lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Taitolennon taikaa F3P:n MM-kilpailuissa

sunnuntai 26.03.2017
TEKSTI Kimmo Kaukoranta

Suomen-edustajisto lähti Ranskan Strasbourgiin kirkastamaan hopeamitaleitaan radio-ohjattavien sisätaitolennokkien maailmanmestaruuskilpailuihin. F3P-kisoihin valmistauduttiin huolella, vaikka kultaa ei ollutkaan kotiintuomisiksi.
Radio-ohjattavien sisätaitolennokkien kolmannet maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Strasbourgissa, Ranskassa. Kilpailuun osallistui 50 pilottia 18 eri maasta. Euroopan ulkopuolelta mukana olivat USA, Kanada, Japani ja Kiina.

Suomesta kisaan osallistui täysi kolmen kilpailijan joukkue Janne Lappi, Iiro Lehto ja Kimmo Kaukoranta. Avustajina toimivat Risto Lappi, Pertti Lehto ja Risto Hölttä. Lisäksi Suomesta oli tuomariksi kutsuttu Esa Eirola. Samalla kokoonpanolla oltiin edellisissä kisoissa 2015 Puolassa kakkosia joukkuekisassa, ja Janne Lappi otti henkilökohtaisen hopean. Tavoitteena oli siis hopeisten mitalien kirkastaminen.

F3P:n MM-valmistautuminen lähtee yhteistyöstä

Etukäteen oli tiedossa, että halli tulisi olemaan merkittävästi pienempi kuin edellisissä MM-kilpailuissa: noin koripallokentän kokoinen ja vapaa korkeus alle kymmenen metriä. Kevyt ja hiukan pienempi lennokki oli siis tarpeen. Kaksikennoisesta akusta siirryttiin yksikennoiseen, koska pienemmässä hallissa sen energia riittää ja painoa säästyy. Koneet kevenivät Puolan 55 grammasta 45 grammaan, mikä on prosentuaalisesti aika dramaattisesti.

Lennokkien valmistuksessa tehtiin taas yhteistyötä. Sisätaitolennokit kehittyvät nopeasti ja viimeisintä kalustoa ei saa rahalla vaan se pitää itse kehittää ja valmistaa. Janne Lappi ja Iiro Lehto vastasivat lennokkien suunnittelusta ja rakentamisesta, minun vastuulleni jäi voimanlähde ja potkurit. Risto Hölttä puolestaan vastasi lennokkien elektroniikasta.

Itse lennokkiin lisättiin kylkipintaa, jotta se lentää kylkilento-osuudet ja kierteet pienemmällä kohtauskulmalla. Siivekkeitä suurennettiin, jotta kierrenopeus riittää uuden ohjelman täyskierteeseen pystysyöksyssä.

Kontrapotkureita pyörittävä moottorisysteemi pohjautui Puolassa käytettyyn. Itse moottori vaihtui pienempään ja jarrutusta syöksyissä lisättiin isommilla ja leveämmillä potkureilla. Vaikutteita saatiin vapaasti lentävissä sisälennokeissa käytetyistä ratkaisuista. Näin alaspäin suuntautuviinkin liikkeisiin saatiin selkeästi havaittavat suorat osat ennen ja jälkeen kierteiden.

Nopeudensäätimet saivat paremmat MOSFET-transistorit ja uuden softan, joilla hyötysuhde ja akkukesto paranivat merkittävästi. Riittävän kevyiden (noin 2 grammaa) mutta silti tarkkojen servojen löytäminen on vaikeaa. Niitä ei saa kaupasta edes isolla rahalla, joten nekin piti valmistaa osittain itse. Mekaniikka saatiin yhdestä servosta ja monipuolisempi ohjelmoitava elektroniikka toisesta. RC-oskillaattori vaihtui keraamiseen resonaattoriin, joka poisti kaiken jännite- ja lämpötilariippuvuuden. Deadbandiä ja muita parametreja ohjelmoitiin sopivaksi.

Oikeastaan ainoa osa lennokeissa joka ei ollut itse valmistettu tai ainakin modifioitu oli radio-vastaanotin. Niitä ihme kyllä saa pieniä (0,4 g) valmiina kaupasta.

