Unelmasta ammatiksi

tiistai 15.02.2022
TEKSTI KIRSI SEPPÄLÄ
KUVAT Antti Koskinen, Nordamp ja Ron Bergman
Ron Bergman. Kuva Antti Koskinen, Nordamp

Helikopteriansiolentäjä Ron Bergmanin koulutie oli kivikkoinen

 

Ron Bergman opiskeli helikopterilentäjäksi Norjassa ja sai valmistuttuaan työpaikan kirkkonummelaisesta yrityksestä. Nyt Bergman haluaa markkinoida lentoja ja kehittää alaa.

 


Etelä-Norjastakin löytyy hienoja vuonoja. Ron Bergman lentää Robinson R44:llä reilusti yli kilometrin korkeudessa meren pinnasta.

23-vuotias kirkkonummelainen Ron Bergman aloitti peruskoulun jälkeen lukion, mutta vaihtoi ammatilliselle puolelle opiskellakseen ajoneuvoasentajaksi. Ensimmäisestä työharjoittelupaikasta Bergmanille tarjottiin töitä, ja hän lopetti ammattikoulun. Myöhemmin hän valmistui oppisopimuksella töitä tehden ajoneuvoasentajaksi.

 

– En nauttinut työstäni, ja yhtenä päivänä alkoi tuntua siltä, ettei autonasentajan homma ole sitä, mitä haluan tehdä. Työ oli mielestäni turhauttavaa. Lapsuuden haaveeni oli helikopterilentäjän työ, ja aloin selvittää, miten voisin toteuttaa sen, Bergman taustoittaa.

 

– Kirkkonummella on yksi jo pitkään toiminut kopteriyritys, Rotorway. Soitin Rotorwayhin Henri Müllerille ja ilmoitin haluavani ryhtyä helikopterilentäjäksi. Hena kutsui minut heille kylään ja auttoi alkuun. Sieltä innostus sai vielä buustia. Hena kertoi, mitä pitää tehdä ja mitkä ovat perusvaatimukset.

 

– Luulin pitkään, että helikopterilla lentäminen on tosi kallista ja että pitää olla joku erikoismies, että voi päästä lentämään. Henan kanssa puhuminen avasi ajattelumaailmaani, että ei tähän mitään erityislahjoja tarvita.

 

Müllerin kannustamana Bergman etsi internetistä helikopterilentokouluja, ja kävi myös tutustumassa niihin Ruotsissa ja Norjassa.
–Ruotsin koulu oli aika pieni ja siellä oli vain yksi kopteri. Norjan koulun kohdalla kolahti ensimmäisenä se, että itse koulu oli jo tosi hieno rakennus. Norjan koulun helikopterihallissa oli rivissä 12 kopteria. Näytti siltä, että siellä on homma hallussa. Myös koulusta tietävät kehuivat paikkaa, joten valinta oli helppo.

 

Bergman aloitti elokuussa 2019 opiskelun Norjassa Sandefjordissa sijaitsevassa European Helicopter Centerissä, jonka kotikenttä on Torp. Junalla kestää Oslosta perille noin puoltoista tuntia. Ansiolentäjäksi hän valmistui puolentoista vuoden opiskelun jälkeen huhtikuussa 2021.

 


Ron Bergman tankkaa Robinson R44 helikopteriin Avgas 100LL-polttoainetta Jarlsbergin kentällä. Nurmikko kopterin takana on ruskeaa, koska jatkuvassa operoinnissa R44:n takana alhaalla oleva moottori polttaa nurmikon kuivaksi.

 

Teoriassa riitti sulateltavaa
Ensimmäisen puolen vuoden ajan opiskelijat opettelivat intensiivisesti teoriaa. Sen jälkeen vuorossa oli teorioiden tenttiminen ilmailuviranomaiselle. Tenttiviikkoja on kuusi kertaa vuodessa.

 

– Maaliskuussa tuli sitten korona ja toinen tenttiviikko peruttiin. Tulin Suomeen maaliskuun puolessa välissä 2020 ja menin kouluun takaisin vasta kesäkuussa. Kun vihdoin menin takaisin, alkoi lentokoulutus ja tenttiminen.
Bergman toteaa, ettei ole aikaisemmin ollut kaikkein innokkain koulunkävijä eikä hänen luetunymmärtämisensä ollut parhaalla tasolla.

