”Nyt mä olen kotona!” kuvaa Kyösti Haatanen tunnelmia jo toisella yksinlennollaan Immolassa heinäkuussa. Ilmailulupakirjan suorittaminen kunnioitettavassa 75 vuoden iässä lienee lajinsa Suomen ennätys.
Kiteellä viime vuoden loppukesällä aloitettu ja Immolassa keväällä jatkunut purjelentokurssi päättyi hyväksyttyyn tarkastuslentoon heinäkuussa. Teoriakokeenkin Kyösti läpäisi ensimmäisellä yrityksellä, mikä ei ole ollenkaan itsestään selvää, kuten moni nuorempi yrittäjä on saanut havaita. Lentokoneen ohjaimet eivät toki ihan vieraita olleet: virtuaalilentämistä Kyösti on harrastanut jo pitkään.
Kyösti on kiitollinen hyvästä koulutuksesta, jota Immolan Timo Pankalta ja Kiteen Tapio Kimaselta sai, kuten myös siitä, miten hienosti ilmailuväki on ottanut uuden harrastajan vastaan. Yhteistyö sujui ilmassa mainiosti, vaikka Timo on peräti kolme vuotta Kyöstiä nuorempi.
—Kun vanhojen mestarilentäjien kanssa sai opetella, niin mikäs sen hienompaa!
Kyösti Haatainen, eläköitynyt savonlinnalainen kapellimestari, säveltäjä, orkesterimuusikko ja paljon muuta, on tehnyt mittavan elämäntyön musiikin parissa. Tuore purjelentäjä on myös Savonlinnan Oopperajuhlakuoron perustaja, ja oli sen taiteellisena johtajana 1973–1986 ja 1992–2008. Kuoromusiikkia Haatanen on säveltänyt muun muassa Pentti Saarikosken, Saima Harmajan ja Tommy Tabermannin runoihin.
Viimeinkin oli oikea aika
Lentäminen on ollut mielessä lapsuudesta asti, ja nyt aika ja paikka olivat lopulta kohdallaan.
– Lienen ollut siinä viiden vanha, kun jo katselin Inkeroisten ilmailukerhon PIK-5:n ja Harakan laskeutuvan Anjalan koulun yli Kymijoen jäälle. Vinttauslangan päässä olevan jarruvarjon putoamista aina seurattiin silmä kovana. Muistan myös hyvin Harmon-patsaalla palkitun Inkeroisten Ilmailukerhon legendaarisen Niilo Hyvärisen. Lentäminen liittyi musiikkiharrastuksiinikin. Koulupoikana pääsin Inkeroisten Musiikinystävien orkesteriin, jossa klarinettia soitti tyylikäs vanhempi herrasmies, pankinjohtaja Jorma Sarvanto: Hänen hillitysta olemuksestaan ei mitenkään voinut arvata, että kyseessä oli talvisodan johtava hävittäjä-ässä.
—Traagisempaa oli konserttimestarimme, taitavan viulistin Pentti Heikkilän menehtyminen 1962. Inkeroisten Ilmailukerhon 2-paikkaisessa Rhönlerche-purjekoneessa toiminut Pentti ja koneessa mukana ollut oppilas menehtyivät koneen syöksyessä metsään Karhulankylän lähellä. Unelma omasta lentämisestä on kuitenkin ollut mukana koko ajan, milloin mistäkin syystä lykkääntyneenä.
Yhdessä tekemistä
—Ilmailussa ja musiikissa on paljon samaa: yhteisöllinen tekeminen ilman turhia ”kotkotuksia”.
Kyösti myös allekirjoittaa täysin ajatuksen, että ”lentäminen on mielentila, jota lähimmäksi pääsee purjekoneen ohjaimissa”
—Ensi kesänä, jos pääsisi taitolentoa ja matkalentoa opettelemaan!
