lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Schempp-Hirthin toimitusjohtaja Tilo Holighaus tekee bisnestä rakkaudesta purjelentoon

torstai 29.11.2018
TEKSTI Jyri Raivio
KUVAT Antero Aaltonen

Purjelentoharrastuksen ongelmat ovat laskeneet koneiden kysyntää. Uusinta huippukonetta joutuu silti jonottamaan kolme vuotta.

KILPAPURJELENTO KAIPAA SUURTA REMONTTIA

”KÄVIN VIIME kesänä Tšekin MM-kisoissa ja huomasin selvästi, että jokin on muuttunut. Kilpalentäjät eivät lentojensa jälkeen enää hymyilleet yhtä leveästi kuin aina ennen.”

Tämä Tilo Holighausin epätieteellinen havainto vahvisti hänen vakaumustaan, jon­ka mukaan purjelentokisojen perinteinen formaatti on tulossa tiensä päähän. Monet ovat samaa mieltä.

Suurimmaksi ongelmaksi on noussut turvallisuus.

”Minä lensin ensimmäiset kansainvä­liset kisani 1992. Sen jälkeen turvallisuus on mennyt vain huonompaan suuntaan”, sanoi Pakkasparlamentin kisapaneelissa Antti Lehto. Hän lensi viime kesänä Tšekin Hosinissa kaksipaikkaisluokan pronssille parinaan Juha Sorri.

Kisaturvallisuuden ydinkysymys on yh­teentörmäysten vaara. Se on kasvanut nyt, kun nykytekniikka mahdollistaa kaikkien kanssakilpailijoiden seurannan reaaliajassa.

Koneissa on yhteentörmäysten varoitin­laitteet eli flarmit. Niitä seurataan maasta ja tieto välitetään ohjaamoihin, joissa monet keskittyvät vain peesaamaan kisojen suuria tähtiä. Syntyy isoja kekoja, joissa yhteen­törmäysten todennäköisyys kasvaa monien mielestä liian suureksi.

Holighausin mielestä nykyinen luokkajako ja tehtävät johtavat umpikujaan. MM-kisa­luokkia on liikaa, ja kisalentämisen kuningas­lajina pidetyt perinteiset nopeustehtävät pa­hentavat peesaamisen ongelmaa. Hosinissa lensi kolme luokkaa. Kahdelle niistä annet­tiin usein lähes identtiset tehtävät.

Nykyinen starttijärjestelmä on pahin mahdollinen, koska kaikki pyrkivät isoissa keoissa mahdollisimman korkealle ennen lähtölinjan avaamista. Lähtölinjalla pitäisi Holighausin mielestä olla korkeusrajoitus.

GPS/loggerit ovat mahdollistaneet aluetehtävät eli AAT:t, joissa käännepisteet korvataan käännealueilla ja tehtäväaikaa ra­joitetaan. Se on Holighausin mielestä askel oikeaan suuntaan, joten miksei järjestetä kisoja, joissa annettaisiin vain AAT-tehtäviä?

Loggerien avulla voitaisiin antaa myös niin sanottuja OLC-tehtäviä, joissa paremmuu­den ratkaisisi vain lennetyn matkan pituus ja kotiinpaluusta annettava bonus. Entä jouk­kuekisat, joissa tuloksen määrää parin hi­taamman pilotin suoritus? Kisoissa voitaisiin myös hyödyntää sitä tosiseikkaa, että lähes kaikissa koneissa alkaa olla moottori.

Katseet, myös Holighausin katse, käänty­vät kansainvälisen ilmailuliiton FAI:n purje­lentokomiteaan IGC:hin, joka määrää lajin säännöt. Hakusessa on nyt isompi remontti. Sellainen, joka palauttaisi hymyn takaisin kisalentäjien kasvoille.