lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Taiteellisesta silmästä on iloa taivaalla

perjantai 09.04.2021
TEKSTI AURORA KOSKENSALO
KUVAT TIMO KOSKENSALO, SUVI LAINE
Ari Saarinen

Ari ”ASa” Saarinen, 69, on lentänyt 12500 tuntia ja tehnyt useita ilmailuaiheisia taideteoksia, joista kuuluisin lienee Drakenin jäähyväismaalaus.

 

Juttua on päivitetty 15.4.21: Toisin kuin lehtijutussa kerrottiin, Saarisen entisöimä Mucha Standard -purjekone ei ole ainoa lajinsa edustaja Pohjoismaissa. Porin Ilmailukerholla on lentokuntoinen Mucha Standard OH-258 vm. 1962. Kone on säilytyksessä Keski-Suomen Ilmailumuseossa.

 

Maskussa asuva Ari ”ASa” Saarinen rakentaa kotiverstaassaan Focke-Wulf FW-190 -koneen lentävää replikaa mittakaavassa 1:2. FW:n uretaanilla päällystetyn rungon hiominen kaarevaan muotoon pani miehen taiteellisen silmän koetukselle. Viimeisin ponnistus oli laskutelineiden sisäänvetomekanismin rakentaminen. Käsiveivi, ketjut, matoruuvit ja muut ovat löydettävissä lentokoneen piirustuksesta, mutta silti Saarinen teki myös omia piirustuksiaan.

–Ihan vaan ymmärtääkseni, miten kokonaisuus toimii, hän selittää.

 

Ari Saarisen Focke Wulf-190 -replika työn alla.

 

Visuaalinen ajattelutapa on sävyttänyt Saarisen koko elämää. Hänen koulukirjansa ja -vihkonsa ovat täyteen piirrettyjä. Saarinen nostaa teoksiaan pöydälle: Koulutuslentolaivueen tunnus, jossa kukko vahtii kuoriutuvaa munaa, Draken simulators engineering groupin ja Ilmataistelukeskuksen logot, ilmavoimien viinipullojen etikettejä, lentonäytösten ja -tapahtumien logoja sekä monia muita. Hänen viimeisin kuvitustyönsä ilmavoimille on HX-hävittäjähankkeen logo.

 

HX-hävittäjähankkeen logo on Ari Saarisen käsialaa.
Ari Saarinen on tehnyt suuren osan teoksistaan Corell Draw -piirto-ohjelmalla. Kuvassa on useita ilmailuväelle tuttuja tarroja.

 

Piirtäminen sujui jopa DK:n ohjaimissa
Lentäjäuransa Ari Saarinen aloitti 55 vuotta sitten suorittamalla purjelentäjän lupakirjan Turun Lentokerhossa. Hän pääsi ilmavoimiin varusmieheksi 1973, päätyi lennonopettajaksi Kauhavalle ja lopulta hävittäjälentäjäksi sekä taistelunjohtajaksi Rovaniemelle. Eläköidyttyään ilmavoimista 1991  Saarinen jatkoi liikennelentäjänä Air Botnialla sekä Blue1:ssä. Sieltä hän jäi eläkkeelle 2011.

 

Inspiraatiota niin työntekoon kuin taiteeseenkin Saarinen on ammentanut etenkin toisen maailmansodan lentäjistä ja heidän suorituksistaan, unohtamatta isäänsä Arvi Saarista, joka palveli sodan aikana Turun ilmatorjunnassa. Vuosien varrella Saarinen on maalannut joitakin tauluja, ja niitä hän haluaisi tehdä lisää, muistoja nimittäin riittää. Ensimmäiseksi hänen mieleensä tulee Norjan kuninkaan vastaanottokeikka.

– Painuimme suureen ukkospilveen. Tullessamme ulos, neljä Drakeniamme olivat aivan kirkkaan valkoista pilveä vasten. Sen kun olisi saanut heti ikuistettua, Saarinen haikailee.

 

Hän tuli piirtäneeksi myös Drakenin ohjaimissa, kun käytettävissä ei vielä ollut näppäränkokoista kameravarustusta. Turusta startanneen Draken-parin maali oli Itämeren yllä havaittu ”sahuri”, jonka Saarinen totesi englantilaiseksi Nimrod-tiedustelukoneeksi.

