittyminen heijastuu lentoaikoihin. Kuva: Timo Koskensalo

 

Rakentaminen kysyy taitoa

Kuutisen vuotta poikansa kanssa lennokkeja harrastanut Porin Ilmailukerhon Mika Ruoranen kertoi keveän rakennustekniikan oppimisen olleen melkoinen haaste. Kun taidot ovat parantuneet, Ruorasten sisälennokeista on tullut keveämpiä ja myös lentoajat ovat pidentyneet.

 

–Kisoissa on kivaa, kun saa parannettua aiempia lentoaikoja, F1M- ja Peruslennokit -luokissa lennättävä Mika Ruoranen totesi.

Porin kisojen aikaan 16-vuotias Robert Pajulehto on Suomen nuorimpia sisälennokkikisaajia. Kuva: Timo Koskensalo

Porissa kilpailun nuorin osallistuja oli F1M limited- ja Peruslennokit-luokissa lennättänyt 16-vuotias Robert Pajulehto. Pari vuotta sisälennokkeja harrastanut Pajulehto sanoo lajin vaativan kärsivällisyyttä ja huolellisuutta. Hän lennätti F1M limited -luokassa noin 14 ja puolen minuutin aikoja sijoittuen ensimmäisessä Suomen Cupin osakilpailussa kahdeksan kilpailijan joukossa viidenneksi.

 

 

Kari ”Pipo” Lindgren ja Harri Kiljunen kertoivat kalliiden hallivuokrien rajoittavan sisälennätysmahdollisuuksia. Kuva: Timo Koskensalo

–Ovathan nämä kisakoneet aivan toista maata kuin lapsuudessani lennätetyt Slipstreakit tai Skeaterit, jotka lensivät parhaimmillaan 40 sekuntia. Näillä pääsee toistakymmentä minuuttia, F1M- ja Peruslennokit-luokissa lennättävä Harri Kiljunen esitteli.

 

Itse lennokin rakentaminen on hänen mukaansa kohtuullisin ponnisteluin opittavissa olevaa touhua. Päällysteenä käytetään Mylar-kalvoa, joka on kymmenen kertaa tavallista pakastekelmua ohuempaa.

 

Rakennusmateriaalina on 70–80 kiloa kuutiolta painava erikoiskeveä balsa, josta leikataan partakoneen terällä alle millimetrin paksuisia rimoja. Liimaksi käy esimerkiksi UHU Hart. Kevyt liimaseos valmistetaan puristamalla pulloon puolet UHU Hartia ja puolet asetonia.

 

 

Potkurin jouset kohdilleen

Haastekerroin kasvaa, kun ryhdytään tekemään kumimoottorilennokkeihin potkureita. Peruslennokkiluokissa käytetään kiinteälapaista puupotkuria, joka on tuttu perinteikkäästä Hyttysestä.

 

Tapio Linkosalo tuumaa, että etenkin F1D-luokassa säätölapapotkurin jousien virittäminen on kokeneellekin konkarille jännittävää puuhaa. Lennon aluksi lapakulmat ovat suuret ja kumin väännön vähetessä ne pienenevät.

 

Ihanteellisilla säädöillä F1D-lennokki nousee melko nopeasti katon rajaan ja pysyy siellä mahdollisimman pitkään.

 

–En päässyt ihan kattoon saakka. Nyt täytyy miettiä, mitä jousta ruuvaan, jotta seuraava lento olisi parempi, Linkosalo tuumaili.

 

Karhuhallissa hän sai F1D-lennokilla lopulta useita vähän alle 18 minuutin lentoja.

 

SM-tulokset F1D 1/1

  1. Tapio Linkosalo 35:17
  2. Simo-Pekka Reponen 30:21
  3. Markku Kiiskinen 24:20
  4. Kari Lindgren 5:07.

SM-tuloksiin on laskettu kahden parhaan lennon yhteisaika kuudesta yrityksestä.

 

F1M ja Peruslennokkien Suomen Cup ratkeaa viimeisen osakilpailun jälkeen. Yleensä se on lennätetty marras-joulukuussa. Sitä ennen sisälennokeilla kisataan syyskuussa Porissa.

 

Mikä on puolimoottori?

Tapio Linkosalon mukaan puolimoottorin idea on, että puolet kumimoottorista korvataan vastaavan painoisella ja -pituisella rautalangalla.

 

–Niinpä siitä saa samat väännöt kuin täydestä moottorista, mutta kierroksia menee vain puolet. Lennon profiili on samanlainen kuin täydellä moottorilla, mutta nousukorkeus ja lentoaika vain puolet täyden moottorin vastaavista, Linkosalo selittää.

 

Tämän johdosta hän voi trimmata lennokkinsa nousemaan esimerkiksi Kurkelan hallissa katon tuntumaan ja olettaa, että se nousee tuplaten korkeammassa Porin Karhuhallissa täydellä moottorilla melkein kattoon.

 

–Oletukseni oli, että kun potkurin säädöt olivat Kurkelassa puolimoottorilla kohdillaan, niin samat säädöt pätevät myös Porissa. Ja kun Kurkelassa lentoaikaa tuli hitusen vaille 10 minuuttia, niin tuo lupaili lähes 20 minuutin lentoja Porissa. Siihen ei sitten kuitenkaan päästy, ja kun nousukorkeus jäi matalammaksi, niin veikkaan sen johtuneen viileämmästä ilmasta, Linkosalo kertoo.

 

Esa Anttila valmistelee peruslennokki Hyttystä lennolle. Kuva: Timo Koskensalo