 

–Kaikki oli englanniksi, eikä minulla ollut hirveän vahvaa englantiakaan. Ilmailutermistössä on paljoin sanoja, joiden suomalainen käännös ei sanonut minulle mitään. Aika tiukoille meni, yritin monta kertaa päästä tenteistä läpi. Jokaisella on käytettävänä kuusi tenttijaksoa ja tentittäviä aineita on 13. Neljä kertaa per aine saa yrittää. Yritykset vähenivät pelottavan nopeasti. Sain kuitenkin lopuksi tentit läpi ja homman pakettiin. Jos ei pääse tenteistä läpi, pitää käydä uudelleen koko luokkateoriaosuus ja sen jälkeen saa käydä uudelleen tenttimässä. Muutama uneton yö siinä oli.

 

Kopteriansiolentäjän koulutukseen kuuluu 135 lentotuntia. Ne pitää olla lennettyinä, että saa lentää viimeisen tarkastuslennon. Norjassa Bergman lensi Robinson R44:llä.

 

–Aluksi tuntui, etten opi ikinä lentämään. Ensimmäiset viisi lentotuntia meni jännittämiseen. Kun alkuun pääsi, kehityskäyrä oli tosi jyrkkä ja aloin oppia nopeasti. Tykkäsin lentämisestä enemmän kuin teoriasta.

 

 

Kansainvälinen opiskelijaryhmä
EHC:llä aloittaa puolen vuoden välein noin 20 opiskelijan ryhmä. Suurin osa opiskelijoista on norjalaisia. Bergmanin luokalla oli toinenkin suomalainen opiskelija. Lisäksi opiskelijoita oli Saksasta, Italiasta, Etelä-Afrikasta, Keski-Amerikasta ja Sveitsistä. Bergmanin mielestä opiskelu oli monelle haasteellista. Poikkeuksen teki yksi italialainen.

 

–Italialainen jätkä oli päntännyt teoriat ennen kuin hän tuli kouluun ja lentänyt simulaattorissa Norjan maastoissa etukäteen. Hän teki yhdellä tai kahdella istumalla kaikki teoriakokeet ja valmistui alle vuodessa. Hän oli todella nähnyt vaivaa ja koulussa hänellä oli helpompaa. Hän oli sellainen kävelevä helikopterisanakirja, Bergman hämmästelee.

 

–Koulun neljännessä kerroksessa oli asuntola, jossa meillä oli omat huoneet. Keittiö ja vessat olivat yhteisiä. Koululla asuvista tuli tiivis porukka, teimme vuoroilloin ruokaa ja söimme yhdessä. Se oli tärkeää, koska illallisen ääressä saattoi aueta sellaisetkin asiat, mitä oli ehkä itse pähkäillyt aiemmin, Bergman kertoo.

 

Koulutuksen hinnaksi tuli noin 90 000 euroa. Bergman rahoitti sen pankkilainalla. Elämisen Norjassa hän rahoitti säästöillä ja opintolainalla.

 

–Kuulostaahan se isolta summalta, mutta on kuitenkin loppupeleissä pieni raha siitä, että saan 23-vuotiaana tehdä sitä, mistä olen pikkupojasta asti haaveillut. Minulla on kumminkin 25 vuotta aikaa maksaa laina pois.

 

Koska Bergman sai paljon vinkkejä alkuvaiheessa, hän haluaa auttaa muita lentäjiksi haluavia.
–Sain paljon apua alkuvaiheessa, ja olisin ehkä välillä toivonut saavani vieläkin enemmän vertaistukea. Siksi vastailen mielelläni kysymyksiin lentokoulutuksesta ja sinne hakeutumisesta. EHC:stä oltiin minuun valmistumisen jälkeen yhteydessä, ja minua kysyttiin markkinoimaan norjalaista koulua muillekin suomalaisille.

 


Ron Bergman lentää syksyllä 2021 Espoon Suomenojan yläpuolella Robinsonin R66-turbiinikopterilla.

