Termiikkiin moottoria säästäen: F5J on nostoja vainuavien lennättäjien laji

perjantai 14.10.2022
TEKSTI AURORA KOSKENSALO
KUVAT TUOMO KOKKONEN, AARO MALILA, TIMO KOSKENSALO
F5J-luokan Suomen mestaruuden voittanut Janne Savolainen on taitava termiikkien metsästäjä. Kuvassa hän lennättää F3K-liidokkia Paattisten lennokkikentällä kesällä 2021. Kuva: Timo Koskensalo

 

Haluttaessa F5J-lennokki nousee nokallaan olevan sähkömoottorin voimin korkealle hyvinkin nopeasti, mutta se ei suinkaan ole tavoitteena. Sen sijaan F5J:ssä pyritään moottorin käytön jälkeen jatkamaan mahdollisimman alhaalta, koska moottorilla ajetusta noususta sakotetaan.

 

Timo Jalasterä kertoo F5J-luokan keräävän jatkuvasti uusia harrastajia. Hän toivoo, että mukaan tulisi myös nuoria lennättäjiä. Kuvassa Jalasterä on Paattisten lennokkikentällä F3K-liidokkinsa kanssa. Kuva: Timo Koskensalo

 

–Kilpailija menettää jokaisesta moottorin voimalla saavuttamastaan metristä 0,5 pistettä. Jos moottorilla ajettua nousua on takana peräti 200 metriä, sakko kasvaa sen jälkeen kolmeen pisteeseen per metri. Loggeri rajoittaa moottorin käyntiajan sallittuun 30 sekuntiin. Se myös tallentaa aloituskorkeuden, johon lennokki on noussut moottorilla, lajia harrastava Timo Jalasterä kertoo.

 

Taitava kilpailija antaa potkurin vetää 10–20 metriin ja jatkaa siitä termiikkien avulla ylöspäin, toisinaan näkökyvyn rajoille asti.

 


F5J-lennokkien moottorit ovat yleensä vaihteellisia sisäpyörijöitä. Ne ottavat virtansa kolme- tai nelikennoisista akuista, joiden kapasiteetti on 650–1200 mAh. Motorisoinnissa pyritään keveyteen, hyvään hyötysuhteeseen ja sellaiseen tehoon, että liidokilla saadaan startattua kauas ja tarvittaessa korkeallekin vielä yli 10 m/s tuulessa. Kuva on MM-kilpailuista Slovakiasta vuodelta 2019. Kuva: Timo Jalasterä

 

Piste per sekunti
Itse kilpailun kulku on yksinkertainen; lähtö tapahtuu usean lennokin ryhmässä ja ryhmän voittaja saa suhteutetut 1000 pistettä. Jokaisesta lennätetystä sekunnista saa pisteen.

 

Ryhmän koko on kotimaisissa kilpailuissa 4–7 lennättäjää ja suuremmissa kansainvälisissä kilpailuissa jopa 15–16 lennättäjää. Lähdöissä sekä laskuissa, kuten myös hyvin vetävissä termiikeissä voi olla paikoin ruuhkaa eikä törmäyksiltäkään aina vältytä.

 

Alkukierroksilla lennetään kymmenen minuuttia ja fly-offissa viisitoista. Ryhmä starttaa työajan alun kertovasta ”töötistä”, ja kello käynnistyy kilpailijalle, kun kone lähtee kädestä moottorin käydessä. Työaika päättyy 10 tai 15 minuutin ”lopputööttiin”.
Lisäksi työajan sisällä tehdystä maaliinlaskusta saa pisteitä. Jos lennokki pysähtyy alle metrin päähän maalipläkästä, kilpailija saa 50 pistettä. Laskupisteitä saa aina kymmenen metrin rajaan asti. Mikäli lasku jää yli 75 metrin päähän maalista, lennon pistesaldo nollataan.

 

Kilpailulennätys tapahtuu ryhmissä. Edellinen on juuri laskeutunut ja seuraavana vuorossa oleva siirtyy lennätyspaikoille. Kuva on elokuun lopulla pidetyistä F5J:n EM-kilpailuista Unkarista. Kuva: Aaro Malila

 

Helppoja lennätettäviä
Timo Jalasterän mielestä F5J:n parhaita puolia on helposti hallittava kisakalusto. Useimmat lajissa käytettävät lennokit ovat hiilikuidusta valmistettuja moottoriavusteisia termiikkiliidokkeja.

 

Uusi F5J-lennokki kaikkine varusteineen maksaa noin 2000 euroa ja käytettyjä voi saada paljon edullisemmin.
Aluksi F5J-koneet tehtiin ymppäämällä moottori F3J-koneeseen, eli juoksu- tai vinssihinauksella starttaavan termiikkiliidokin nokalle. Modernit F5J-lennokit ovat keveitä ja samalla hyvinkin nopeita. 30 sekunnissa on mahdollista surauttaa jopa puolen kilometrin päähän lähtöpaikasta.

