Tarkalle meni ratkaisu ja sää Rautavaaralla
Äkkiä ilmaan hyvän sään aikana! Rautavaaran startit tehtiin ripeästi kuurojen välissä. Tuulinen keli näytti tulostenkin perusteella suosivan painavampia muovikoneita. Kuva: Hannu Koho
”Voiko sinnekin laskea?” kysyi ranskalainen kilpailunjohtaja 2006 Vinon sur Verdun`in purjelennon maailmanluokan EM-kisoissa, kun Timo Pankka oli tehnyt Juniorilla maastolaskun korkean vuoristolaakson rinteeseen. Rautavaaran maaliinlaskun SM-kilpailussa syyskuun ensimmäisenä lauantaina maasto oli jo tasaisempaa, mutta hyvin osui taas.
Nuorisoilmailijoiden Timo Pankka näytti nuoremmille, miten SZD-51 Junior tuodaan hallitusti peltosaralle, ja otti jo toisen maaliinlaskun Suomen mestaruutensa – ensimmäinen tuli 12 vuotta aiemmin. 51 vuotta on pitkä aika pitää lupakirjakin voimassa, mutta Pankka on ollut tuon ajan lennonopettaja, joten rutiinia laskun tekoon löytyy. Immolan kasvatin kesä kului tänäkin vuonna Räyskälässä lentotoiminnan yhteyshenkilönä, ja siinä sivussa tuli lennettyä 150 purjelentokeikkaa.
NIL-Juniorsin voittajajoukkueessa lensivät Timo Pankka, Hannu Niemi ja Kimmo Pulkki. Hopeaa otti Räyskälän RAC Riku Rissanen, Marko Terävä ja Mika Mutru. Sodankylän pronssijoukkue Seppo Törmänen ja Sauli Salmela sai vahvistusta Imatran IK:n Kari Kaarakaisesta. Kuva: Hannu Koho
Vapaa ilmatila ja hyvät puitteet
Kuopion Ilmailuyhdistys isännöi ensimmäistä kertaa purjelennon maaliinlaskun SM-kilpailuja, paikkana luonnollisesti Rautavaaran hulppea lentokeskus. Keskeisestä sijainnistaan huolimatta Rautavaara oli monelle kokeneellekin kisapilotille uusi tuttavuus – ja mieluinen sellainen. Reilun mittaiset kiitotiet, hyvät majoitustilat ja vapaa ilmatila ympärillä tarjoaa mainiot puitteet monenlaiselle ilmailulle – puhumattakaan ”mualiman parhaasta saunasta” kirkasvetisen Eljaslammen rannalla.
Kuopion Ilmailuyhdistys juhlii ensi vuonna komeasti 100-vuotista taivaltaan, joten aloittelijoiden käsissä ei SM-kisa ollut. Kilpailun johtajalla, Rautavaara-säätiön puheenjohtaja Kari Ylihärsilällä olikin asenne kohdallaan heti aamun briefingissä. Vaikka luvassa oli pohjoistuulta ja kylmää vettä niskaan, kisan siirtämisestä – perumisesta puhumattakaan – ei keskusteltu vaan siitä, moneltako alkavat hinaukset. Kilpailuun osallistui 18 pilottia, ja kolmehenkisiä joukkueita saatiin aikaan viisi.
Maaliinlaskukisat ovat ainakin allekirjoittaneen mielessä perinteisesti kerhojen välinen mittelö ja kaikille antoisa syystapaaminen, joten joukkueita olisi mukava saada kisaan enemmänkin. Kaakonkulmalla aikanaan lennettiin kauden päätösjuhlana ”Ruskarysäys”, jossa kisattiin kiertopalkinnosta useamman kerhon kesken. Vuodesta 1995 on kilapiltu Suomen mestaruudesta, ja vaikka ajankohtana on syksy, kilpailua ei liene kertaakaan peruttu sään takia.
Puuskainen sivutuuli haastoi
Käytössä oli Rautavaaran mainio Skylaunch-vintturi sekä hinauskoneena Räyskälästä saatu Piper Pawnee, startit sujuivat joutuisaan tahtiin. Jorma Hytönen starttimestarina ja Aimo Hakkarainen päätuomarina pitivät hyvin langat käsissään, ja tauot sateessa käytettiin kilpailemiseen. Sateessa suojattiin koneita, sateen jälkeen kuivattiin siipiä ja taas lennettiin – ennen seuraavaa kuuroa.
Navakka ja puuskainen tuuli oli sopivasti sivusta ja metsän takaa, joten maaliviivaa lähestyvälle oli koko ajan yllätysmomenttia tarjolla. Yksi laski puuskaan, toinen tyveneen, kolmas teki loppuvedon sadekuuroon. Mutta urheiluahan tämä vain on!
Paljon tapahtuu muutamassa sekunnissa
Osallistujat maaliinlaskukilpailussa ovat yleensä kokeneita, joten vaikkakin värikkäitä, niin vaarallisia laskuja ei nähty. Puita katkeili ja lippusiimaa ohitettiin joka puolelta, mutta kärkipilotit toivat pääpyörän nollaviivan tuntumaan haastavassakin kelissä.
