lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Tarkkuushypyn SM-kulta Timo Toivoselle

keskiviikko 25.08.2021
TEKSTI PASI PIRTTIKOSKI
KUVAT PASI PIRTTIKOSKI
Anssi Horpun alastulo. Huomaa varjon reunoissa olevat Suomen liput. Kuva: Timo Anttila

Hyppääjät tulevat todella jyrkällä kulmalla paljalle. Kuvassa Reijo Hirvosen työnäyte. Kuva: Timo Anttila

 

Timo Toivonen voitti jälleen tarkkuushypyn SM-kultaa. Hopealle sijoittui Reijo Hirvonen ja pronssia sai Seppo Honkanen. Hyvän kilpailun tapaan mitalisijat ratkaistiin käytännössä vastata viimeisellä kierroksella.

 

Kauden ensimmäiset laskuvarjourheilun SM-kilpailut hypättiin Immolassa heinäkuun puolessa välissä. Kilpailijoita oli vain kuusi, yksi vähemmän kuin vuosi sitten.

Joukkuelajissa erot olivat selvät eikä voittajajoukkueesta ollut epäselvyyttä. Joukkueparikilpailun voitti ULK I -joukkue (Toivonen, Anssi Horppu) joukkue AIK:n (Hirvonen, Risto Käyhkö) sijoittuessa hopealle. Pronssia sai joukkue OS (Honkanen, Matti Heino).

 

Skydive Karjalan tilat ovat erinomaiset tällaisia kilpailuja ajatellen. Tilaa on vaikka isommallekin porukalle. Immolassahan on järjestetty SM-kilpailujen lisäksi jopa laskuvarjourheilun MM-kilpailut! Konekapasiteetista se ei ainakaan jäänyt kiinni, sillä käytössä oli 15 paikkainen Caravan kone. Ruokahuollosta vastasi Timo Anttila kavereineen, joten sekin puoli oli kunnossa. Kilpailujen johtajalla, Olli Eerolalla oli siten helppo tehtävä johtaa kilpailut lävitse.

 

 


Tarkkuuden SM-mitalistit vuosimallia 2021. Vasemmalta hopeamitalisti Reijo Hirvonen, keskellä SM-kultaa hypännyt Timo Toivonen ja oikealla Seppo Honkanen, pronssimitali kaulassaan. Kuva: Timo Anttila

Tarkkuushypyssä pärjääminen vaatii pitkäjänteistä puurtamista

 

Suomessa tarkkuushyppääjät edustavat selvästi kokenutta kaartia. Heistä nuorin hyppyuraltaan on aloittanut hyppäämisen kuitenkin jo vuonna 2 000. Ja parilla tästä ryhmästä on hyppyuran alusta kertynyt peräti 50 vuotta!

 

– Tarkkuushyppääminen on aika ”ikäkiitollinen” kilpailumuoto, jossa kokemuksella on suuri merkitys. Nykyisistä maailman huipuista aika moni on jo yli viisikymppinen, toteaa mestaruuden jälleen voittanut Timo Toivonen.

 

Anssi Horpun alastulo. Huomaa varjon reunoissa olevat Suomen liput. Kuva: Timo Anttila

Seppo Honkanen istahtaa onnistuneen hypyn jälkeen patjalle. Kuva: Timo Anttila

 

Tekniikka muuttui maalialueen myötä

SM-kilpailuissa hypätään patjalle, jossa on sähköinen maalialue. Maksimi mittausetäisyys kahden (2) sentin 00-tuloksesta on 16 senttiä. Nolla-nolla -tuloksia hyppäsi tänä vuonna sekä Toivonen että Hirvonen. Hopeamitalisti Hirvonen peräti kolme kertaa! Patja alastuloalueena mahdollistaa tarkkuuslaskeutumisen käytännössä ihan pystyyn, eli täysjarruilla. Kilpailijat hyppäsivät isoilla erityisesti tarkkuushyppyyn suunnitelluilla varjoilla.