 

–F5J-luokan liidokit ovat helppoja lennätettäviä monien muiden luokkien kisakoneisiin verrattuna, Jalasterä kehuu.
Niinpä kilpailuihin voi osallistua lähes aloittelijana, mutta palkintokorokkeelle pääsyä joutuu toki pohjustamaan uutteralla harjoittelulla. Jalasterä kannustaakin F5J-lennokin hankkineita lähtemään kilpailuihin matalalla kynnyksellä.
–Eli kun on päästy siihen vaiheeseen, että pilotti vie konetta eikä päinvastoin, hän sanoo.

 

 

Hyviä kenttiä on vähän
F5J-lennokin kanssa pääsee joten kuten sinuiksi tavallisella lennokkikentällä, mutta erinomaisia treenikenttiä on vähän.
Turun Lennokkiseuraa edustavan Jalasterän kotikenttä on Turun Paattisilla. Vaikka Paattisilla ajetaan jettejäkin, tilaa on liian vähän F5J:lle.

 

Lahden lähellä olevasta Nastolan Ilmailukerhon ylläpitämästä Kuivannon kentästä on tullut epävirallinen FXJ-lajiryhmän ja F5J-harrastajien kotikenttä. Siellä on tilaa joka suuntaan vähintään puoli kilometriä.

 

 

Perusasiat kohdalleen
F5J-lennättäjät harjoittelevat yleensä kerta toisensa jälkeen perusasioita: kelinlukua, lennokin käsittelyä, lentotilojen säätöjä ja maaliinlaskua.

 

Kansainvälisissä kilpailuissa pärjätäkseen F5J-harrastajan kannattaa hakea kokemusta ulkomailta. Kilpailuja on Keski-Euroopassa parin viikon välein ja kilpailijoitakin on runsaasti. Esimerkiksi F5J:n eurotourin osakilpailut keräävät 60–100 lennättäjää.

 

 

Takamies auttaa
Purjelentokokemuksesta on F5J:n parissa hyötyä, kunhan muistaa noston syntymisen periaatteet.
Koska moottorin käyttö pyritään pitämään vähäisenä, F5J-lennokkeja lennätetään aluksi hyvin matalalla hyödyntäen termiikkien alkuja ja maaston muotojen synnyttämiä aaltoja. Vasta ylempänä kuplat kasvavat kunnon tinteiksi, joissa nouseminen on jo helpompaa.

 

Apunaan F5J-kilpailijalla saa olla takamies. Hän seuraa muiden lennätystä ja antaa ohjeita, mihin kannattaisi mennä.
–Hyvä takamies tukee lennättäjän päätöksiä ja hän voi olla myös eri mieltä pilotin kanssa, mutta ei niin että lennettäisiin takamiehen lentoa, Timo Jalasterä kiteyttää.

 

F5J-liidokissa oleva loggeri tallentaa ja näyttää lennon jälkeen aloituskorkeuden, jota käytetään pisteiden laskennassa. Kuva: Aaro Malila

Lisätietoa lajista 
Esittelyvideo YouTubessa 

 

 

Janne Savolaiselle F5J:n Suomen mestaruus

Onneksi olkoon, Janne! Mikä meni viime kesän F5J-kisoissa hyvin, mikä olisi voinut mennä paremmin?
–Kelinluku meni pääosin hyvin. Sellaista sysilaskevaan ajoa ei sattunut, jota en olisi saanut käännettyä parhain päin nopealla reagoinnilla. Paremmin olisi voinut mennä, jos olisin jättänyt starttikorkeudet reilusti alemmaksi. Turhan varmoille korkeuksille ajoin, nössö kun olen.

 

Kuinka harjoittelet?
–Lennättämällä mahdollisimman erilaisissa keleissä. Pyrin välttämään treenipellon varmoja nostopaikkoja. Jätän starttikorkeudet mahdollisimman pieniksi, noin 10–80 metriä, riippuen tuulen voimakkuudesta ja termiikin merkeistä. Lennän sitten nostossa noin 2–3 minuuttia. Sen jälkeen lähden etsimään uutta nostoa. Mielestäni on turha ajaa harjoituksissa ekasta nostosta 10 tai 15 minuuttia. Kannattavampaa on työnnellä kone taas matalalle ja metsästää termiikkiä uudestaan.

 

Millaisia tavoitteita sinulla on?
–Eiköhän se sama tavoite kuin muillakin: olla joskus MM-mitaleilla.

 

Mukavinta F5J:ssä?
–Kilpailut. Eihän mitään liidokkia voi vain sunnuntailennättää. Ainahan se menee kilpailuksi, kun on vähintään kaksi pilottia paikalla.

F5J:n SM-tulokset, 3 parasta
1. Janne Savolainen, 3 pistettä
2. Aaro Malila, 4 pistettä
3. Tuomo Kokkonen, 6 pistettä

 

Kesän viimeisen F5J-luokan SM-osakilpailun voittanut ja SM-tuloksissa toiseksi tullut Aaro Malila poseeraa lennokkinsa kanssa. Useimpien F5J-lennokkien kärkiväli on 3,5–4 metriä. Tavallisesti ne painavat 1–2 kiloa ballastoinnista riippuen. Kuva: Tuomo Kokkonen