Jokainen suoritus videoitiin, ja tarkistukselle olikin välillä käyttöä: yksi maaliinlaskun suola on siinä, miten paljon maaliviivalla ehtii tapahtua parissa sekunnissa. Kilpailun parhaat laskut nähtiin ensimmäisellä kierroksella, kun Nuorisoilmailijoiden Hannu Niemi ja RAC:n Marko Terävä laskivat molemmat 90 sentin suoritukset eli 0,9 vp. Timo Pankka osui kolmanneksi lähimmäs 2,4 metrin päähän. Toiselle kierrokselle lähdettiin sijoitusten mukaan käännetyssä järjestyksessä, ja kun lähes puolet kilpailijoista oli 10 pisteen sisällä, alati muuttuvassa tuulessa kaikki oli mahdollista.
Sodankylän takavuosien mestari Seppo Törmänen nousi toisella laskullaan viidenneltä sijalta kärkeen, kun jäljellä oli kolme kilpailijaa. Timo Pankka teki varman laskun 3,5 metrin päähän, ja otti kärkipaikan. Marko Terävän kohdalle osunut tuulenpuuska kantoi Juniorin liian kauas nollaviivasta. Jäljellä oli enää Hannu Niemi, joka joutuikin sitten odottamaan tieskuinka monennen sadekuuron taukoamista, että pääsi ratkaisevalle lennolle. Konkarin hermo piti loistavasti, ja lasku oli hallitun tyylikäs, mutta 13 senttiä liian pitkä mestaruuteen! Tasapisteillä Hannusta olisi paremman yksittäisen laskun ansiosta leivottu voittaja.
Palkinnot jaettiin kilpailun henkeen sopivasti mitalien lennellessä syystuulessa. Kuopion Ilmailuyhdistys oli järjestänyt päättäjäisiksi komean juhlaillallisen, eikä ”mualiman paras sauna” pettänyt sekään odotuksia. Rautavaara saa varautua kisaisännyyksiin jatkossakin.
Maaliinlasku on tarpeellinen laji
Maaliinlaskussa kilpaillaan vähemmän vakavasti, mutta tositarkoituksella. Jokaisen purjelentäjän on oltava valmis tekemään maastolasku tarvittaessa, ja moottoriton kone sallii vain yhden yrityksen.
Tarkkuuslaskukisa on hyvä tapa harjoitella koneen sijoittamista hallitusti peltosaralle haluttuun kohtaan. Sääntöjen mukainen sarka on 15 metriä leveä, niin että toista reunaa rajaavat puut ja toista ”oja”. Pituutta oli aikanaan 150 metriä, nykyisin riittää 50 metriä pitkä, helpommin rakennettava rata. Pääasia, että kone osuu turvallisella käsialalla rajatulle alueelle ja pysyy laskukiidossa oikeassa suunnassa. Pisteitä kertyy yksi jokaisesta nollaviivan ylittävästä metristä ja viisi vajaaksi jäävistä, kuitenkin niin että yli 10 metriä vajaa lasku tuomitaan 200 pisteen arvoisesti saran ulkopuolelle jääneeksi. 2,5 metrin korkeuteen viritetty lippusiima on 40 metriä ennen nollaviivaa, eikä sen tason alapuolella saa loppuosalla lentää.
Virallisten sääntöjen mukaan maaliinlaskukilpailun tarkoituksena on myös ”vaalia suomalaisten purjelentäjien keskinäistä ystävyyttä, yhteistyötä ja tiedonvaihtoa”.
Kuopion IY:tä edustava Matti Keränen luotti vanhaan kunnon K-8b:hen. Tarkkuuslaskukisan veteraanin kuudes sija oli puukonepilottien paras. Kuva: Hannu Koho
Tulokset
(Kolme parasta)
Henkilökohtainen kilpailu
1. Timo Pankka 7,9
2. Hannu Niemi 8,0
3. Seppo Törmänen 11,0
Joukkuekilpailu
1. NIL Juniors (Pankka-Niemi-Pulkki) 61,2
2. RAC (Terävä-Rissanen-Mutru) 67,2
3. SIK seka (Kaarakainen-Salmela-Törmänen) 117,1
Raskaat pilvet tervehtivät kisaajia heti aamusta, mutta asenne ratkaisi. Kuva: Hannu Koho
Rautavaarassa on hienot puitteet
Rautavaara on vanha sotakenttä, josta pääasiassa Kuopion purjelentäjät tekivät 60-luvulla toimivan purjelentokeskuksen. Kenttää ylläpitää Rautavaara-säätiö, joka koostuu ilmailuyhdistyksen lisäksi ympäröivistä kunnista. Kenttä palvelee harrastajia Kuopion lisäksi Iisalmen, Kajaanin, Kuhmon ja Nurmeksen ympäristössä. Kentällä on reilusti majoitustilaa ja ympärillä ilmatilaa hyvässä nostomaastossa. Rautavaara-säätiön Skylaunch-vintturille saa dyneema-lankaa kentälle pisimmillään 1600 metriä – eli kunnon korkeudet. Päällystetty kiitotie 18/36 on 1240 metrin pituinen. Lisäksi suunnassa 05/23 on 500 metrin pituinen päällystämätön kiitotie. Kerholla on kuusi purjekonetta, joista 2-paikkainen DG-505 sopii sekä perus- että jatkokoulutukseen.
