lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Teoriakurssilaiset tarvitsevat lisää lennonopetusta

maanantai 01.06.2020
TEKSTI KIRSI SEPPÄLÄ
KUVAT JARNO KUUSINEN
Opettaja Matti Huovila ja oppilas Elina Pussila tarkistavat Cessnan öljynmäärää.

Näyttää siltä, että ilmailun harrastajille on tarjolla enemmän lentoteorioiden opetusta kuin lennonopetusta. Tämä kannattaa huomioida, kun suunnittelee lupakirjaan johtavan koulutuksen aloittamisajankohtaa.

 

Suomen Ilmailuliitto ja Suomen Urheiluilmailuopisto kartoittivat harrasteilmailun koulutuksen nykytilaa tekemällä tammi-helmikuun vaihteessa kyselyn harrasteilmailun koulutusorganisaatiolle eli käytännössä ilmailukerhoille. Myös muutama kaupallisen koulutusorganisaation edustaja vastasi. Vastaajia oli yhteensä 20. Suomessa on noin 25 aktiivisesti toimivaa harrasteilmailun koulutusorganisaatiota; yksi koulutusorganisaatio voi antaa koulutusta eri lupakirjoja varten. Teksti pohjautuu Suomen Urheiluilmailuopiston koulutuspäällikkö Matti Huovialan tekemään tulosten analysointiin.

 

Liitto ja Opisto halusivat tietää, miten paljon organisaatioissa on lennonopettajia ja koulukoneita sekä miten monta uutta lentokoulutusoppilasta koulutusorganisaatio voi ottaa. Kysely tehtiin ennen koronaviruksen varotoimenpiteiden alkua. Pandemialla saattaa olla vaikutuksia harrasteilmailun koulutuksen kysyntään, tarjontaan ja kalustoon.

 

Koulukoneita on tarjolla kohtuullisesti
Kyselyyn vastanneiden ilmailukerhoissa lentokoneita eri lupakirjaluokkien kouluttamiseen on tarjolla kohtuullinen määrä. Oletettavasti koulukoneita on kuitenkin jonkin verran enemmän, koska kerhoilla on kyselyssä ilmoitettua enemmän kaksipaikkaisia koneita.

Koulutusorganisaatioissa on vastausten mukaan yhteensä 35 koulutukseen käytettävää ilma-alusta. Näistä seitsemällä koulutetaan PPL:ää, kahdeksalla LAPL(A):ta ja kahdeksalla ultrakevytlentoa. PPL- ja LAPL(A) -koulukoneet ovat käytännössä samoja koneita. Kevyiden lentokoneiden lentolupakirja LAPL(A) on harrastajille suunnattu lentolupakirja, minkä suorittamiseen vaadittava lentokoulutus on hivenen PPL-vaatimuksia kevyempi. Lentokoneille tarkoitetun LAPL(A)-lentolupakirjan haltija voi lentää koneella, jonka maksimilentoonlähtöpaino on alle 2000 kiloa ja kyydissä voi olla enintään lentäjä ja kolme matkustajaa.
Moottoripurjelennon ja purjelennon kouluttamiseen on ainakin melkein tarpeeksi koneita.

 

Teoriakurssilaiset tarvitsevat lennonopetusta
Vastauksista käy ilmi, että ultrakevytkoneella lentämistä varten UPL-lupakirjan sekä pienkoneella lentämistä varten PPL tai LAPL(A) -lupakirjojen teoriat opiskellut voi joutua odottamaan lentokoulutuksen alkamista. Opiston verkkokurssilla PPL- tai LAPL(A)-lupakirjateorioita opiskelee noin 80 oppilasta. Tällä hetkellä koulutusorganisaatioissa on 40 vapaata lentokoulutuspaikkaa mainittuja lupakirjoja varten.

 

Purjelentoteoriat suorittaneille riittäisi opettajia, mutta kouluttajat ja oppilaat voivat sijoittua maantieteellisesti kauas toisistaan. Todennäköisesti myös TMG-teoriaopiskelijoita on enemmän kuin lentokoulutuspaikkoja.