 

– Luonnostelin haalarin polvilevyyn Nimrodin yksityiskohdat, lähinnä pyrstön MAD-puomin ja tunnukset. Ei siinä ollut monta sekuntia aikaa, mutta sainpa jotain sanojeni tueksi.

Ari Martikainen lensi DK-215:llä Turun lentonäytöksessä kesällä 2000.

 

Taiteellinen silmä hahmottaa liikeratoja
Piirustustaidosta on Ari Saarisen mukaan apua niin taitolennossa kuin kaartotaistelussakin. Hän on todennut, että perspektiivejä tarkasteleva lukee kolmiulotteista tilaa ja ennakoi vastustajan liikeratoja yleensä paremmin kuin puhtaasti matemaattisesti ajatteleva.

 

– On jännä väittämä, että esimerkiksi Manfred von Richthofen oli ensimmäisessä maailmansodassa ylivoimainen, koska hän lensi huonosti. Jos lennät taidokkaasti tiettyjä lentoratoja, se on ennakoitavissa, mutta paikasta toiseen singahtelevaa on vaikea hahmottaa, Saarinen lisää.

 

Entäpä työ taistelunjohdossa, eikö se ollut visuaalisessa mielessä tylsää?

– Piirtämisajattelu edesauttoi, koska pystyin ajatuksen tasolla näkemään, mihin koneet tulevat päätymään. Jokaisella tutkan pyyhkäisyllä koneet siirtyivät viisi kilometriä. Jos johtamista olisi miettinyt pelkästään matemaattisesti, laskuissa ei olisi pysynyt perässä. Päätökset piti tehdä nopeasti, koska sallitut alueet olivat aika pieniä ja kaiken lisäksi itäraja oli kovin lähellä, Saarinen vastaa.

 

Kuvioiden seuraaminen tutkaruudulta tuntui taistelunjohtajasta toisinaan hyvinkin palkitsevalta, kun hän onnistui puhumaan johdettavat oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Mielekkyyttä taistelunjohtotyöhön toi se, että Saarinen sai samalla lentää – pääasiassa Drakenia. Sillä hän lensi viimeisen lentonsa ilmavoimissa.

 

Mikä oli parasta ilmavoimissa, mikä ei?

– Parasta oli lentäminen ja pieni porukka. Kaikki olivat kavereita keskenään, niin lentäjät, mekaanikot kuin varusmiehetkin. Ja sitten lentämisen laatu oli kerta kaikkiaan niin hienoa; oli taitolentoa, mittarilentoa, osastolentoa ja päivystyksiä. Tietysti onnettomuusriski oli ilmavoimissa aika paljon suurempi kuin siviilissä. Opettaessani Kauhavalla 1976–78, kahdessa vuodessa taisi tulla seitsemän tai kahdeksan Fougaa alas. Olisiko yhdeksän pilottia kuollut. Se tuntui pahalta. Kaikki olivat tuttuja.

 

Kun Saarinen sitten vertaa sotilaslentämistä liikennelentämiseen, viimeksi mainittu tuntui hänestä tylsältä.

–Joskus olisi ollut kiva tehdä tynnyri tai jotain muuta, mutta kun matkustajat olivat kyydissä. Tietysti pilvet ja vastaan tulleiden koneiden vanat sekä niiden heijastumat näyttivät kauniilta. Vielä joskus haluan oppia maalaamaan pilven, kunnolla, Saarinen kaavailee.

 

Ari Saarinen työskenteli liikennelentäjänä 1998–2011. Kuvassa hän on Blue Onen Avro RJ85:n ohjaimissa.
Saarisen maalasi taulun vaihtoehtoisesta Drakenin jäähyväismaalauksesta, jossa oli liukuvärjäys vihreästä keltaiseen.

Telalla väriä Drakeniin
Ari Saarisen yhteydet ilmavoimiin ovat säilyneet eläkepäivilläkin. Hän maalasi Satakunnan lennoston nykyiseen esikuntarakennukseen Hornet ja Hawk -teoksen. Lapin lennoston vuosijuhlia varten Saariselle tuotiin ampumaradalta kookkaat maalitaulut, joille hän maalasi Dornier Do 17:n ja Drakenin. Taideteoksiksi muuttuneet maalitaulut palautettiin juhlien jälkeen ampumaradalle palvelemaan alkuperäistä käyttötarkoitustaan.

