lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Vaatteen pitää myös näkyä

perjantai 10.12.2021
TEKSTI LASSE TUORILA
KUVAT JERE MALINEN, LASSE TUORILA
Kesällä kentän laidalla kannattaa suojata itsensä auringolta. Ville ja Taito Tyysteri Ämmässuolla lennättämässä lennokkeja.

 

 

Talvella pitkät kalsarit ja kesällä lyhyemmät? Näin yksinkertaista ilmailijan vaatetus ei sentään ole. Kävimme läpi eri lajien pukeutumisvinkkejä ja -tapoja.

 

Suomessa on neljä vuodenaikaa ja jo se viitoittaa pukeutumista lajista riippumatta. Sataa, on kylmää ja kuumaa, aurinko paahtaa, sormia palelee, mutta pitäisi käsitellä pieniä nappuloita, kylmä hiipii jaloista, mutta samalla pitäisi saada tuntuma ohjaimiin, aurinko paistaa päähän, hiki valuu ja ohjaamo höyrystyy. Siinä joitain ilmailijan ongelmia.

 

Ilmavoimien Hornet-lentäjä Jyri Mattila osaa kiteyttää lentämisen ammattilaisen ja harrastajan näkökulmasta monia moottorilentämiseen liittyviä asioita. Hänellä on kokemusta kymmenistä eri lentokonetyypeistä avaruussukkulasta taitolentokoneisiin ja hän toimii lennonopettajana niin ilmavoimissa kuin siviilissä. Hän on myös Ilmailuliiton moottorilentotoimikunnan puheenjohtaja.

 

– Hinauslento- ja taitolentotoiminnassa opetan aina oppilaille, että hankkikaa haalari. Esimerkiksi taitolentopuolella sanon, etten suostu opettamaan, jos ei ole haalaria. Se on turvallisuustekijä, jos vaikka bensaa roiskuu päälle. Lentäminen keskikesällä on sikakuumaa hommaa, mutta lennän silti aina haalari päällä, korostaa Mattila.

 

Ilmavoimien lentäjä ja kouluttaja Jyri Mattila (oik.) edellyttää lentohaalareita hinaus- ja taitolennossa.

 

Haalari suojaa henkeä ja lialta

Tavalliselle moottorilentäjälle Mattila korostaa haalarin, erityisesti palamattomasta materiaalista valmistetun pukineen turvallisuutta, mutta ei edellytä sen käyttöä. Haalari on hänen mukaansa siitäkin näppärä, että se suojaa käyttäjäänsä likaantumiselta. Ilmailija joutuu usein häärimään koneen alla ja moottoritiloissa ja on näin likaantumiselle altis. Haalarilla on helppo suojata muut vaatteet.

 

– Kyllä minä itsekin lennän kesäkuumalla t-paidalla ja toisaalta talvella pilkkihaalareissa.

 

Taitolennossa Mattila suosii lenkkareita tai ohutpohjaisia kenkiä, jotta poljintuntuma säilyisi. Moottori- ja hinauslennossa hän käyttää työnantajansa ilmavoimien saappaita, nahkaisia ”lentobootseja”.

 

– Ne on paloturvalliset, joskin hieman hiostavat ja kohmot, mutta hinauslentotoiminnassa ja moottorilentotoiminnassa ei poljintuntuman tarvitse olla niin tarkka kuin taitolennossa.

 

Taitolennossa käytetään jonkun verran kypäriä, mutta toisaalta ne rajoittavat lajiin kuuluvaa vilkasta pään kääntelyä. Lentokypärien saatavuus on myös heikkoa. Pään suojaaminen auringonvalolta on aina tärkeää.

 

Mattila suosittelee talviolosuhteisiin puuvillaisia alusasuja. Tekokuituisia vaatteita ei kannata käyttää palovaaran vuoksi.
Hanskoiksi Mattila suosittelee säämiskänahkaisia sormikkaita. Niillä säilyy tuntuma ohjaimiin, mutta ne lämmittävät kuitenkin jossain määrin.

 

– Olen sen verran mukavuudenhaluinen, että talvella, kun lähden rullaamaan, laitan kuulokkeet korville ja pipon päähän. Mutta otan pian pipon syliini ja jätän vain kuulokkeet korville.

 

Varjoliidossa on hyvä käyttää talvella lasketteluasua. Kuva: Jere Malinen
Varjo- ja riippuliidossa kerrospukeutuminen ja kunnon haalarit torjuvat kylmää. Kuva: Jere Malinen

 

Liitäjän kerrospukeutuminen

Entäpä sitten, kun ollaan tuulessa ja tuiskussa, ilman kuomun antamaa suojaa? Riippu- ja varjoliitäjät suosivat kerrospukeutumista, ainakin oululainen riippuliitäjä Jere Malinen.