 

Matti Huoviala pitää kerhojen tarjoamia koulutusresursseja kaiken kaikkiaan hyvinä. Eniten resursseja on PPL-koulutuksessa ja LAPL(A)-koulutuksessa. Hänen huolenaan on koulutuksen venyminen niissä tapauksissa, missä koulutusorganisaatio lupaa ottaa paljon oppilaita lennonopettajien määrään nähden.

 

–Koko maassa PPL ja LAPL(A)-teoriakoulutusta oli tarjolla enemmän kuin mihin lentokoulutusresurssit riittävät. Muissa koulutuksissa opettajia oli enemmän suhteessa kysyntään, vertailee.

 

Kurssimuoto vaikuttaa osallistumiseen
Koska lentokoulutus on melko kallista, Huoviala painottaa koulutuksen suunnittelun tärkeyttä. Sekä oppilaan että koulutusorganisaation tulee sitoutua suunnitelmaan.

 

–Mieti, miten järjestettyä lentokoulutusta haluat ja ota sen jälkeen yhteyttä koulutusorganisaatioon. Iltakoulutukseen voivat osallistua lähellä asuvat ja leirimuotoiseen kauempanakin asuvat. Vastaavasti kerhojen tulee miettiä, millaista koulutusta ne voivat tarjota ja miten paljon. Yksi lennetty koululentotunti vie sekä oppilaalta että opettajalta kolme tuntia. Lento suunnitellaan, lennetään ja analysoidaan jälkeenpäin, Huoviala selventää.

 

Kaikilla koulutusorganisaatioilla on valmiudet järjestää eri lupakirjoihin tähtäävää lentokoulutusta joko intensiivikurssina, viikonloppukurssina tai rajaamatta kurssin kestoa.

 

Koulutusorganisaatiot järjestävät yleisimmin PPL, LAPL(A) ja UPL -lupakirjoihin tähtäävän lentokoulutuksen niin, ettei lentokurssin kestoaikaa ole määritelty. Käytännössä opettaja ja oppilas lentävät silloin, kun se molemmille sopii ja sää sallii. Purjelennossa suosituinta on järjestää ilta- tai viikonloppukursseja niin, että lennot on lennetty kolmesta kahdeksaan kuukauden aikana.

 

– Kun oppilaan pitää olla valmis matkustamaan opettajan luo, koulutus täytyy järjestää niin, että matkustaminen on järkevässä mittasuhteessa. Oppilaan täytyy löytää itselleen sopiva koulutusmuoto ajankäytöllisesti ja rahallisesti. Viikonlopuksi koulutukseen kannattaa lähteä kauempaakin, vaikka päiväseltään ei kannattaisi, Huoviala vertailee.

 

Kerhot eivät kasvata koulutusmääriä
Kyselyn vastauksista käy ilmi, etteivät koulutusorganisaatiot pidä lennonopettajien koulutusta edelleenkään kovin tärkeänä. Kerhojen suunnitelmissa ei ole koulutusmäärien kasvattaminen, vaan nykyisten resurssien tarjoaminen. Näin toimiminen on järkevää, jos koulutettavien määrän oletetaan tulevaisuudessa vähenevän.

 

Noin viidesosa organisaatioista maksaa ainakin osittain uusien opettajien koulutuksen, purjelennossa osa jopa kokonaan. Silti opettajalle itselleen tulee kustannuksia lupakirjan ja opettajakelpuutuksen ylläpitämisestä. Verohallinnon näkökulmasta lennonopetus ei ole talkootyöksi luokiteltavaa ”jokamiehen” työtä, sillä opettaminen vaatii erityispätevyyden.

 

Näin ollen opettajille kannattaisi tarjota jonkinlaista korvausta opettamisesta, jotta he sitoutuisivat siihen. Kyselyn vastauksista käy ilmi, että PPL, LAPL(A) ja UPL -koulutuksissa koulutusorganisaatio maksaa opettajalle jonkinlaisia korvauksia. Moottoripurje- ja purjelentokoulutuksissa korvauksia ei yleensä makseta.