 

Keväällä 2000 Saarista pyydettiin tekemään Drakenin jäähyväismaalaus. Idea lähti Lapin lennostosta ja Ari ”AMa” Martikaisesta, joka sittemmin lensi keltamustalla deltalla Turun lentonäytöksessä. Saarisen saapuessa taiteilemaan Rovaniemelle, Draken DK-215 oli maalattu yläpuolelta keltaiseksi ja alapuolelta mustaksi. Ensimmäiseksi miehet köyttivät kolmen ilmastointiteippirullan avulla piirtoheittimen hallin kattoon. Sillä heijastettiin Hävittäjälentolaivue 11. biisonitunnus koneen pintaan. Ääriviivat Saarinen maalasi ohuella pensselillä – lopputyö hoitui telalla. Aikaa kului pari päivää. Maalausurakka oli tarkkaan varjeltu hys-hys-operaatio.

 

– Kiellettyhän se olisi, jos olisimme ennakkoon kertoneet. Vähän jännitti, että kestääkö maalipinta. Se oli vielä tahmea, kun konetta ryhdyttiin lentämään Turkuun. Kesti se.

 

Saarinen harmittelee, että DK-215 romutettiin ensimmäisten Drakenien joukossa. Talteen otettiin vain moottori sekä keltainen kuomu, joka on muistona Lapin lennostossa.

 

Haluaisitko maalata muitakin koneita?

– Olisihan se upeaa, Saarinen innostuu ja sanoo olevansa käytettävissä, jos kutsu käy.

 

Pari vuotta sitten hän entisöi Mucha Standard -purjekoneen. Punavalkoinen lopputulos on tekijän mieleen. Mucha oli Turun Lentokerhon ensimmäinen tehokone vuonna 1962.

 

Millaisia vinkkejä sinulla on aloitteleville ilmailutaiteilijoille?

– Parasta on hengailla lentokentillä, käydä vaikka purjelentokeikalla, tutkia kuvakulmia ja katsoa perspektiiviä, Saarinen evästää.

 

Satakunnan lennoston tiloissa komeilee Ari Saarisen maalaama Hornet-taulu.
Ilmasotakoulun puhelinluettelon kansi vuodelta 1975.
Ilmavoimien juhlapullosarja

 

 

Oulun lentonäytös 7.8. -14 (cr. Ceert Van de Put/ Aviation PhotoCrew)

 

Ari ”ASa” Saarinen

• Asuu Maskussa

• 69-vuotias

• Pursilupakirja -67

• 1973 Ilmavoimien LntRAuK ja AUK/PO -74

• Työskenteli ilmavoimissa lennonopettajana, Draken-valmiusohjaajana ja taistelunjohtajana. Eläkkeelle ilmavoimista 1991.

• Liikennelentäjänä Air Botnialla ja Blue Onella 13 vuotta. Lopullinen eläkkeelle jääminen 2011.

• Esiintyy lentonäytöksissä Saab Safirilla.

• Perheeseen kuuluu rouva Soile Saarinen, kolme omillaan olevaa tytärtä, lapsenlapsi ja Cheri-koira

• Harrastuksena ilmailu ja ilmailutaide

• Lempiväri: turkoosinsininen

• Unelmoi keikasta warbirdillä

• Lentotunteja: 12 500

• Kotikerho: Turun Lentokerho

 

Ari Saarisen entisöimä Mucha Standard -purjekone.

 

Kolme parasta konetta

 

Ari ”ASa” Saariselle hyviä koneita on tullut vastaan useita. Kärkikolmikon hän keksii helposti: Draken, Hawk ja Fouga. Niiden lisäksi on paljon mainioita koneita, kuten ykkös-Tuulia-moottoripurjehtija, Mucha Standard -purjekone ja Saab 2000 -liikennekone.

 

Drakenissa Saarista viehättää jämäkkyys, mekaanisuus ja tehtävägenre, se on täysverinen hävittäjä. Drakenin ohjaamo on todella hiljainen, vaikka jälkipoltto pärisisi takana. Lisäksi istuma-asento on hyvä.