Autokyydillä MM-kisapaikalle

Matkaan lähdettiin Ruotsin, Tanskan ja Saksan läpi autoilla, koska lennokkien kuljettaminen lentokoneessa oli edellisillä reissuilla todettu varsin riskialttiiksi puuhaksi, eikä haluttu ottaa turhia riskejä.

Kisojen järjestelyt eivät heti alkuun oikein vakuuttaneet. Hallilla piti olla harjoitukset vasta seuraavana päivänä, mutta ne olivat paikalle päästyämme jo täydessä käynnissä. Suunniteltu rauhoittuminen hotellilla raskaan matkan jälkeen vaihtui koneiden roudaukseen ja harjoitteluun. Ensimmäiset lennot olivat hiukan haparoivia erilaisesta tilasta johtuen, joten muutama lento lisää tuli kyllä tarpeeseen.

Muina harjoituspäivinä homma toimi sitten täsmällisemmin ja kaikki saivat harjoitella tasapuolisesti saman verran ja ennalta sovittuna ajankohtana. Risto Hölttä videoi kaikki harjoituslennot ja niitä analysoitiin illalla.

Avajaisten ohjelmana nähtiin klovneja ja jonglöörausta. Kun eri maiden joukkueet marssivat areenalle, taustalla näytettiin videoesitykset asioista, joista kyseinen maa on tunnettu. Suomen videolla nähtiin esimerkiksi Räikkönen, Litmanen, Matti Nykänen, karjalanpiirakka ja tietenkin Joulupukki. Musiikiksi olisin kyllä itse valinnut Lordin Hard Rock Hallelujan, mutta nyt kuultiin The Rasmusta. Puheet pidettiin, FAI hymni soitettiin ja kisat saatiin käyntiin.

Harjoituspäiviin sisältyi terveysongelmia

Paikan päällä kohdattiin hiukan terveydellisiä ongelmia. Sairaalaan lähdettiin ensimmäistä kertaa heti ensimmäisen päivän iltana perille päästyämme. Lähellä oli, ettei koko porukkaa otettu sisään psykiatriselle osastolle, kun kerroimme, että meillä on ongelmia ja että olimme tulleet Ranskaan lennättämään pieniä lentokoneita. Lopulta ensiapu löytyi ja Iiro Lehto kursittiin kasaan.

Toinen terveysongelma oli se, kun tulehdus, joka oli alkanut korvasta, levisi minulla niin, että viimeisen harjoituspäivän aamuna oli toinen silmä puoliksi ummessa. Tässä vaiheessa tiedettiin onneksi jo, mihin mennä, ja korvalle näytettiin kirurgin veistä. Apteekista haettiin keskimääräistä rajumpi antibioottikuuri ja kassillinen sidetarpeita. Ensimmäisen kisapäivän aamuna turvotus oli onneksi jo merkittävästi laskenut.

Kahtena ensimmäisenä kilpailupäivänä lennettiin alkukierrokset, kaksi lentoa per kilpailija kumpanakin päivänä. Kärki vakiintui aika nopeasti varsin tutuksi, hallitseva mestari, itävaltalainen Gernot Bruckmann, Janne Lappi ja Donatas Pauzuolis Liettuasta.

Minulla oli hiukan ihmeelliset sijoitukset, ensimmäisellä kierroksella olin 11., mikä oli positiivinen yllätys. Toisella kierroksella sitten vasta jossain 30. sijalla. Johtuiko vaihtelu sitten tuomareista, lennätyksestä vai pilotin lääkityksestä, en osaa sanoa. Alkukierrosten jälkeen lopulliseksi sijoitukseksi varmistui 23.

Viimeisellä alkukierroksella Lappi antoi myrskyvaroituksen voittamalla sen. Bruckmann kuitenkin voitti kolme kierrosta ja siten alkukierrokset. Iiro Lehto oli alkukierrosten jälkeen 7.

Ruotsin Felix Scander sijoittui alkukierroksilla 13. ja pääsi ainoana juniorina finaaliin. Samalla vahvistui juniorien maailmanmestaruus. Junnujen kakkoseksi sijalla 15. tuli Joseph Szczur Yhdysvalloista ja sijalla 17. italialainen Mattia Zeni.

