Mitäpä jos. Mitäpä jos suljettaisiin Helsingin yliopisto. Yliopistolla on Helsingissä erinomaisilla paikoilla kiinteistöjä, jotka voitaisiin rakentaa asunnoiksi. Ja jos ei muuten luonnistu, niin puretaan vanhat rakennukset ensin alta pois. Ei tarvita pääkaupunkiin katukuilubulevardeja, keskuspuiston leikkelyä eikä Malmin lentotoiminnan poistamista. Eli suljetaan Helsingin yliopisto. Onhan näitä yliopistoja ja muita sen sellaisia korkeakouluja ympäri Suomea, maakunnissa.
Suljetaan samalla Olympiastadion. Hyvää rakennusmaata keskellä kylää. Onhan näitä pururatoja joka kunnassa. Stadika muuten valmistui 1938, tuolloin vihittiin käyttöönsä myös Malmin lentokenttä, kenttä valmistui jo vuonna 1936. Olympiastadionin remonttiin valtio on nyt panostanut yli 50 miljoonaa euroa.
Suljetaan vielä Ooppera. Hyvä rantatontti. Onhan sitä oopperaa Ilmajoella ja Savonlinnassa – kesäisin. Oopperatalo rakennettiin vuonna 1993 ja rakentaminen maksoi yli 100 miljoonaa euroa. Vuosittain Kansallisooppera saa yhteiskunnallista tukea kymmeniä miljoonia euroja.
Kysymys on valinnoista. Mitä arvostetaan ja kuka pääsee arvostamaan. Kysymys on myös siitä, löytyykö yhteiskunnallisissa päättäjissä visionäärejä, jotka uskaltavat panostaa tulevaisuuteen. Löytyykö päättäjistä lampaita vai leijonia?
Suomalainen ilmailu ansaitsee saada oman ilmailun alma materinsa, ilmailustadikansa, Ilmailutalonsa. Toimeen on alettava heti. Suomalaisella ilmailulla ei ole varaa jäädä odottamaan, miten Malmille lopulta käy. Parasta olisi, jos Malmille kävisi hyvin. Mutta vähintä, mitä valtio voi tehdä, on aloittaa vahvat ja aidot toimet sen eteen, että Malmin lentokentän toiminnot voivat jatkua hyvien yhteyksien ja etäisyyksien päässä Malmista. Aivan kuten eduskunta päätti Lex Malmia käsitellessään. Se ei tarkoita rahan ripottelua eri suuntiin, vaan uuden yleisilmailukentän rakentamista valtion varoin.
Liikenne- ja viestintäministeriön on lopultakin otettava vastuu asiassa. Enää ei riitä selvitysten tekeminen, on tehtävä lentokenttä. Ja asia on saatava niiden ohjaukseen, joilla on asiassa sekä tahtoa että tietoa. Asian pallottelun on loputtava, ilmailun merkitys yhteiskunnalle on liian suuri tähän. Siksi asiassa on otettava poliittinen johtajuus ja osoitettava tahto uuden kentän rakentamiseksi.
Ja kyllä, se maksaa. Arviolta noin 20–100 miljoonaa euroa. Mutta on takuulla jokaisen siihen sijoitetun euron arvoista suomalaiselle yhteiskunnalle. Usein kysytään: ”Miksi valtion pitäisi rahoittaa?” Vastaan, koska koulutus, liikunta, kulttuuri. Ja paljon muuta hyötyä. Suomalainen ilmailutaito ei ole kulu, se on tulo.
Me ilmailussa pyydämme vain sen, mitä suomalaiselle ilmailulle kuuluu, emme enempää. Ilmaurheilun liikuntapaikkojen rakentaminen on liikuntalain mukaan valtion ja kuntien vastuulla – aivan kuten muidenkin lajien osalta. Suomeksi: myös ilmailun olosuhteet on saatava kuntoon; tarvitaan fyysiset puitteet, joilla ilmailua voidaan harjoittaa; tilat välineille, koulutukselle, huolloille ja korjauksille sekä muut tilat toiminnalle. Aivan kuten ilmailu harrastuksena lisää hyvinvointia, uusi yleisilmailuklusterin muodostava kenttä säteilee hyvinvointia koko Suomeen. Siksi Suomi tarvitsee jatkossakin Malmin kaltaisen ilmailun stadikan.
Eduskuntavaalit käydään huhtikuussa 2019. Esitän jokaiselle ilmailun parissa toimivalle vahvan toiveen. Ota selvää, miten ehdokkaasi suhtautuu ilmailuun ja äänestä häntä vain, mikäli aidosti uskot, että hän puolustaa suomalaista ilmailua ja on valmis myös tekoihin ilmailun eteen. Muussa tapauksessa, etsi uusi ehdokas. Sinä päätät, kuka pääsee tekemään arvovalintoja. Pidetään ilmailu, yliopisto, liikunta ja ooppera avoinna jatkossakin.
Kirjoittaja on Ilmailuliiton toiminnanjohtaja.
