Uusi alku koko perheen voimin

maanantai 17.10.2022
TEKSTI Olli-Pekka Luomajoki
KUVAT Olli Tammi ja Vili Rounela
Inka Rouhela EXIT. Kuva: Ville Rouhela

 

Isän paluu harrastukseensa sai vaimon ja lapset innostumaan laskuvarjourheilusta. Kaikkien haaveissa on myös ulkomailla hyppääminen.

On vuosi 1993. 15-vuotias Sami Rounela on lehtimainoksen houkuttelemana purjelentäjäisänsä kanssa laskuvarjohypyn alkeiskurssin info-tilaisuudessa Lappeenrannan lentoasemalla. Saimaan Laskuvarjokerhon info kolahti ja Sami ilmoittautui kurssille. Hyppyjä kertyi nopeasti 90, mutta sitten elämä vei 28 vuodeksi muihin askareisiin.

 

Palo vapaaseen pudotukseen ei kuitenkaan päästänyt miestä rauhaan ja niinpä nyt 44-vuotias Sami ilmaantui keväällä 2021 Immolaan kertaamaan hyppäämistä ja toi mukanaan 15-vuotiaan poikansa Vilin. Isän kertaillessa Vili kävi alkeiskurssin ja aloitti hyppäämisen samalla aktiivisuudella kuin isänsä aikoinaan. Rounelat olivat tähdänneet kurssille jo vuoden 2020 syksyllä, mutta Skydive Karjalan kausi päättyi ennen aikojaan kerhon hyppykoneen, OH-CSU sortumiseen katolleen Immolan kiitotien varteen. Kerhon toiminta jatkui, kun käyttöön tuli Cessna 208 Caravan.

 

 

Vilin sisar Inka oli myös päättänyt aloittaa hyppäämisen. Hän täytti talvella 15 vuotta, joten kevään 2022 ensimmäisellä alkeiskurssilla istui jälleen uusi Rounela – itse asiassa siellä piti istua kaksikin, mutta perheen äidin, Terhin (47) hyppyuran aloitus antoi vielä tuolloin odottaa itseään koronan vuoksi. Terhi tuli mukaan seuraavalla kurssilla.
–Ehkä tuli vähän mainostetuksi turhankin paljon kotiväelle, kun kaikki innostuivat, Sami myhäilee.

 

 

–Kyllä tämä heti tuntui omalta jutulta ja antaa hyviä haasteita itsensä jatkuvaan kehittämiseen ja uuden oppimiseen, tuumailee Vili.
–Toki piti lähteä kurssille, kun muutkin sen kävivät. Ei kai sitä nyt huonommaksi sovi näissä jäädä, toteavat Inka ja Terhi.

 

Isä Sami ja poika Vili Rounela vapaassa pudotuksessa Immolan yläpuolella. Kuva: Olli Tammi

 

Perheen aktiivisin on Vili

Kauden 2022 kääntyessä kohti loppua ilmojen viilentyessä ja syyspilvien alkaessa kehystää taivaanrantaa, on aika kurkistaa, mitä on saatu tähän mennessä aikaiseksi.

 

Aktiivisin hyppääjä on ollut Vili. Hän suoritti oppilasvaiheen nopeasti ja on sen jälkeen takonut määrätietoisesti tähän mennessä 230 hyppyä. Heti C-lisenssin saatuaan Vili aloitti harjoittelun kameran kanssa toimimiseen ja ilmoittautui halukkaaksi tandemkuvaajan koulutukseen. Homma alkoikin sujua luontevasti ja Vili lunasti paikkansa tandemtiimissä kuvaajana.

 

Sami on hypännyt maltillisemmin, mutta on hankkinut B-lisenssin ja hyppyjä on kertynyt 175. Inkalla on 75 hyppyä. B-lisenssihakemus on kupukurssin suorittamisen myötä koulutuspäällikön allekirjoittamana lähdössä vahvistettavaksi liittoon. Terhi siirtyi peruskoulutukseen ja on jo nauttinut 15 sekunnin vapaasta pudotuksesta.

 

 

Ulkomailla hyppääminen kiinnostaa
–Kunhan saadaan Terhillekin lisenssi, voidaan lähteä porukalla kesälomalla kiertämään Suomea – ja miksei ulkomaillekin ja käydä samalla vierailemassa muissakin kerhoissa ja hyppykeskuksissa, Sami suunnittelee.

 

–Ehkäpä joskus voisin harkita koulutuspolulle siirtymistä, eikä tandemhyppääminenkään ole poissuljettua, kunhan saa kokemusta kartutetuksi riittävästi, hän jatkaa.

 

Vilin mielessä on lähtö joksikin aikaa ulkomaille, kunhan saa kehitetyksi itseään ryhmähyppääjänä ja kuvaajana. Inka pohtii, että kun oppii hallitsemaan itsensä paremmin vapaassa pudotuksessa, olisi kiva oppia hyppäämään skysurf-laudalla. Terhin tähtäyspiste on lisenssissä ja sitten vasta on aika pohtia jatkoa: ”kunhan nyt mennään eteenpäin”.

 

Perhe Rounela liikkuu usein yhdessä paitsi lentokentillä myös eräpoluilla ja vesillä. He ovat kiitettävän aktiivisesti mukana kaikessa Skydive Karjalan toiminnassa, on se sitten kerhotöitä kiinteistössä, yleisjärjestelyjä, ruokailujen järjestämistä tai osallistumista muihin askareisiin, joita laskuvarjokerhoilla aina löytyy.