 

Vastauksista käy myös ilmi, että vaikka opettajien ja oppilaiden määrät eivät aina alueellisesti kohtaa, organisaatioilla ei juurikaan ole halua hankkia tilapäisesti opettajia muualta.

 

Suomen Urheiluilmailuopisto Oy on Ilmailuliiton tytäryhtiö, josta liitto omistaa 81,6 %.

 

Lentokoulutusta tarvitaan lisää

Suomen Urheiluilmailuopisto olettaa, että sekä PPL ja LAPL(A) -lentokoulutukset vievät 70–100 tuntia oppilasta kohden. Opettajalla voi käytännössä olla samaan aikaan kolme oppilasta.

 

PPL- ja LAPL(A) -koulutuksessa koko maassa on kyselyn mukaan yhteensä 35 opettajaa ja he ovat sitoutuneet antamaan 5100 tuntia lentokoulutusta, eli noin 64 oppilaalle. Koska kesken on 24 oppilasta, vapaita aloituspaikkoja kaudella 2020 on noin 40. Luvut kertovat kyselyn tekoajankohdan, alkuvuoden 2020, tilanteesta. Osa lennonopettajista voi kuitenkin antaa vain LAPL(A)-koulutusta, osa sekä PPL- että LAPL(A) koulutusta.

 

Näiden ilmailuyhdistysten lentokoulutusoppilaiden lisäksi Opiston verkkokurssilla teorioita opiskelee 80 henkeä, jotka voivat suorittaa joko PPL tai LAPL (A) -lupakirjan. Teoriakoulutus on molemmissa lupakirjoissa sama.

 

Kaikille nyt teoriaa opiskeleville ei löydy lentokoulutuspaikkaa tällä lentokaudella, koska teoriakurssilaisia on 80 ja aloituspaikkoja lentokoulutuksessa on vapaana noin 40.

 

UPL- ja TMG-lentokoulutus vie 50–70 tuntia oppilasta kohden. Opettajia UPL-koulutukseen on koko maassa käytettävissä 37. He ovat sitoutuneet antamaan 4300 koulutustuntia, joka tarkoittaa lupakirjakoulutusta noin 70 oppilaalle. Koulutusorganisaatiot ovat ilmoittaneet 34 lupakirjan suorittajan koulutuksen olevan vielä kesken, joten vapaita aloituspaikkoja on noin 40.

 

Opiston verkkokurssilla on noin 100 oppilasta, joista osa suorittaa teoriaopintonsa TMG-lupakirjan ja osa UPL-lupakirjan hankintaan. UPL-lentokoulutuspaikkoja on 40, joten kaikille UPL-teorioiden opiskelijoille ei löydy koulutuspaikkaa. Koko paine ei siis kuitenkaan kohdistu UPL-lentokoulutukseen, koska noin 20 sadasta teoriakurssilaisesta tulee lentämään TMG-lupakirjan. Näin ollen noin 40 UPL-oppilasta jää odottamaan tätä lentokautta pidempään lentokoulutuksen aloituspaikkaa.

 

– Todennäköisesti myös TMG-teoriaopiskelijoita jää ilman lentokoulutuspaikkaa. Vaasa ja Turku ovat aktiivisia TMG-kouluttajia. Lisäksi muutamalla paikkakunnalla koulutetaan yksittäisiä oppilaita tai sellaisia, joilla on jo joku muu lupakirja. Vaasassa on tällä hetkellä 12 TMG-oppilasta. Uusia oppilaita tulee vuosittain noin 4–6 ja suunnilleen saman verran myös saa lupakirjan. Arvioni mukaan noin puolet tästä koulutetaan ja valmistuu Turussa. Vaasan lentokerho toimii Opiston koulutusluvan alaisuudessa, Turku on itsenäinen. Koska merkittävää koulutusta on vain näillä paikkakunnilla, jotkut jäävät ilman järkevää koulutuspaikkaa sen alueellisen saavutettavuusongelman takia, Huoviala kertoo.

