22-vuotias Jani Grundström teki viime kesänä tärkeän valinnan. Se mahdollisti hänelle 650 hyppylentoa Vesivehmaalla. Tänä kesänä tilanne on erilainen, mutta ilmailua ei hänen kesästään silti puutu.
Valinta oli helppo, kun Jani Grundström vuosi sitten keväällä pohti kesäsuunnitelmiaan.
– Saan lentämisestä niin paljon, että tein sen valinnan, etten mennyt lainkaan kesätöihin vaan halusin keskittyä pelkästään lentämiseen.
Se tarkoitti sitä, että Grundström kuskasi viime kesänä Hämeen Laskuvarjourheilijoiden (HLU) hyppääjiä taivaalle 650 kertaa Vesivehmaan lentokentällä. Se oli ylivoimaisesti eniten. Kun kerholla hypättiin koko kesänä noin 800 pokaa, lensivät muut neljä hyppylentäjää yhteensä vajaat 150 hyppylentoa.
– Tänä kesänä on minun kohdallani vähän hiljaisempaa, Grundström naurahtaa armeijan vihreät päällään.
Hän suorittaa parhaillaan varusmiespalvelusta – kuinka muuten kuin Ilmavoimissa – ja kouluttautuminen apumekaanikoksi pitää hänet Ilmavoimien palveluksessa jouluun asti.
Koneiden bongausta Keravalla
Grundström on ehtinyt harrastaa ilmailua paljon jo ennen hyppylentämisen aloittamista kolme kesää sitten. Kaikki alkoi Keravalta ja alakoulussa. Jo alle 10-vuotiaana Grundströmille oli selvää, että hän haluaa opetella lentämään lentokoneita.
– Olin pienenä kiinnostunut lentokoneista, ja perheen etelänlomamatkoilla oli hienoa, kun pääsi isoon lentokoneeseen, hän muistelee.
Alakoululaisena Grundström katsoi aamulla ennen kouluun lähtöä Finavian sivuilta Helsinki-Vantaalta lähtevät lennot ja kirjoitti ne paperille. Iltapäiväkerhossa koulun jälkeen hän sitten bongaili Keravan yli lentäviä koneita kavereidensa kanssa.
– Katsoin paperista ja sanoin, että viiden minuutin päästä tästä menee yli se ja se kone, ja sitä me sitten odotimme, Grundström sanoo.
Pienkoneen kyytiin hän ei kuitenkaan päässyt ennen kuin tarttui itse ensimmäistä kertaa puikkoihin ensimmäisellä koululennollaan Malmilla keväällä 2019.
– Se oli huhtikuussa, päivä 17-vuotissynttäreideni jälkeen. Oli hieno sää, kaunis auringonlasku. Se osoitti, miten hienoa lentäminen voi olla.
Samana syksynä hänellä olikin jo keveiden ilma-alusten lupakirja LAPL suoritettuna. Sen jälkeen ilmailu on vienyt lähes kaiken vapaa-ajan.
Heti lupakirjan saatuaan Grundström halusi lentää mahdollisimman paljon ja jakaakseen kustannuksia hän laittoi puskaradioon viestin, että on halukas viemään ihmisiä lennolle.
– Se oli win-win-tilanne. Sain lentää paljon, ja moni tutuntuttu pääsi ensikertaa pienkoneen kyytiin.
Samalla muiden lennätys antoi uuden näkökulman harrastukseen.
– Itse tahtoo turtua lentämisen riemuun, mutta kun katsoi kyytiläisiä, jotka olivat ensimmäistä kertaa pienkoneessa ja näki, miten innoissaan he olivat, oli se muistutus itsellekin, miten hienoa lentäminen on.
Hyppylennolla tapahtuu koko ajan
Äkkiseltään hyppylentäminen ei tunnu kovin hienolta, ennemminkin puuduttavalta: laskuvarjohyppääjät pitää saada ylös neljään kilometriin mahdollisimman nopeasti, sitten tullaan alas mahdollisimman nopeasti, että päästään taas uudelleen neljään kilometriin. Parhaimpana päivänä Grundström on tehnyt sen 26 kertaa.
