Tampereen laskuvarjokerho ry aloitti viime kesänä ensimmäisenä Suomessa simulaattorin käytön laskuvarjohyppykoulutuksessa. Muualla maailmassa simulaattoreita on käytetty pidempään ja kokemukset ovat hyviä. Simulaattoriin kuuluu tietokoneohjelmisto, VR-lasit ja valjaat.
Virtual reality eli VR-simulaattorissa harjoittelu edistää ensimmäisten hyppyjen turvallisuutta. Simulaattorissa opetellaan varjon käyttäytymistä, tuulen vaikutusta, laskeutumista ja loppuvetoa. Simulaattorissa harjoitelleella oppilaalla on muita paremmat valmiudet selvitä ensimmäisten hyppyjen stressaavista ja virhealttiista tilanteista. Tiedossa on, että alkeisoppilaiden onnettomuuksien ja loukkaantumisten syyt johtuvat usein varjon ohjaamisessa tehdyistä virheistä.
Vuosittain noin 60 uutta alkeisoppilasta kouluttavassa Tampereen laskuvarjokerhossa toivotaan, että simulaattorin käyttö tuo oppilaille itsevarmuutta ennen ensimmäistä hyppyä. Myös mahdollisten epäonnistumisten jälkeen simulaattorissa voidaan turvallisesti harjoitella oikeita toimintatapoja ja vaikuttaa siten harrastuksen jatkuvuuteen.
–Simulaattori otettiin käyttöön viime kesänä. Ajatus oli kokeilla yksi kesä ja nähdä, miten se toimii ja onko siitä hyötyä. Oppilaat pääsivät kahdella alkeiskurssilla kokeilemaan simulaattoria, mutta ajankäytön vuoksi kukin oppilas käytti sitä vain kerran tai kaksi. Mietimme, tehdäänkö jatkossa niin, että myös ensimmäisen hypyn jälkeen oppilaat harjoittelisivat uudelleen simulaattorilla, kouluttaja Simo Leminen kertoo.
Simulaattorilla koulutettaessa kouluttaja kertoo, miten on tarkoitus lentää ja antaa ohjeet. Lopuksi katsotaan kartalta, missä oppilas lensi ja päätyikö hän sinne, minne piti. Muut kurssilaiset voivat seurata suoritusta näytöltä. Näytöltä näkyy sama näkymä kuin oppilaan VR-laseista sekä muun muassa vajoamisnopeus ja maanopeus.
Tämän kesäisten kurssilaisten simulaattorista saaman hyödyn arviointi on Lemisestä vaikeaa, sillä ensimmäinen oikea hyppy on oppilaista aina jännittävä.
–Osa kurssin oppilaista sanoi, että simulaattori avasi näkemystä, millaista hyppääminen on. Esimerkiksi suorituksen kesto simulaattorissa vastaa sitä, minkä hyppääminen oikeasti kestää. Koneesta maahan menee keskimäärin muutama minuutti. Pakkolaukaisuohjelmassa varjo aukeaa heti, joten muutamassa minuutissa ollaan maassa, Leminen kertoo.
VR-lasit sopivat hyppysimulaattoriin
Vuodesta 2008 laskuvarjohyppykouluttajana toiminut Simo Leminen oli mukana asentamassa ja ottamassa simulaattoriohjelmistoa käyttöön sekä valitsemassa ja asentamassa VR-laseja käyttöön. Tekniikka oli hänelle ennestään tuttua.
Laskuvarjosimulaattorissa oppilas roikkuu laskuvarjovaljaista ja pitää varjon ohjauslenkkejä käsissään. Päässään hänellä on VR-lasit, joista hän näkee tietokoneella mallinnetun maiseman saman näköisenä, kuin miltä se koneesta hypätessä näyttää. VR-lasit sopivat laskuvarjon ohjaamisen simulointiin hyvin, koska varjoa ohjatessa katse suuntautuu useisiin eri suuntiin sekä alaviistoon; näkymän toteuttaminen vain näyttöjen avulla olisi hankalaa. Järjestelmän liikeantureista kokee realistisesti, miten varjo liikkuu erilaisissa lentotiloissa ja tuuliolosuhteissa sekä reagoi oppilaan ohjausliikkeisiin.
Laskuvarjosimulaattoriohjelman, SkydiVR, on kehittänyt neljän hengen tiimi Amerikasta. Ohjelma ladataan tietokoneelle ja siitä maksetaan lisenssimaksua joko kuukausittain tai hyppykohtaisesti. Ohjelmassa on valmiina mallinnettuja lentokenttiä, ja Tampereen laskuvarjokerho on pyytänyt, että myös Jämin kenttä mallinnettaisiin. Tampereen laskuvarjokerho sai simulaattorin hankintaan tukea Suomen Ilmailuliiton tukisäätiöltä.
–Simulaattori vaatii investointeja, koska tietokoneen pitää olla kohtuullisen tehokas ja ohjelman lisenssi maksaa. Toisaalta se maksaa itsensä takaisin, jos oppilaat oppivat ohjaamaan nopeammin ja voidaan välttää yksikin metsään laskeutuminen ja vaurioiden korjaaminen, Leminen vertailee.
Useita käyttömahdollisuuksia
–Kesän kursseilla simulaattoriharjoittelulla valmistauduttiin ensimmäiseen hyppyyn, ja lennettiin yksin vapaassa ilmatilassa. Alkeiskoulutuksen lisäksi simulaattorilla voidaan harjoitella myös sitä, että taivaalla on muita hyppääjiä samaan aikaan. Silloin voi harjoitella, ettei törmää ilmassa toiseen hyppääjään ja että oppii tekemään laskeutumiskuvion menemättä toisen eteen. Toistaiseksi olemme kuitenkin käyttäneet ohjelmiston ominaisuuksia aika vähän, Leminen kertoo.
Simulaattoria on jo ehditty esitellä muille kouluttajille ja hyppääjien kerhopomopalaverin osallistujille.
–VR-laseilla voi tulla outo olo, kun ei tule muita tuntemuksia, esimerkiksi ilmavirtaa ja G-voimia. Tuoreilla oppilailla VR-lasit eivät häiritse, koska he eivät tiedä, miltä sen pitäisi tuntua, kun oikeasti hyppää. VR-lasien käyttöön tottuminen voi kestää 15 minuuttia, ennen kuin heikotus häviää. Tästä ei kuitenkaan pääosin ollut kurssilla ongelmia, Leminen kuvailee.
–Osa kouluttajista on suhtautunut varauksellisesti simulaattoriin, koska sen käyttö vie koulutuksessa lisää aikaa, mutta kokeiltuaan sitä, he ovat todenneet simulaattorin vaikuttavan hyvältä työkalulta, Leminen vertailee.
Kerhossa toivotaan, että simulaattori lisäisi nuorten koulutettavien määrää. Kurssilla olleet parikymppiset kokeilivat rohkeasti uutta tekniikkaa ja pärjäsivät hyvin. Laskuvarjokoulutuksen lisäksi simulaattoria voidaan hyödyntää lajin markkinoinnissa yleisötapahtumissa.
SkydiVR
www.skydivr.io