 

Töitä löytyi
Koronatauolla Suomessa ja opiskelun aikana Norjassa Bergman oli tehnyt pieniä palveluksia Rotorwaylle. Lupakirjan saatuaan hän pääsi Rotorway Oy:lle lentäjäksi. Kopteriansiolentäminen on Suomessa yrittäjähenkistä toimintaa. Viikonloput tehdään töitä ja alkuviikosta saattaa olla hiljaisempaa.

 

–Helikopterilentäjän työ on monipuolista, kaikkea kopterin tankkaamisesta, pesemisestä, lentojen suunnittelusta Tiktok-videoiden tekemiseen. Harjoittelen markkinointia ja päivitän parhaani mukaan verkkosivuja, Instagramia ja Facebookia, ja toki saan tänä päivänä myös lentää.

 

Rotorway tekee paljon sightseeing-lentoja Helsingin yllä, Espoon ja Kirkkonummen saaristossa sekä Porkkalanniemellä. Monet asiakkaista ovat tavallisia suomalaisia perheitä tai pariskuntia, joista toinen ostaa toiselle syntymäpäivälahjaksi lennon. Polttariporukoita on, sekä yrityksiä, jotka antavat työntekijöilleen lentoja. Yritys tekee myös maisemalennätyksiä erilaisissa tapahtumissa ja festareilla sekä järjestää omia lennätyspäiviä.

 

–Elämyslentojen ohella lennämme taksilentoja asiakkaiden toiveiden mukaisesti. Kopterilla voi lentää vuoden ympäri, mikä helpottaa monesti esimerkiksi saaristolaisten arkea, kun jäät eivät vielä kanna eikä veneelläkään ei enää pääse perille.

 


Robinson R44 Clipper II on European Helicopter Centerin edustalla kesällä 2020. Clipper eroaa Raven malleista pop-up-kellukkeilla. Jos pilotti tekee pakkolaskun veteen, hän voi paukauttaa kellukkeet jalaksille ja kopteri pysyy pinnalla laskeutumisen jälkeen.

 

Arvonlisävero ja hiljaiset kentät Suomen ongelmina

Ron Bergman on pohtinut koulutuksensa ja työnsä myötä suomalaista helikopterilentäjäkoulutusta. Haasteena hän näkee yhtenä asiana kustannukset.

 

–Suomessa koulutuslennoista maksetaan arvonlisäveroa toisin kuin Norjassa ja Ruotsissa. Koululennoista maksettavasta arvonlisäverosta kertyy iso potti ja se vaikuttaa varmasti koulutettavien ansiolentäjien määrään. EHC:ltä valmistuu vuosittain noin 25–40 ansiolentäjää.

 

Bergmanin mielestä koulutettavien määrä ja yhteen asiaan panostaminen vaikuttaa koulutuksen tasoon.
–Norjassa on lentäjätehdas. EHC:llä ei tehdä työlentoja, vaan keskitytään pelkästään koulutukseen. Talon sisällä oli jopa ilmailuviranomaisia.

 

Bergman näkee etuna, että lensi lupakirjansa kansainvälisellä lentokentällä.
–Jos lentää Suomessa korpikentällä lupakirjan ja käy valvotussa ilmatilassa vain muutamia kertoja koulutuksen aikana, saattaa radioliikenne jäädä aika vähälle. Norjassa pyydettiin aina ensin ground-jaksolta käynnistyslupa ja rullauslupa lähtöpaikalle ja sitten tornin jaksolta lentoonlähtölupa. Siinä oppi väkisin alusta asti englanninkielisen radiokeskustelun.

 

Hän huomauttaa, etteivät oppilaat pääse esimerkiksi Oslon Gardermoenin kentälle ilman opettajaa, eikä heitä varmaan Helsinki-Vantaallekaan oteta innokkaasti vastaan. Silti olisi tärkeää harjoitella mahdollisimman paljon vilkkaalla kentällä valvotussa ilmatilassa lentämistä.

 

–Kun lennän Kirkkonummelta valvomattomasta ilmatilasta, en lennon aikana välttämättä puhu kenellekään, ellen mene jollekin lentokentälle. Koska opin Norjassa radioliikenteen hyvin koen, että on helppo mennä esimerkiksi Turkuun tai Helsinki-Vantaalle keikalle.

