Hackerin HellCat vetää kevyesti streameria ja kestää iskuja
Reilu vuosi sitten rakensin parkettilattian alle asennettavasta eristelevystä sisäcombatlennokin, jonka esikuvaksi valitsin Fokker D.XXI:n. Se ehti kaarrella Pietarsaaren inSkaalassa ehkä kolmisen minuuttia, kunnes kilpakumppanin Focke-Wulf sirkkelöi heiveröisen hävittäjäni mutkikkaaksi palapeliksi Tellushallin tekonurmelle.
Pudotuksesta viisastuneena vaihdoin Hackerin F6F-5 HellCattiin, varta vasten sisäcombattiin suunniteltuun peliin. Sen rakenne on 2,8 millimetrin paksuista EPP-levyä – karkealta ja kumimaiselta tuntuvaa taipuisaa styroksia.
Hacker valmistaa muitakin samankokoisia sisähävittäjiä, joiden kärkiväli on reilut 80 senttiä ja lentopaino noin 340 grammaa. Valittavana on P-51D Mustang, P-63 Kingcobra, Mitsubishi A6M2 Zero, Nakajima B6N2, Messerschmitt Bf 109 F, Focke-Wulf Fw 190 A ja D sekä MiG-3.
Edellä mainitut rakennussarjat koostuvat viidestä EPP-palasta, vahvikkeista ja työntötangoista, joten niitä on helppo koota vaikka lennokkikerhoissa.
Tekniikka kierrätyslaatikosta
Hackerin sisähävittäjien ohjaamiseen riittää nelikanavainen radio. Voimanlähteeksi tarvitaan puistolennokeista tuttu 100–150-wattinen harjaton sähkömoottori ja kolmikennoinen 1300 mAh akku.
Löysin akkua lukuun ottamatta sähkölaitteet lennokkikerhomme kierrätyslaatikosta. Nopeudensäätimeksi valitsin 25-ampeerisen Turnigyn ja moottoriksi GWS:n harjattoman ulkopyörijän.
Rakennussarjan mukana tulevat ohjeet ovat hyvin yleisluontoiset. Niissä näytetään, miten hiilikuitujäykisteet ja radiolaitteet asennetaan P-51D Mustangiin. Onneksi sisähävittäjät ovat niin yksinkertaisia, että suurta pieleenmenon vaaraa tuskin on.
Ohje kehottaa kovertamaan servoille kolot EPP:hen ja liimaamaan ne kuumaliimalla. Hiilikuidut neuvotaan kiinnittämään pikaliimalla. Itse käytin kaikissa kohdissa hitaanpuoleista Cascolin polyuretaani-liimaa, joka on kestävää ja melko kevyttä. Koululäksyjen tekemisen ohella HellCat valmistui lentokuntoon viikossa.
Jälkeenpäin tuli mieleen, että kaikki sähkölaitteet ja johdotukset olisi kannattanut upottaa syvälle styroksiin, jotteivät kilpakumppanien potkurit katkoisi piuhoja. Kallisarvoisin osa, vastaanotin, olisi hyvä panna turvaan kuomun alle.
Helppo lennätettävä
HellCatin ensilennon tein Raision lennokkikentällä. Suurensin korkeusperäsimen liikettä hivenen ohjekirjan viitearvoista, ja sitten HellCat tuntuikin jo ihan mukavalta ja helpolta. Sitä pystynee lennättämään kuka tahansa, joka hallitsee perustrainerin.
Heti toisella keikalla ajoin kurvitaistelua isäni lennättämää GWS:n Zeroa vastaan. Molemmilla hulmusivat perässä vessapaperista leikatut nauhat, streamerit.
Pian selvisi, että kolmikennoisella akulla varustetussa HellCatissa on reilusti enemmän voimaa kuin kaksikennoisella lipolla kulkevassa Zerossa. HellCatin heikkous on suurehko ilmanvastus, joten Zero saa sen vaakalennossa kiinni. HellCatilla pääsee väistämään yläviistoon ja syöksymään taas Zeron hännille.