 

– Teknisesti iso muutos tapahtui 90-luvun alussa, jolloin maalialue vaihtui hiekkakakusta patjaksi, jolloin myös lähestymistekniikka muuttui kulmalähestymisestä loppupudotukseen eli loppu tuodaan pystysuoraan alas, jolloin jalan (kantapää) asetus on tarkempi. Tämän myötä nollapiste on pienentynyt 10 senttimetristä kahteen senttimetriin ja näin myös pelkkä jalan asetus (polkeminen) vaatii kokonaan oman oheistreeninsä, jota tehdään yleisesti niin sanotuista polkukeinuista, Toivonen kertoo.

 

Lajin tulevaisuudesta Toivonen toteaa, että osallistujamäärät eivät tule nousemaan, koska tarkkuus ei ole niin seksikästä ja sosiaalista kuin vapaapudotuslajit. Pärjääminen vaatii usean vuoden pitkäjänteistä puurtamista ja nykyään on kilpaurheiluun etenkin yksilölajeissa muutenkin vaikeaa saada osallistujia, hän jatkaa.

 

– Suomen hyppykausi on lyhyt, joten hyppymäärät täällä jäävät pieniksi esimerkiksi Keski-Eurooppaan verrattuna. Keski- ja Etelä-Euroopassa järjestetään hyppykaudella isoja tarkkuuskilpailuja. Ne ovat heille lähellä, meille kaukana, Toivonen toteaa.


Uloshyppy maasta kuvattuna. Tällä kertaa varjona on sotilaskäyttöön tarkoitettu pallokupu jolla Excelsior ryhmäläiset hyppäävät. Kuva: Pasi Pirttikoski

– Tulevaisuuden tai oikeastaan jo nykyinen treenimuoto tosimielessä kilpaileville tulee olemaan vinssaaminen, jossa hinataan tarkkuushyppääjä pariin sataan metriin, josta suoritetaan ratkaisevassa roolissa oleva loppulähestyminen patjalle. Lentokonetta ei treeniin tarvita ja toistoja tulee moninkertainen määrä. Näitä vinssejä on jo käytössä maailmalla mutta Suomessa ei vielä yhtään, hän jatkaa.

 

 

MM-kilpailut Kemerovossa

Toivonen on osallistunut lukuisiin MM-tason kilpailuihin. Vaikka tulevat kilpailut ovatkin nyt naapurimaassa, on kilpailupaikalle matkaa. Mondial-kilpailut hypätään Kemerovossa, noin 3 500 kilometriä Moskovasta itään. Nämä kilpailut jäävät kuitenkin pääasiassa koronatilanteen takia tällä kertaa suomalaisilta tarkkuushyppääjiltä väliin.

Alustavasti Mondial-kilpailuihin on ilmoittautunut 61 miestä, ja 37 naista sekä alle 23-vuotiaiden hyppääjien juniorisarjaan 19 hyppääjää.

 

 

Suomen mestari Timo Toivonen

*Hyppyjä noin 6 800
*Kaksi varavarjokeikkaa ja yksi kipsiin johtanut näytöshyppy
*SM-mitaleita 79 kpl (21+29+29)
*Suomen edustajana 17 MM-kilpailuissa (tarkkuus) sekä neljässä Para-Skin MM-kilpailuissa

 

Pitkät perinteet

Tarkkuushyppy on perinteisin kilpailulaji laskuvarjourheilun puolella. Ensimmäisen kerran SM-mitaleista hypättiin jo toukokuussa 1965 Malmin lentokentällä. Jo silloin lajeina olivat henkilökohtainen ja joukkuetarkkuus.
Tätäkin ennen, oli tarkkuudessa kilpailtu. Nimittäin ensimmäiset tarkkuushyppykilpailut hypättiin ennen lajin virallista alkua vuonna 1952. Silloin neljä lentäjää hyppäsi ohjaajien pelastusvarjoilla tarkkuutta Vesijärven jäälle!