 

Bergman näkee, että Suomessa on potentiaalia kehittää kopteritoimintaa. Hän uskoo, että vanhat tapahtumat ovat vaikuttaneet alan vireyteen. Nyt alalla on vähän uutta verta, ja pientä murrosta on ilmassa.

 

– Meidän täytyy pitää ääntä ja hoitaa asiat mahdollisimman hyvin niin, että kopteriala saadaan kasvamaan. Monet toimijoista vanhenevat, eikä alalla ole pitkään aikaan paljoa investoitu, markkinoitu tai muutoin kehitetty. Teen oman osuuteni kehityksen vuoksi mielelläni, Bergman puntaroi.

 

Suomessa on yksityisellä sektorilla alle 20 helikopteripalveluita tarjoavaa yritystä, jotka eivät Bergmanin mukaan juurikaan tee yhteistyötä. Yksityisten yritysten lisäksi kopteritoimintaa on valtion operoimassa FinnHemsissä, Rajavartiolaitoksessa sekä Puolustusvoimissa.

 

Bergman toivoisi, että kunnat ja kaupungit eivät vähentäisi lentopaikkoja. Helikopterilentämiseen ei tarvita kiitoteitä, joten lentopaikkoja voisi olla paljon nykyistä enemmän. Laskeutumiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Pääkaupunkiseudulla ei ole juurikaan valmiiksi tiedossa olevia laskeutumispaikkoja, vaan ne selvitetään erikseen, kun asiakas kysyy lentoa. Jotta taksilentoja voidaan lentää tehokkaammin, tarvitaan lisää laskeutumis- ja lähtöpaikkoja.

 


 Helikopterit eivät vaadi lentoonlähtöön tai laskeutumiseen kiitotietä. Kuvassa R44 on parkissa Bergmanin ystävän mökillä Tammisaaren saaristossa. Aallonmurtajalle asetettiin kiviä tasaiseksi alueeksi, jotta sitä voidaan käyttää laskeutumiseen. Siitä pääsee myös todella hienosti kääntämään nokan vastatuuleen heti ilmaan noustessa

 

Bergman haluaa lisätä alan tunnettavuutta

Ron Bergman on mukana alkuvuodesta 2021 perustetussa Lentoon Oy:ssä hallituksen puheenjohtajana. Koska Bergman ei tiennyt valmistumisen jälkeisestä työllistymisestään, hän halusi perustaa yrityksen, jonka kautta voisi myydä ja markkinoida lentoja, joita voisi itse lentää.

 

Lentoon Oy on markkinointiyhtiö: virtuaalisen ilmailutaksitolpan tarkoitus on yhdistää helikopteripuolen asiakkaat ja lentopalveluiden tarjoajat sekä myöhemmin ehkä myös kiinteäsiipisten lentopalvelut.

 

Bergman on myös helikopteriaiheisen Rotorplay-brändin omistaja. Hän näkee Rotorplayssä valtavan potentiaalin alan isoimpana maailmanlaajuisena mediana. Seuraajia sillä on nyt somessa yli 46 000. Bergman perusti myös brändin yhteyteen verkkokaupan ja alkoi myydä kopteriaiheisia tuotteita.

 

 

Ron Bergman
Ikä 23 vuotta
Kotipaikka Kirkkonummi
Armeija Upinniemessä 2/17, Moto-Au
Koulutus ansiolentäjä, ajoneuvoasentaja, hiihdonohjaaja, yhdistelmäajoneuvon kuljettaja, peruskoulu
Lupakirja helikopterin ansiolentolupakirja CPL(h).
Tyypit Robinson R44 & R66 sekä Bell 206.
Perhe isä, äiti, sisko ja veli
Harrastukset golf, nuorempana salibandy ja käsipallo
Some IG & Tiktok, @roncopters ja @rotorplay

 


Norjasta löytyy loputtomasti upeita maisemia, mutta valitettavasti sääolosuhteiden takia R44-helikopterilla lentäminen monessa paikassa voi olla jopa vaarallista. Norjassa operoidaan yleensä isommalla kalustolla.