lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Seinäjoella kenttä oli kunnossa ja yleisöä riitti

tiistai 21.09.2021
TEKSTI AURORA KOSKENSALO
KUVAT TIMO KOSKENSALO
Lassi Nurila lennätti tutulla Glacialillaan Turun Paattisilla, Kälviällä sekä Itävallan Feistritz an der Gailissa. Kuva: Timo Koskensalo

 

Taitolennättäjät rakastavat Seinäjoella pidettäviä kaksipäiväisiä kilpailuja, jotka Seinäjoen RC-AirClub järjestää viimeisen päälle hienosti.

 

Radio-ohjattavien taitolennokkien F3A:n kuninkuusluokan FAI:n Suomen mestaruus lankesi Lassi Nurilalle jo kahden ensimmäisen osakilpailun perusteella. Osakilpailut pidettiin Turun Paattisilla sekä Kälviällä. Silti 7.–8.8. pidetyssä kolmannessa osakilpailussa Seinäjoen Kurjennevalla riitti jännitettävää ja koettavaa.

 

Kisat alkoivat rajuimpien tuulenpuuskien tuivertaessa 17 m/s. Lassi Nurila oli palannut Seinäjoen kisojen alla avoimista kansainvälisistä F3A-kilpailuista Itävallan Feistritz an der Gailista ja oli matkan jäljiltä karanteenissa. Niinpä FAI-luokan viimeisen osakilpailun voitto meni aiemmissa osakilpailuissa kakkostilalle lennättäneelle Kimmo Kaukorannalle. Osakilpailuiden yhteenlaskettujen tulosten perusteella Kaukoranta voitti Suomen mestaruushopeaa ja Antti Aho-Mantila pronssia.

 

Antti Aho-Mantila valmistautumassa lentoonlähtöön F4C-luokan Hawker Sea Furyllä. Kuva: Timo Koskensalo
Kimmo Kaukoranta voitti F3A FAI-luokan viimeisen osakilpailun Sensation-lennokilla. Lennokkia kantaa Jani Loikkanen. Kuva: Timo Koskensalo

Kaukoranta tuumaili puuskaisen tuulen panneen kaikkien kilpailijoiden taidot koetukselle.

–Ostin keväällä kokeeksi pari isompaa 5800 mAh akkua, mutta totesin ne turhan painaviksi normaaleihin 5000 mAh akkuihin verrattuna. Vaikka lentoaika olikin niillä pidempi, lennätystuntuma tyynessä kelissä kärsi lisääntyneestä painosta. Lauantain rajussa tuulessa  päätin kuitenkin käyttää isompia akkuja, jotta energiaa ei tarvinnut säästellä. Se olikin tarpeen toisella alkukierroksella, jolloin tuuli oli kovimmillaan, Kaukoranta kertoi.

 

Hän arveli, että pienemmillä akuilla kisalento olisi jäänyt kesken. Sunnuntain finaaliin mennessä tuuli rauhoittui, ja Kaukoranta palasi käyttämään keveämpiä akkuja. Suomen mestaruuden lisäksi Seinäjoella miteltiin F3A-taitolennätyksessä myös Nordic ja Sport -luokissa, jotka ovat osa Suomen Cupia.

 

 

Mestari tähtäsi kansainvälisille areenoille

Lassi Nurila kertoi sähköpostitse käyttäneensä viime talvena ja keväänä kosolti aikaa suunnittelemiensa koneiden testaamiseen. Hän hankki kisakautta silmällä pitäen lentoradantallennusvälineet ja opetteli lennättämään lennokilla, jossa siiven ja korkeusvakaajan välinen asetuskulma on nolla astetta. Hän täytti kisakalenterinsa hyvissä ajoin kansainvälisillä mittelöillä, mutta koronan vuoksi suurin osa niistä peruttiin. Joitakin maailmancupin kilpailuja siirrettiin loppukauteen ilman MC-statusta.

 

–Yleensä kilpailumenestyksen kautta löytyy varmuus ja luotto kalustoon. Nyt se jäi tavallista vähemmälle, Nurila harmitteli.

 

Itävallassa hän halusi kilpailla uudella koneellaan, joka toimi kotikentällä Kälviällä mallikkaasti. Itävallan toisenlaisissa olosuhteissa sen korkeusperäsin tuntui liian herkältä ja joitakin liikkeitä oli vaikea ajaa puhtaasti. Lopulta Nurila päätti kilpailla vanhalla tutulla Glacialillaan. Finaali lennätettiin sateessa ja kovassa tuulessa. Nurila sijoittui Itävallassa lopulta kakkoseksi kotikentällään lennättäneen Gernot Bruckmannin perään.

 

Kuluneeseen SM-kauteen Nurila on melkolailla tyytyväinen.

–Suoriuduin mielestäni ihan hyvin, mutta SM-tasolla ei vaadita aivan äärimmäistä onnistumista ja kilpailijoiden tasoerot on suuret. Myöskin tietynlainen jännitys, paine ja pinnistely puuttuu. Ennemminkin SM-kisat ovat mukavaa nautiskelua, mestari tuumaili.