F3P-lennon MM-finaalissa oli taikaa

Finaaliin eteni 13 alkukierrosten parasta ja suomalaisista siis Janne Lappi ja Iiro Lehto. Finaalissa lennetään kolme kierrosta vaikeampaa finaaliohjelmaa. Alkukierrosten pisteet tulevat mukaan ja niiden paino lopputuloksessa on kolmannes.

Janne Lappi oli koko ajan hyvin lähellä, mutta kaikki kierrokset menivät pienellä erolla Bruckmannille. Toisen finaalikierroksen jälkeen mestariakin vähän jännitti, varmistuuko toinen mestaruus vai meneekö Lappi TBL:n jälkeen ohi. Pauzuolis piti kolmossijansa loppuun asti.

Iiro Lehto onnistui finaalissa nousemaan vielä yhden sijan kuudenneksi. Scander puolestaan nousi vielä kaksi sijaa sijalle 11.

Lapin viimeinen finaalilento osui sen kierroksen ensimmäiseksi, ja siinä lennossa oli jotain taikaa. Mitään painetta ei enää ollut. Bruckmann oli voittaja eikä kukaan voinut enää uhata Janne Lapin kakkossijaa. Halliin oli tauon aikana saapunut lisää yleisöä, ulkona hämärtyi ja alkoi sataa. Yleisö, josta suurin osa ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa, seurasi lentoa hiiren hiljaa. Lennokki lentää hiljaa mutta suoraan ja äärettömän tarkasti. Sade ropisee hallin peltikattoon, kelmeä auringonvalo sadepilvien välistä yhtyy hallin valaisimien loisteeseen. Potkurit ja moottori humisevat vaimeasti.

Kylkilento-tophat siipi aivan hallin kattoa viistäen. Syöksyssä 2/4-kierre, selkeät suorat osat ennen ja jälkeen kierteen. Double fighter turnin 45-asteen syöksyissä leveälapaisten potkureiden jarruttama kone liukuu alas yhtä hitaasti kuin se nousee 45-asteen nousut.

Janne Lappi saa valtavat aplodit koneen pyörien koskettaessa maata. Hän kumartaa tuomareille ja yleisölle. Hetken kuluttua tulostaululle ilmestyvät Lapin siihen mennessä suurimmat raakapisteet.

Janne Lappi sai toisen F3P-MM:n hopeamitalinsa

Mestaruutta ei valitettavasti Suomeen saatu, mutta Janne Lapin toinen MM-hopea on kova suoritus. Hän oli ainoa pilotti, joka pystyi tasaväkisesti haastamaan hallitsevan mestarin. Ero näiden kahden ja muiden välillä oli paljon selkeämpi. Iiro Lehto oli jo kolmatta kertaa kisan kuudes, ei kaukana takana. Uskomatonta, että sijoitus on kolme kertaa peräjälkeen kuudes!

Joukkuekilpailussakaan sitä kirkkainta ei tällä kertaa saatu. Joukkuekilpailussa se melkein edellyttää sitä, että kaikki kolme pilottia pitää olla kymmenen parhaan joukossa. Joukkuekilpailun voittanut Itävalta on äärettömän kova, ja kakkosella Ranskalla on kyllä isona maana huomattavasti leveämpi pohja hyviä pilotteja pieneen Suomeen verrattuna. Vaikka Ranskan joukkueesta oli kaksi pilottia vaihtunut edellisiin MM-kisoihin verrattuna, taso vain koveni. Tuomarilentoja lentänyt, karsinnoissa maajoukkueen ulkopuolelle jäänyt Jeffrey Durochat, osoitti myös olevansa maailmanluokan pilotti.

Pronssi maistui kuitenkin erittäin hyvältä, varsinkin kaiken yhdessä tehdyn valmistautumisen jälkeen. Vaikka kisat aloitettiin käymällä kolme kertaa sairaalassa, silti ne onnistuttiin päättämään palkintokorokkeelle. Kalustoakaan ei tarvinnut hävetä. Risto Lapin kuvatessa Bruckmannin konetta hän ihmetteli mitä sitä kuvaatte, kun itsellänne on paljon hienommat.