Henrikssonit urakoivat PM-kilpailussa hyvällä menestyksellä
Moottoritaitolennon Suomen kärki on terävä mutta kapea ja varsin pysyvä. Vaativimmassa Advanced-luokassa kärkipaikalla olivat tänäkin vuonna Suomen mestaruuskultamitalisti Sami Kontio ja hopealla Harri Kanto. Sten Stockmann saavutti pronssimitalin 18,39 prosenttiyksikön erolla hopeamitalistiin.
Pohjoismaiden mestaruuksista päästiin mittelemään osanottajien vähyyden vuoksi vain moottorilennon Intermediate-luokassa. Se oli Henrikssonin perheen juhlaa, sillä kultamitalin voitti Martti Henriksson, pronssin Ilkka Henriksson ja neljännellekin sijalle ylsi Henriksson, Lasse. PM-hopean voitti Jani Pietilä.
Koneongelmat verottivat osallistujamäärää niin, että kotimaasta jäi useampi konekunta pois ja muista Pohjoismaista saatiin paikalle vain yksi kilpailija, suomalaissyntyinen Jyrki Laine. Pandemia sekä kohonneet polttoainehinnat ovat vaikuttaneet kansainväliselläkin tasolla kilpailijoiden määrään, mutta tilanteen odotetaan palaavan normaalille tasolle muutaman vuoden kuluessa. Kokkolaan saapui kaikkiaan 16 kilpailijaa.
Suomen Ilmailuliiton myöntämät yhdistetyt taitolennon SM- ja PM-kisat miteltiin Kokkola-Kruunupyyn lentokentällä heinäkuun viimeisellä viikolla. Kilpailun järjestäjinä toimivat Urheilutaitolentäjät ry sekä Kokkolan Ilmailukerho ry.
Kuva Hanna Räihä
Kohti Kokkolaa
Taitolentokilpailuja pyritään järjestämään eri kentillä ympäri Suomea ja tänä vuonna Kokkolan ilmailukerho hoiti paikallisjärjestelyjä erinomaisesti. Taitolentäjät ovat jo tuttu näky Kokkolassa, sillä siellä järjestetään vuosittain myös erittäin suosittu kesäleiri.
Kerho oli järjestänyt kilpailuihin yleisöä varten ison näyttötaulun, jonka Viitasaaren Jysky hinasi mukanaan Itä-Suomesta. Lauantaille oli suunniteltu ilmailupäivä, johon saapui esiintyjiä ympäri Suomea. Kaikki järjestelyt olivat erinomaisia ja Urheilutaitolentäjät tunsivat itsensä tervetulleiksi. Kokkolan kaupunki toimi yhtenä tapahtuman sponsoreista ja tarjosi osallistujille muun muassa upean risteilyn päätösiltaan.
Kilpataitolennossa siirrytään tasolta toiselle
Kilpataitolento aloitetaan alimmista sarjoista, Primarysta ja Sportsmanista, joiden jälkeen siirrytään Intermediateen, Advancediin ja lajin korkeimpaan luokaan Unlimitediin. Ylemmät sarjat lennetään kansainvälisen taitolentokomission CIVAn säännöillä, jossa lennetään yksi Free Known -ohjelma. Sen lentäjät suunnittelevat itse viidestä pakollisesta, vuosittain vaihtuvasta liikkeestä sekä viidestä vapaavalintaisesta liikkeestä. Tämän lisäksi ylemmät sarjat lentävät vähintään yhden ja enintään neljä tuntematonta ohjelmaa, jotka saadaan vasta kilpailuissa, ja joita ei saa harjoitella lentämällä. Alemmat sarjat lennetään Amerikkalaisilla IAC-säännöillä, joissa lennetään kaikille yhteinen tunnettu ohjelma, jokaisen oman vapaa-ohjelmansa sekä tuntemattomia ohjelmia.
Taitolentoa lennetään 1 km x 1 km x 1 km ”boksissa” jonka alaraja on alimmillaan 200 metrissä ja yläraja noin 1200 metriä. Tuomarit istuvat maassa boksin reunalla, ja seuraavat määrättyä ohjelmaa ja arvioivat sekä yksittäiset liikkeet että liikkeiden sijoittelun suoritusalueella. Jokaiselle liikkeelle on määrätty kerroin sen vaikeustason mukaan; pisteitä annetaan täydellisestä 10:stä alaspäin virheiden määrästä riippuen nollaan asti. Taitolentoliikkeet ovat yksinkertaistettuna silmukan osien, vaakakierteiden ja vaaka-, pysty- ja 45-asteen linjojen yhdistelmiä. Mukaan paiskataan vielä autorotaatioliikkeitä kuten kierteitä ja ylemmissä sarjoissa niin sanottuja snap-rolleja.
Tänä vuonna lennettiin myös toista kertaa neljän minuutin vapaaohjelma, jossa kilpailijat saavat lentää itsesuunnittelemansa vapaaohjelman. Ohjelman tehosteena sai käyttää musiikkia ja savuja. Kansainvälisillä areenoilla tämä lennetään vain unlimited-luokassa, mutta Suomessa olemme ottaneet tämän Advanced-luokkaan. Tässä ei arvioida yksittäisiä liikkeitä vaan esimerkiksi taiteellista vaikutelmaa, erilaisten liiketilojen käyttöä, suoritusalueen käyttöä sekä teknistä osaamista.