 

Tomi Kohtanen hoiti Kurjennevan taito- ja mallilennokkikilpailuissa kilpailunjohtajan sekä selostajan tehtäviä. Mies virnisteli lennättäneensä siinä samalla F3A:n Nordic-luokkaa enemmän tai vähemmän vasemmalla kädellä. Kuva: Aurora Koskensalo

 

Kisa veti satamäärin yleisöä
Palataanpa vielä Seinäjoelle. Kaksipäiväisissä kilpailuissa miteltiin taitolennätyksen lisäksi myös Kansanscale-, IMAC- ja F4C-mallilennokkiluokissa.  Harrastajien kannalta Seinäjoen kilpailujen parasta antia on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia sekä kuulumisia laajan harrastajakunnan kanssa ja kertoa lennokeista yleisölle, jota tuli Kurjennevalle satamäärin.

 

Seinäjoen RC-AirClubin Tomi Kohtasen mukaan onnistuneen tapahtuman taustalla on kerholaisten rakkaus lennokkeihin. Kilpailujen järjestelyihin osallistuu 10-15 aktiiviharrastajaa.

 

–Meillä on aika hyvin porukkaa, joka tietää ja osaa asiat: muistetaan miten jotkut lippusiimat vedetään ja mitenkä buffettia pidetään, mihinkä laitetaan katsomoita ja mitenkä lasketaan pisteitä, Kohtanen kiteytti.

 

 

 

Risto Hölttä tunnetaan F3A-piireissä kokeneena kilpailijana, joka jakelee auliisti neuvoja niitä kaipaaville. Kuva: Timo Koskensalo

 

Jani Loikkanen lennättää F3A FAI-luokassa itse suunnittelemallaan ja rakentamallaan Azahilla. Kuva: Timo Koskensalo
Mikko Sillanterä ihastutti yleisöä Kansanscale-luokan Piper Clipped Wing Cubillaan. Kuva: Timo Koskensalo
Upeimpia Seinäjoen kisoihin osallistuneita mallilennokkeja oli Jukka Pikkusaaren F4C-luokan Gloster Gamecock. Kuva: Timo Koskensalo

 

 

Heikki Kangasniemi osallistui ensimmäisiin F3A-kilpailuihinsa Parolan lennokkikerhon katossa pitkään roikkuneella Four Starilla. Kuva: Timo Koskensalo

 

KOLUMNI

Kisareissulla väsyy, oppii ja innostuu

Tuskailen perjantai-illan treenilennolla uuden Mythos 125E -taitolennokkini syöksykierreominaisuuksien kanssa. Se kun ei tahdo kaatua siivelleen sitten millään. Seinäjoen Kurjennevan kentälle ennen minua tullut FAI-pilotti Aho-Mantilan Antti näkee harmini ja antaa vinkkejä. Kiitos, Antti! Saan säädöt kutakuinkin kohdalleen ja minulla on yksi huoli vähemmän huomiseen.

 

Rankinta kisakeikoilla on herätä akkulaturin ääntelyn tahdittamana kuuden tunnin yöunen jälkeen. Matkaväsymyksestä huolimatta lennokkikentälle lähteminen on paljon hauskempaa kuin hotellihuoneeseen jääminen. Kun lauantain ensimmäinen kisalento viimein koittaa, jännitys hävittää väsymyksen.

 

Radan päässä muistan harrastajatoverin hokeman kotikentältäni Paattisilta: ”Hanaa vaan!” Sitä antaessani puupotkuri humisee, ja Mythokseni ampaisee taivaan sineen. Ilmaan päästyä kaikki tuntuu taas tutulta. Rentoudun, puhua pulputan ja viheltelen päähän pälkähtävää kappaletta.

 

Lennättämäni F3A Sport -ohjelma käsittää yhdeksän taitolentoliikettä, jotka ovat tyynessä kelissä suht helppoja. Seinäjoella luontoäiti ottaa luulot pois. Tuuli voimistuu toiseen kisalentoon mennessä niin, että buffetin tuolit ja pöydät heiluvat ja lopulta kaatuilevat. Lippalakkinikin singahtaa tuomarien jalkoihin kesken lento-ohjelman. Saan silti pidettyä lennokkini aika hyvin sektorin linjoilla ja nappaanpa myterin keskellä kaikkien neljän kisalentoni parhaat pisteet. ”Miten käy pisteiden, kun lennättäjästä irtoaa osia”, virnistellään tuomaririvistössä.

 

Lennon aikana huomaan isoimmat mokat, mutta pienet lipsahdukset tarttuvat vain muiden silmiin. Onneksi Seinäjoen kaksipäiväisissä kilpailuissa on aikaa vaihdella kuulumisia ja saada vinkkejä. Toinen ilahduttava asia Kurjennevalla on runsas yleisömäärä. Etenkin pienimmillä katsojilla riittää kyseltävää. Heistä leivotaan tulevia harrastajia.

 

Seinäjoen kisoissa tapaa myös asiantuntevia kauppiaita, jotka tarjoavat mahdollisuuden hypistellä laitteita. Ostin Jetin radiot korvaamaan hyvin palvelleet Spektrumit. Ne kun ovat lähes yhtä vanhat kuin minä. Kisaviikonlopun huipennus ja osin haikeakin hetki on palkintojenjako. Itselleni oli uusi juttu päästä Sport-luokassa osakilpailun ykköseksi. Pokaalia noutaessani oloni oli jotain hämmentyneen ja iloisen väliltä. En olisi vielä jokin aika sitten uskonut pystyväni tähän!

Aurora Koskensalo
Kirjoittaja on 15-vuotias koululainen, joka haaveilee siirtymisestä F3A Nordic -luokkaan.