 

– Periaatteessa käytetään lasketteluun verrattavia asusteita. Ja ainakaan mitään koukkuja ei vaatteissa saa olla. Niihin voisivat punokset tarttua, sanoo Malinen.

 

Jalkineina liitäjät suosivat vaelluskenkiä.
– Kyllä tukevampi kenkä voi säästää nilkan hieman kovemmassa laskussa.

 

Riippu- ja varjoliitäjille kypärä on pakollinen. Vaihtoehtoja on laskettelukypärästä erityisesti liitoon suunniteltuihin päähineisiin. Peruskypärässä on myös leukasuoja.

 

Liidinharrastuksessa on kesäisin se ongelma, että maan pinnalla voi olla 30 astetta lämpöä, mutta yläilmoissa pitää olla talvivaatteet päällä. Alusasuna Malinen suosii ja suosittelee merinovillaa. Myös kypärämyssy on tärkeä kasvojen suojaamiseksi viimalta.

 

– Pilvien pohjalla saattaa olla jääkaappilämpötila. Kyllä siinä pukeutuminen on haasteellista. Hanskat ovat käytössä joka lennolla.
Lennot ovat usein monen tunnin lentoja. Ulkomailla lennetään niin lämpimässä kuin kylmässä, esimerkiksi Teneriffalla ja Alpit on ehkä suosituin paikka.

 

 

Tuulen vietävänä pallossa

Myös kuumailmapallossa ollaan avaran taivaan alla. Tuuli ei toisaalta hiivi niin pahasti takin alle, koska pallo menee tuulen mukana.

 

– Kelin mukaiset ulkoiluvaatteet vain päälle. Vähän lujemmat housut ovat hyvät, esimerkiksi työhousut tai työshortsit. Lippis päähän sen takia, että jonkun verran tulee kuitenkin lämpöä, kun on liekki pään yläpuolella, kertoo Ilmailuliiton ilmapallotoimikunnan puheenjohtaja Max Sevelius.

 

Sevelius tiivistää pukeutumisen ilmapallossa näin:
– Samat vaatteet kuin menisi koiran kanssa ulos. Sama vaatetus pätee niin pilottiin kuin matkustajiin. Ulkoilukenkiä suositellaan, koska laskupaikka voi olla mikä vain, yleensä joku mutainen pelto.

Laskuvarjohypyissä viima on aina seurana, mutta hyppääjä ei voi topata päälleen liikaa varusteita, koska se estää liikkumista ilmassa. Alavuden ilmailukerhon Pauli Saarijärvi esittelee kerhon varusteita.

 

Laskuvarjohyppääjä viimassa

Laskuvarjohyppääjä tuntee viiman voiman. Halu voisi olla pukeutua mahdollisimman lämpimästi, mutta siinä on vaaransa.

 

– Jos pukeutuu liian paksusti, on siinä vaara menettää toimintakykyä. Kädet ovat kriittiset, koska pitäisi pystyä käsittelemään kahvoja, korostaa laskuvarjotoimikunnan puheenjohtaja Timo Kokkonen.

 

Suojalasien ja kypärän lisäksi laskuvarjohyppääjän perusvarusteita ovat haalari, jossa ei saa olla tarttuvia taskuja tai ulokkeita, jotka voivat takertua johonkin tai joista hyppääjä voi vahingossa ottaa kiinni kahvoihin tarttuessaan.

 

Haalarin alle puetaan säähän sopiva vaatetus, joka ei haittaa liikkumista. Sormikkaat ovat pakolliset oppilailla. Niiden on oltava lämpimät, mutta ei liian paksut eikä liukkaat. Kenkien on oltava hyppytoimintaan soveltuvat eikä niissä saa olla koukkuja tai muita vastaavia.

 

Laskuvarjohyppäämiseen kuuluu monenlaisia osa-alueita, jotka vaativat erikoispukeutumista. Muun muassa Speed skydivingissä ja taitohypyissä käytetään jopa nopeuslaskupukujen tapaisia kumipukuja maksiminopeuden, jopa 500 km/h, hakemiseen. Liitohyppäämiseen eli Wingsuitiin on siihen tarkoitettu erityinen puku.