Taktiikka hioutui katonrajassa
Ulkona mietityt kuviot unohtuivat, kun starttasin joulun alla pidetyssä inSkaala 2022:ssa ensimmäiselle kunnon combatkeikalle ja Erkko Saviaro ryhtyi selostamaan tilanteita humoristiseen tapaansa.
Ensimmäisessä erässä pysyin ilmassa reilut pari minuuttia. Sitten HellCat sakkasi tiukasta kaarrosta ja mätkähti maahan. Potkuri katkesi ja nokka meni poikki, mutta runko oli äkkiä korjattu viiden minuutin epoksilla. Toiseen erään sain lisää rohkeutta, onnistuinpa katkaisemaan kilpakumppanin streamerin ja sain täyden lentoajan, viisi minuuttia.
Pietarsaaren Seudun RC-lentäjien järjestämässä inSkaalassa ajettava sisäcombat on siinä mielessä jännittävä kisa, että siinä lennättävät perinteisesti myös Suomen parhaat taitolennättäjät. Kokeneiden kisalennättäjien ilmeistä saattoi päätellä, että streamerien jahtaaminen pani heidänkin hoksottimensa koetukselle.
Tuoreen sisäkuskin kannalta toimiva taktiikka oli aloittaa sivummalta, tarkkailla tilannetta ja kerätä rohkeutta. Kun tovin tuumailtuaan oivalsi, mistä hakea katkoja, oli helppo syöksyä sutena sekaan ison lennokkisuman taakse, katkaista kaverin nauha ja vetäytyä taas syrjemmälle.
Suosittelen sisäcombatlennokin rakentamista ja kisoihin osallistumista kaikille, jotka haluavat irroitella rämäpäiseen tapaan. Neljässä inSkaalassa ajetussa combaterässä syntyi romua, adrenaliini virtasi ja liimaa kului, mutta parempaa arkimurheiden häivyttäjää on vaikea keksiä!
Sisäcombatkisa inSkaala 2022:ssa tulokset
1. Martin Stens
2. Hannu Rutanen
3. Kimmo Kaukoranta
4. Aurora Koskensalo
5. Timo Koskensalo
6. Lassi Nurila
7. Jyrki Hämäläinen
8. Kristoffer Strömsnäs
9. Janne Hautala
10. Eino Korhonen
11. Sebastian Källman
Hacker HellCat F6F-5
Rakenne EPP:tä.
Lentopaino 334 g.
Kärkiväli 84 cm.
3-kennoinen lipo-akku.
4-kanavainen radio.
100–150-wattinen sähkömoottori.
Perään kiinnitetään streamer, jota kilpakumppanit yrittävät katkaista.
Martin Stens nauttii vauhdista
Onnittelut inSkaala 2022:n sisäcombatin voitosta! Millainen on hyvä sisähävittäjä, Martin?
– Sen täytyy olla ketterä ja riittävän nopea. Viime vuosina on tullut aina vain nopeampia koneita. Ketteryyttä tarvitaan kaartoihin, jotta voidaan katkoa toisten nauhat.
Kannattaako combatkone rakentaa itse?
–Ei ehkä ihan alusta, koska silloin ne hajoavat herkästi. On parempi hankkia valmis rakennussarja, joka kestää. Tärkeintä on, että se on helppo korjata.
Kuinka pitkää streameria käytetään?
–2022 inSkaalassa käytettiin kahta toisiinsa solmittua serpentiiniä, yhteensä ehkä viisi metriä.
Millainen on hyvä korjausliima?
–Erityisesti kilpailun aikana se on pikaliima ja kicker. Jos ei ole kiire, käytän usein Eri Keeperiä. Tietysti liiman täytyy olla sellainen, jonka styrox kestää.
Parasta lajissa?
–Lajissa on toimintaa, paljon nopeita liikkeitä ja siinä on myös kilpailuhenkisyyttä.
Miten saa pisteitä?
–Jokaisesta streamerin katkaisemisesta saa sata pistettä. Jos sinulla on ehjä streameri lennon jälkeen, se on sata pistettä. Pisteisiin vaikuttaa myös, kuinka kauan olet ilmassa: melkein koko erä on 100 pistettä ja 50 pistettä saa puolikkaasta. Jos aika on alle puolet erästä, saa 0 lentoaikapistettä.