– Kun lennetään pitkiä putkia, pitää pystyä pitämään itsensä skarppina. Ei siinä tylsä pääse tulemaan. Koko ajan on ennakoitava ja monitoroitava asioita, hän sanoo.
Hyppylentäjän on oltava kaikkina hetkinä tilanteen tasalla, jotta pystyy esimerkiksi kommunikoimaan muun liikenteen kanssa siitä, montako minuuttia hyppääjien pudotukseen on. Grundström myös tarkkailee jatkuvasti säätä ja sen mahdollisia muutoksia.
– Katselen erityisen paljon ylätuulen puolelle ja seuraan nouseeko sieltä pilviä. Lentäjän on huomioitava hyppääjän näkökulma. Hyvä keli lentää, ei välttämättä ole hyvä keli hypätä, Grundström huomauttaa.
Hänen mukaansa hyppylentämisen hienous on kuitenkin siitä, että vaikka perustoiminnot ovat joka hyppylennolla samat, koko ajan tapahtuu jotain.
– Peruslennolla painopiste pysyy paikallaan, koska kaikki istuvat penkeissä turvavöissä. Hyppykoneessa hyppääjät istuvat lattialla ja hyppylinjalla painopiste liikkuu koko ajan, kun hyppääjät lähtevät koneesta. Hyppylentoon liittyy monenlaisia erityispiirteitä, jotka pitää huomioida jatkuvasti, Grundström selvittää.
Itse hän näkee jokaisen hyppylennon myös haasteena.
– Omasta suorituksesta voi aina saada paremman, optimaalisemman. Ihanteellista esimerkiksi olisi, että hyppykorkeudessa oltaisiin juuri sopivasti uloshyppypaikan päällä.
– Tavoitteena on tarjota mahdollisimman miellyttävä kyyti hyppääjille ja vastata heidän muihin toiveisiin, hän listaa.
Monilla kentillä on hyppytoimintarajoituksia lentomelun takia. Grundströmin mukaan hyppylentäjä voi nousu- ja laskukuvioilla vaikuttaa konkreettisesti siihen, ettei melukuorma nouse liian isoksi.
– Voi miettiä, että jos edellisellä pokalla tein nousukaarron tuon paikan yllä, niin jospa teen sen seuraavalla kerralla toiseen suuntaan, ettei jatkuvasti pörrää saman alueen päällä.
Aina saa aikaan keskustelun ilmailusta
Hyppylentämisen ohella Grundström lentää kertauskoulutuslentoja luokkakelpuutuskouluttajana. Viime kesänä niitä kertyi 30 tuntia. Hän on myös nähnyt sekä lentokerhon että laskuvarjokerhon toimintaa.
– Ilmailu yhdistää, mutta tavat harrastaa ovat täysin erilaisia. Minun kokemukseni mukaan moottorilentokerhossa tullaan kentälle, käydään lentämässä ja lähdetään pois. Homma on taputeltu 2–3 tunnissa. Hyppykerholla taas vietetään paljon enemmän aikaa yhdessä. Joskus odotellaan säätä, mutta myös leireillään paljon, Grundström vertaa.
Harrastuksen sosiaalinen puoli onkin hänelle tärkeä. Viime kesän Grundström käytännössä asui Vesivehmalla ja majoittui HLU:n majoitustilojen lentäjänhuoneessa.
– Kerhoilla tapaa uusia ihmisiä, persoonia. Kaikkia yhdistää ilmailu, ja aina saa aikaiseksi hyvän ilmailuaiheisen keskustelun. Se on yksi syy, miksi viihdyn ilmailun parissa.
Hyppylentäjä palvelee hyppääjiä
Hyppylentäjäksi hakeudutaan yleensä siksi, että halutaan lentää paljon. Se ei kuitenkaan riitä.
Grundström suosittelee hyppylentämistä lentoharrastajille, jotka haluavat oppia uutta ja ovat valmiita sitoutumaan, koska hyppylentäminen vie aikaa. Tärkeimpänä hän pitää kuitenkin sitä, että haluaa edistää muiden ilmailuharrastusta.
– Pitää muistaa, että lentäjä palvelee hyppääjiä eli omalla lentämisellä auttaa hyppääjiä harrastamaan omaa lajiaan.