 

– Draken on taidon ylärajoilla, sakkaa herkästi. Siinä on nostovoimakeskiö painopisteen takana. Jos kohtauskulma nousee tarpeeksi suureksi, nostovoimakeskiö siirtyy niin paljon eteen, että virtaus irtoaa heti, Saarinen kuvailee.

 

Ruotsissa tuhoutui kymmeniä Drakeneita supersakkauksen jälkiseurauksena. Saarisen mukaan supersakkausta painotettiin suomalaisessa koulutuksessa. Hän ei tiedä, että suomalaisella Drakenilla olisi päädytty vahingossa supersakkaukseen.

 

– Mahdollisesti ollaan oltu alkavassa, mutta se on saatu oikaistua ajoissa. Drakenin supersakkauksen alku on sama kuin lentonäytöksissä nähty kobra-liike, hän lisää.

 

Suurilla kohtauskulmilla Draken on vaikea, mikä tekee esimerkiksi näytöstaitolennosta haastavaa. Muutoin Draken kulkee Saarisen mielestä kuin juna.

 

– On tosi vakaa kone, hän kiteyttää.

 

Hawk pani kehon lujille
Hawk on Saarisen mielestä kokonaisuutena äärimmäisen mukava kone. Sitä on helppo lentää, se kestää jatkuvaa 7 g:n vetoa, antaa paljon anteeksi, kulkee kovaa ja on luotettava.

 

– Hawkia voi kuormittaa lähes kuinka paljon vain. Sama kuin Fougassa: jos vetää nätisti sauvan syvän sakkauksen tilaan, kone on silti vielä ohjattavissa siivekkeillä. Sellaisesta ei ole puhettakaan Drakenilla. Saarinen kuului Rovaniemellä ensimmäisiin Hawk-lentäjiin. Siitä jäi ikäväkin muisto – silloin tällöin vihoitteleva niska.

 

– Olikohan 1985, kun minulle tuli Hawk-niska. Olin lennonopettajana takaohjaamossa ja teimme silmukkaa. Käänsin päätäni sivulle, ja naks. En saanut enää käännettyä päätäni. Rasitusvamma johtui suurista g-rasituksista. Niska on lujilla, kun kuusi kiloa painavassa päässä on kahden kilon kypärä ja kaiken lisäksi pään pitää pyöriä koko ajan.

 

– Minulla oli Hawk-soolo 1,5 vuotta. Kerran harjoittelin kaksi kertaa ohjelmaa putkeen. Kun tulin koneesta pois, platta tuntui heiluvan. Suihkussa huomasin, että sisäkäsivarret olivat täynnä pieniä mustia pisteitä. Ne olivat mustelmia. Veri purkautui läpi, kun oli 7 g:tä.Lääkäri kielsi Saariselta Hawk-lentämisen todeten, että muutoin pää ei enää kääntyisi 60-vuotiaana.

 

Fougassa on paras ohjaustuntuma
Fouga Magister on kehitetty purjekoneesta. Siinä on pitkä siipi ja kuulalaakeroidut mekaaniset ohjaimet. Saarisen mukaan parasta Fougassa on, että jokainen liike tuntuu kädessä. Se tekee taitolennosta äärimmäisen mukavaa.

 

– Tuntuu hienoinen värinä, kun ollaan lähellä sakkausta, hän kuvailee. Kaksi pientä Turbomeca Mabore -moottoria vaativat ennakointia. Fouga liitää hyvin, mutta tietyissä tilanteissa nopeutta ei saa lisättyä kuin pudottamalla korkeutta. Jos moottorit sammuvat matalalla, sitten on luvassa ongelmia. Lentäjän kannalta huono puoli Fougassa on huonohko istuma-asento. Etenkin takaohjaamossa penkki on liian pysty.

 

Saarinen on esiintynyt lentonäytöksissä Fouga Magister OH-FMM:llä. Kun näytöslentoja tekevä kollega oli palaamassa viime kesänä Kauhavan näytöksestä Fougan kotikentälle Rissalaan, laskutelineet eivät tulleet ulos. Seurasi mahalasku. Asfaltin ruhjomaan runkoon joudutaan tekemään suurehko remontti. Saarisen mukaan on epävarmaa, milloin OH-FMM on taas lentokunnossa.