Kova tuuli hankaloitti tarkkuushyppyä
Tarkkuushyppy Suomen mestaruustason kilpailulajina on pienen, lajiin vihkiytyneen joukon harrastus. Suomen mestaruuden voitti Timo Toivonen, joka toimi kilpailemisen ohessa myös järjestelytehtävissä.
Tänä vuonna tuuliolosuhteet olivat voimakkaat ja sitä kautta hankalat. Optimaalinen tuuli tarkkuushypylle on 3–4 metriä sekunnissa. Maksimituuliraja kilpailuissa on seitsemän metriä sekunnissa. Tarkkaan lähestymiseen viritetyt varjot eivät nimittäin enää tahdo kumota kovempia tuulia. Suurin osa kilpailuhypyistä hypättiin tällä kertaa 6–7 metrin tuulissa, mikä vaatii erityisen tarkkaa finaalin lähtöpistettä loppulähestymistä varten. Yksi jarrutus liikaa, niin jäät vajaaksi ja taas liian jyrkkä lähestymiskulma lähtee helposti pois hallinnasta.
Tälläkin kertaa uttilainen osaaminen ja kokemus oli valttia Timo Toivosen ottaessa ykköstilan Anssi Horpun sijoittuessa toiseksi. Kolmannelle sijalle tuli Alavuden Ilmailukerhon Jaakko Lautamäki. Kovien tuulten takia viimeinen kierros jäi hyppäämättä, joten tulokset määräytyivät seitsemän kierroksen mukaan, jossa voittajan yhteistulos oli 15 cm, kakkosen 23 cm ja kolmosen 30 cm. Tarkkuus SM 2022 tulokset
Tarkkuudessahan nollatuloksen saa osuessaan kahden senttimetrin halkaisijaltaan olevaan pisteeseen. Joukkuekilpailun, joka SM-kilpailuissa hypätään nykyään parikilpailuna, voitti Utin Laskuvarjokerhon ykkösjoukkue, ULK-I. Alavus sijoittui toiseksi ja Oulu kolmanneksi.
Tarkkuushypyn SM-kilpailut pidetään hengissä pääpiirteittäin talkoovoimin ja kisaajien joustavuuden avulla sekä rakkaudesta lajiin. Virallisena kilpailun järjestäjänä oli Utin Laskuvarjokerho, joka oli hakenut kisoja itselleen sopivalla kentällä järjestettäväksi. Pienen kilpailijamäärän takia tapahtuma pystytään viemään läpi minimiorganisaatiolla, jolloin myös kulut pysyvät siedettävinä. Käytännössä kilpailun järjestivät kilpailemisen ohella kilpailunjohtajana toiminut Timo Toivonen, Skydive Karjalan järjestelyvastuullisena toiminut Olli-Pekka Luomajoki ja kilpailun tuomaroinut Immolan Puuha-Pete Mari Rantalainen.
Tarkkuushypyn SM-kilpailut järjestettiin jälleen Immolan lentokentällä elokuun alussa, tällä kertaa MM-kilpailuiden jälkeen.
Immola on erinomainen paikka järjestää mitä tahansa kilpailuja, ja sieltä on löytynyt tahtotilaa tukea myös perinteistä tarkkuushyppäämistä. Skydive Karjalan tiloista löytyy usealle kymmenelle henkilölle majoitustilaa saunoineen ja keittiötiloineen.
Katettua pakkaustilaa on myös riittävästi kerhon käytössä olevan Caravan Cessnan kapasiteetti huomioiden. Kiitotien päässä sijaitsee perinteinen Niemilammen rantasauna; mainittakoon, että Niemilampi on näytellyt Äänistä vanhassa Tuntemattomassa Sotilaassa.
Ensi vuoden kisapaikaksi väläyteltiin muun muassa Joensuuta ja Poria. Saa nähdä, päästäänkö uusiin maisemiin, vai nähdäänkö ensi vuonna jälleen kerran Immolassa.
Puolustusvoimien valmennustiimin lakkautus näkyy
Tarkkuushypyn Suomen mestaruuksiin osallistui ainoastaan seitsemän jo keski-iän ylittänyttä kilpailijaa, eikä uusia tarkkuushypyn harrastajia ei ole näköpiirissä. Lopullinen harrastajamäärien alamäki alkoi siitä, kun puolustusvoimiemme valmennustiimi aikoinaan lakkautettiin. Sieltä kuitenkin nousi aina kilpailukykyisiä hyppääjiä taistelemaan kärkisijoista sekä edustuspaikoista ilman omia taloudellisia kalusto- ja harjoittelupanostuksia.
Nuoria hyppääjiä kiehtoo vauhdikkaammat hyppylajit ja tarkkuushyppäämiseen vaaditaan erikoiskalusto, johon ei ole halua tai resursseja investoida. Kulttuuri on toisenlainen Etelä- ja Keski-Euroopassa, jossa kilpailuissa on helposti parisataa osallistujaa. Toki siellä myös harrastajamäärät ovat suurempia ja kausi pidempi.
Kohteena kahden sentin maali
Jo laskuvarjohypyn aamuhämärissä oleellista oli laskeutua mahdollisimman tarkasti oikeaan paikkaan. Näin ollen myös automaattisesti ryhdyttiin kilpailemaan tarkkuushypyssä. Ensimmäiset maailmanmestaruuskisat järjestettiin 1951 Bledissä, Jugoslaviassa, jolloin vielä hypättiin pyöreillä kupuvarjoilla. Tällöin nollatuloksen osumispisteenä oli kymmenen senttimetriä halkaisijaltaan oleva pyöreä levy. Tuomarit mittasivat metrimitalla etäisyyttä hyppääjän ensimmäisestä maahan osuneesta pisteestä.
Nykyään tekniikka ja kalusto on kehittynyt niin paljon, että maali, josta saa nollatuloksen on halkaisijaltaan kaksi senttimetriä ja maksimitulos kuusitoista senttimetriä. Virhesentit näkyvät sähköisessä mittauslaitteessa. Maalialue on patjan päällä, jolloin maakosketusta ei tarvitse varoa liikaa ja myös kengänpohjat ovat kantapäästä suutaroitu antamaan tarkan osuman mittauslaitteelle.
Kilpailukierrokset, joita on yleensä kahdeksan, hypätään kansainvälisissä kisoissa viiden hengen joukkueilla, jotka ovat sisäisesti vastuussa siitä, että jäsenet laskeutuvat porrastetusti, eri aikaan maalilaitteelle. Joukkuetuloksesta poimitaan myös henkilökohtaiset tulokset. MM-kilpailuissa hypätään lisäksi henkilökohtaisesti myös semifinaali- ja finaalikierros parhaiten kisassa sijoittuneiden kesken.