Grundström solahti hyppypiireihin helposti, koska hän oli tutustunut hyppytoimintaan jo Malmilla. Ennen kuin hän oli lentänyt ainuttakaan hyppylentoa, hän oli myös ehtinyt osallistua HLU:n hyppytoiminnan organisointiin manifestina. Hän on myös suorittanut laskuvarjohypyn alkeiskurssin ja hypännyt 13 hyppyä.
– Koen tietäväni, mitä hyppääjät haluavat ja mitä he arvostavat. Manifestina toimiminen opetti minulle paljon hyppytoiminnasta. Ja kun viettää aikaa hyppääjien kanssa, oppii lajista samalla uutta.
Grundströmin mukaan myös laskuvarjohyppääjät osaavat arvostaa pilottia.
– Huolto pelaa. Jos janottaa, niin vettä kyllä tulee. Tai jos on nälkä, niin jostain tulee evästä, Grundström kiittelee.
Hän kiittelee hyppääjiä siitä, että hyppylennoilla ei ole ollut ongelmia: varjot on pakattu huolellisesti, etteivät ne aukea koneessa, kone lastataan ohjeiden mukaan ja hyppytoiminnan ohje on luettu. Yksi viesti hänellä kuitenkin on hyppääjille. Se liittyy turvallisuuteen.
– Se on toiminut hyvin, mutta turvallisuus pitää muistaa joka päivä. Ei riitä, että tänään kaikki on kunnossa, vaan kaiken pitää olla kunnossa myös huomenna ja ensi viikolla.
Varusmiehet lennolle
Tänä kesänä Grundström viettää suurimman osan ajastaan Tikkakosken varuskunnassa lentokoneiden parissa.
– Kesän tavoite on myös ylläpitää hyppylentämisen ja luokkakelpuutuskouluttajan taitoja, Grundström toteaa.
Pidemmällä tähtäimellä hänen tavoitteensa on kehittää itseään lentäjänä ja oppia ilmailusta niin paljon kuin mahdollista.
– Olen koko ajan laajentanut osaamistani ilmailussa, ja tavallaan myös tämä varusmiespalvelus Ilmavoimissa on osa sitä.
Tavoitteeni on jatkossakin tehdä uusia juttuja, Grundström pohtii.
– Mutta hyppylentämistä en ole kyllä ihan heti lopettamassa.
Jani Grundström
Kotipaikka Kerava
Työ Opiskelee Aalto yliopistossa Otaniemessä
Lentotunnit Reilu 830 h
Hyppylennot Yli 1 200
Kotikerho Malmin Ilmailukerho, jossa hallituksen jäsen; Hämeen Laskuvarjourheilijat, jossa varapuheenjohtaja
Kotikenttä Malmin sulkeuduttua ollut ”koditon, mutta ei traagisella tavalla: Se on se ilmailu, ei paikka”
Ilmailuhistoria
• Vuonna 2017 ensikosketus laskuvarjohyppytoimintaan, kun suoritti 15-vuotiaana yläkoulun TET- eli työelämään tutustumisjakson laskuvarjohyppytoimintaa harjoittavassa Skyxperience-yrityksessä Malmin lentoasemalla. Samalla Malmi ja yleisilmailu alkoivat tulla tutuksi.
• Kesällä 2019 ja 2020 toimi manifestina Skyxperience-yrityksessä
* 2018 Lentokurssille ja aloitti teoriat
* 2019 LAPL-lupakirja
* 2019–2021 Kenttäpäivystäjä Malmin lentokentällä
* 2020 PPL-lupakirja
* 2020 Apuna Hämeen Ilmailukerhon manifestissa eli hyppytoiminnan organisoijana
* 2022 Cessna STE eli Cessna-merkkisten yksimoottoristen turbiinikoneiden luokkakelpuutus Alavudella.
* 2022 Aloittaa hyppylentäjänä Vesivehmaalla HLU:ssa
* 2022 Laskuvarjohyppykurssi ja 13 pakkolaukaisuhyppyä
* 2023 CRI- eli luokkakelpuutuskouluttaja
* 2024 Varusmiespalvelus Ilmasotakoulussa Tikkakoskella
