Timo Toivosen tarkkuushypyn Maailman mestaruuskilpailu oli ohi jo ensimmäisen hypyn jälkeen, sillä hän osui maalilaitteelle väärällä jalalla. Toivosen ja Anssi Horpun kilpailumatkan tavoite oli näyttää, että pandemian jälkeenkin Suomi on lajissa mukana.
Boikotoituamme jo ennakoiden viime vuonna Venäjällä järjestettyjä, koronan vuoksi jo vuodella eteenpäin siirtyneitä kisoja, uttilaiskaksikkomme kaivoi Suomi-paidat esiin ja lähti vanhasta muistista MM-kisareissulle. Tämä oli jo toinen kerta, kun emme saaneet Suomesta kokonaista joukkuetta kasaan, joten jouduimme hyppäämään sekajoukkueessa kahden hollantilaisen ja yhden bulgarialaisen kanssa.
Tarkkuushypyn pääsääntöisesti kahden vuoden välein järjestettävät MM-kilpailut pidettiin 37:nnen kerran. Tällä kertaa järjestelyistä vastasi yksi lajin mahtimaista ja ennakkosuosikeista, Tsekki.
Tarkkuushypyn kärkisijoistahan taistelee armeijan ammattilaistiimit, jotka suuressa osassa maailmaa hyppäävät työkseen. Hyppyjä heille kertyy vuodessa 600–800, kun taas meillä amatööreillä hyppymäärät jäävät parhaimmillaankin alle puoleen tuosta luvusta. Molempien suomalaisten osallistujien viimeisten vuosien harjoitushyppymäärät olivat olemattomat ja lähtökohtana oli lähinnä tavata hyppypiirejä parin vuoden pandemiatauon jälkeen ja näyttää, että Suomi on edelleen mukana kuvioissa.
Helle haittasi kilpailua
Kilpailut pidettiin heinäkuussa Prahasta etelään sijaitsevassa Strakonicen kaupungissa. Hyppykoneina oli laivueellinen erittäin siistissä kunnossa olevia AN-2 kuljetuskoneita, joiden kiitotienä paikalliseen tapaan toimi nurmikko. Kilpailu käytiin tasaisissa tuuliolosuhteissa helteisestä ilmasta huolimatta. Ensimmäistä kertaa urallamme törmättiin tilanteeseen, jossa kilpailu keskeytettiin yhtenä päivänä useaksi tunniksi liiallisen kuumuuden takia, lämpötilan lähenteli neljääkymmentä.
Erikoista näissä kilpailuissa oli myös se, että tietysti kärkimaihin kuuluvat Venäjä ja Valko-Venäjä eivät olleet paikalla, kuten ei myöskään jostain syystä myöskin kovina hyppymaina tunnetut Kiina ja Puola. Paikalle saapui kuitenkin 131 mies- ja 28 naiskilpailijaa 27 eri maasta.
Odotetusti kärkisijat menivät kaikissa lajeissa Tsekin, Saksan ja Ranskan joukkueille. Tosin miesten tarkkuudessa hieman yllätyksellisesti voittajan, Ranskan Mathieu Guinden jälkeen seuraavilla sijoilla olivat Quatarin Mohamed Al Atas ja Sveitsin Georges Toth. Voittajan yhteistulos kymmenen kierroksen kilpailussa oli kahdeksan senttimetriä.
Jutun kirjoittajan osalta kilpailu oli käytännössä ohi jo ensimmäisen hypyn jälkeen: sain maksimituloksen 16 senttimetriä väärän jalan osuessa maalilaitteelle hieman ennen tulosta tekevää kantapäätä. Huolimatta kohtuullisesti sujuneesta loppukilpailusta oma loppusijoitukseni oli siitä johtuen 35 senttimetrin lopputuloksen jälkeen 88. ja Anssi Horpulla 51 senttimetrin jälkeen 114.