 

SPL-opettajia ja oppilaita sopivasti
Oletus on, että yhden SPL eli purjelento-oppilaan koulutus vie 20 työpäivää opettajalta. Koulutusorganisaatioissa on yhteensä 31 purjelennonopettajaa. He ovat sitoutuneet antamaan opetusta 535 päivää tällä lentokaudella, mikä tarkoittaa koulutusta noin 30–90 oppilaalle. Yhden päivän aikana yksi purjelennonopettaja voi kouluttaa 1–3 oppilasta, joissain tapauksissa jopa useampaa. Keskeneräisiä lentokoulutuksia organisaatiot ovat ilmoittaneet 22. Näin ollen vapaita aloituspaikkoja tällä kaudella on koko maassa noin 10–70.
Opiston verkkokurssilla on noin 90 purjelentoteoriaoppilasta.

 

– Purjelennossa opettajien määrä on melko riittävä suhteessa lentokoulutuksen kysyntään, joskin haasteena on oppilaiden ja opetuksen sijainti maantieteellisesti kaukana toisistaan, Urheiluilmailuopiston koulutuspäällikkö Matti Huoviala harmittelee.

 

Lentäjät pitää saada myös lentämään

TEKSTI:  ILMAILULIITON PUHEENJOHTAJA  TIMO HYVÖNEN

Keskitetty teoriakoulutus on tuonut selkeitä hyötyjä sekä kapasiteetin että etenkin laadun suhteen. Samanlainen koulutus on nyt mahdollista saada Hangosta Enontekiölle nykyaikaisen verkkokoulutustekniikan ansiosta. Tämä on myös selkeä turvallisuustekijä: havaitut kehityskohteet koulutusmateriaalissa tulevat hyvin esille ja korjataan kaikille kerralla.

 

Ilmailuliitto investoi vuosittain noin 200 000 euroa tämän koulutuksen ylläpitämiseen. Tämä on lähes suoraa tukea kerhojen toiminnalle ja jäsenhankinnalle. Teoriakoulutus syöttää paljon teoriavalmiita lentäjiä, mutta se ei tietenkään yksin riitä. Kerhoista tarvitaan toteuttava, käytännön lentokoulutus.

 

Selvitys antaa valoa lennonopettajakapasiteetin nykytilaan – ei se ihan huono ole. Kannustan kuitenkin kerhoja harkitsemaan ja toteuttamaan omien lennonopettajien koulutusta. Tämä takaa toiminnan jatkumisen ja kehittymisen. Investointi maksaa varmasti itsensä takaisin uusien lentäjien kautta. Pienempien kerhojen kannattaa tehdä tietenkin yhteistyötä muiden lähikerhojen kanssa, kuten esimerkiksi Kainuu–Savo-akselilla on tehtykin. Koulutuslupia kannattaa hyödyntää tehokkaasti.

 

Teoriakoulutettuja tarjokkaita on juuri nyt kuitenkin enemmän kuin lentokoulutuskapasiteettia on. Miten olisi isompi purjelentoleiri tai ryhmämuotoinen ultrakurssi? Tai vaikkapa alueen kerhojen yhteinen ponnistus PPL-kurssiin? Kerhomuotoisena kustannukset jäävät aina hyvin kohtuullisiksi, vaikka toki kaupallinen koulutuskin on hyvä vaihtoehto. Lentäjiä ei koskaan ole liikaa.

 

Tämä kysely kartoitti vain lentäjien koulutusta. Opiston muukin koulutusvalikoima on suuri. Kannattaa käydä tutustumassa teknisiin koulutuksiin ja lentotaidon jatkokursseihin. Valikoima kehittyy kysynnän mukaan, ja mahdollisuuksia voisi jatkossa hyvinkin tulla muun muassa miehittämättömän ilmailun alueella. Ideoita uusista koulutuksista kannattaa aina lähettää suoraan Opistolle.

 

 

 

LISÄÄ AIHEESTA