 

 

Tuulessa, mutta suojassa

Liitelyä se on purjelentokin, mutta siinä ollaan sentään tuulensuojassa. Yleensä purjelentoa harrastetaan kesällä ja silloin kuumuus ja auringon paahde ovat uhkana. Toisaalta korkealla lennettäessä pakkanenkin puraisee.

 

– Kun on kylmäongelma, se hiipii jaloista. Minulla on huhti-toukokuussa lentäessäni paksut pilkkikengät, sellaiset toppakengät, valottaa purjelentotoimikunnan puheenjohtaja Antti Koskiniemi.

 

Monet purjelentäjät käyttävät kengissään lisäksi patterikäyttöisiä sähköpohjallisia.
– Kun lentää kuusi ja kahdeksankin tuntia, tuntuu kylmyys jaloissa. On tuuletusta tai hinauskytkimen luukku, josta viima tunkee kabiiniin. Jaloista kylmyys leviää koko kehoon.

 

Koskiniemi korostaa, että purjelentäjän kaksi tärkeinä asustetta ovat jalkineet ja hattu.
– Itse käytän kylmemmillä keleillä kevyttä pipoa ja kesäkeleillä purjelentäjien tyypillistä tinttilakkia. Lippalakki aiheuttaa varjostuksia, kuitenkin ilmatilan tarkkailu on tosi tärkeää. Jos oppilaalla on lippalakki, sanon lennonopettajana, että tuolla ei lennetä.

 

Koskiniemi käyttää lentäessään paljolti jo kauhtuneita kauluspaitoja, joilla ei ole työkäyttöä enää.
– Siinä saa hihoja käärittyä ylös kuumalla, toisaalta se suojaa auringon valolta. Ja siinä on kaulus, joka estää olkavöitä hankaamasta kaulaan.

 

Aurinkorasva ja hikoilusta tuleva suola ovat myrkkyä pelastusvarjon ja istuimen vöille. Kauluspaita suojaa jonkun verran.
Koskiniemi ottaisi vaatetukseen mukaan myös aurinkolasit. Ne ovat purjelentämisessä välttämättömät.
– Itse käytän sellaisia, jotka eivät ole polarisoivia, mutta katkaisevat hieman sinistä aallonpituutta. Niiden avulla näen taivaalta aikaisemmin pieniä pilven huuruja.

 

Koskiniemi ottaa myös esiin pitkillä lennoilla vääjäämättömästi päälle tunkevan vessassa käynnin tarpeen. Sekin pitää ottaa huomioon pukeutumisessa.

 

 

Vaatteilla pitää näkyäkin

Experimental- ja ultratoimikunnan puheenjohtaja Jorma Sucksdorff korostaa näkymisen tärkeyttä lentopaikoilla liikuttaessa.
– Meillä on kerhossa heijastavia t-paitoja. Ja kun aina puhutaan koneiden kylmyydestä, on niitä lämpimiäkin ultria. Jopa sellaisia, joissa on penkin lämmittimet. Vaikka minä olen kyllä jo niin vanha, että olen sitä mieltä, että lentotoiminta talvella pitäisi kieltää. Aina tulee kylmä, toteaa Sucksdorff pilke silmäkulmassaan.

 

 

Hän korostaa, että pukeutuminen lentämiseen vaatii järjen käyttöä ja sään tarkkailua. Mutta näkymisen kentällä liian moni unohtaa.

 

Tuuli vie lennättäjää

Kentän laidoilla nähdään usein myös lennokkien ja dronejen lennättäjiä. Monet käyttävätkin erilaisia heijastinpukuja tai -liivejä.
– Järkevä pukeutuminen on tärkeää. Säälle altistutaan aina, kun ollaan taivasalla. Paksuja hanskoja ei voi käyttää, koska joutuu käyttämään pieniä vipstaakeja, toteaa lennokkitoimikunnan puheenjohtaja Petri Kantola.

 

Kantolan mukaan talvilennättäminen esimerkiksi järven jäällä on vähentynyt, kun nykyään on olemassa mikrolennokkeja, joita voi lennättää isoissa halleissa.
– Aina kun ollaan kentän laidalla, ollaan tuulelle alttiina. Suomessa pitää varautua arktiseenkin pukeutumiseen, selvittää Kantola.
Tuttua juttua joka ilmailijalle.

 

Suomen huipputaitolentäjä Tapani Wallin lennätti Jethro Rostedtia Ilmailuliiton vuoden 2019 ilmailunäytöksessä Turussa. Molemmilla oikeaoppisesti haalarit päällä. Wallin käyttää ohutpohjaisia kenkiä, joissa säilyy tuntuma hallintalaitteisiin.