Säiden haltijan kepposet
Kokkolassa heti ensimmäistä kilpailupäivää kiusasi sää, joka aamulla näytti lupaavalta, vaihtui keskipäivällä sadekuuroiksi, mutta iltaa kohti kirkastui. Saimme kuitenkin lennettyä sekä Intermediate- että Advanced-luokille ensimmäisen kierroksen. Valitettavasti pilvikorkeus ei noussut riittävästi purjelentokoneiden kilpailulennoille.
Ensimmäisen aamubriefingin jälkeen otimme myös askeleen lähemmäs kansainvälisiä areenoita. Aiemmin organisaatio on suunnitellut ja jakanut tuntemattomat ohjelmat kisoissa, mutta tänä vuonna ensimmäistä kertaa toimimme CIVAn sääntökirjan mukaan. Koska ohjelmaan tarvitaan kymmenen pakollista liikettä, neljästä kilpailijasta kaksi ehdotti kahta ja kaksi kolmea liikettä. Järjestys arvottiin ja sääntöjen mukaan toistoa liikkeissä ei saanut olla. Liikkeet tulee valita sääntökirjasta. Kun liikkeet saatiin valittua, kilpailijat vetäytyivät suunnittelemaan ohjelmia, lisäsivät mukaan maksimissaan neljä yhdistävää liikettä ja toimittivat ne päätuomarille tarkastuksen. Tämän jälkeen ne julkaistiin ja jokainen lentäjä valitsi itselleen lennettävän tuntemattoman ohjelman.
Toisen kilpailupäivän aamu näytti paremmalta, mutta pilvet roikkuivat matalalla pitkälle iltapäivään. Toinen kierros saatiin kuitenkin lennettyä Intermediate- ja Advanced-luokille sekä ensimmäinen kierros Primarylle ja purjekoneille. Purjekoneilla voitiin lentää illalla suhteellisen myöhään, koska eivät aiheuta meluongelmia.
Perjantai, kolmas kilpailupäivä valkeni paremman näköisenä, mutta noudatti samaa kaavaa matalien pilvien osalta. Kilpailupäivä peruttiin kuudelta illalla pitkän odottelun jälkeen.
Ilmailupäivä toi kentälle toimintaa
Lauantai valkeni huomattavasti paremman näköisenä ja kaikki kiirehtivät kentälle. Matalat pilvet pitivät pitkälle aamupäivään lentäjät maassa, mutta samaan aikaan Kokkolassa järjestettiin kokoperheen ilmailupäivä, joka toi ohjelmaa päivään. Yleisöäkin saapui paikalle mukavasti ja odottelun lomassa kuultiin muun muassa kokkolalaisen So Many Sisters -kuoron esityksiä. Kyseinen kuoro vastasi myös buffetin pyörittämisestä tapahtuman aikana. Tapahtumassa esiintyi muutama kilpailija sekä esimerkiksi Suomen Ilmailuopiston Phenom 100 Mika Kannon lentämänä.
Lauantain esiintymisten lomassa saatiin aina sään salliessa lennettyä myös kolmas kierros Advanced-luokalle, toinen kierros Primarylle sekä purjelentäjille sekä neljän minuutin vapaaohjelma. Kilpailu saatiin valmiiksi ja illalla päästiin upealle risteilylle Tankarin majakalle. Risteilyn menomatkalla jaettiin myös palkinnot kilpailijoille ja illalla auringon laskettua palattiin takaisin Kokkolan kotisatamaan.
Jäsentenvälisiin kilpailuihin osallistui perheitäkin
Moottoritaitolentoon tuli mukaan muutama vuosi sitten ilmailijaperhe Henrikssonit. He ovat osakkaina Kokkolassa majapaikkaansa pitävässä Christen Eaglessa OH-XHN, jonka yksi omistaja on tämän vuoden kilpailujärjestelyjen puuhamies Kokkolalainen Ari-Jukka Luomaranta. Isä Martti ja pojat Iikka ja Lasse lentävät kaikki Intermediate-luokassa, johon Christen Eagle on erittäin hyvä kone. Martti on entinen ilmavoimien ja Finnairin lentäjä, Iikka lentää Finnairilla ja Lasse opiskelee liikennelentäjäksi.
Kilpailun johtajana Kokkolassa toimiva Kari Kemppi on ilmaillut vuosia eri ilma-aluksilla, ja on houkutellut mukaan poikansa Santerin. Karilla on taustaa sekä moottoritaitolennossa että kilpailunjohtamisessa ja tänä vuonna he kilpailivat molemmat purjetaitolennon Sportsman-luokassa. Kari on myös Suomen varadelegaatti kansainvälisessä taitolentokomissiossa ja on osallistunut juryn jäsenenä useisiin purjetaitolennon MM-kilpailuihin ja toimi kilpailunjohtajana MM-kilpailuissa Jämillä 2010.
Lisäksi mukana oli vielä yksi perhekunta. Kisojen päätuomarina toimi tämänkin artikkelin kirjoittaja, Hanna Räihä. Hanna on ollut mukana taitolennossa ensin avustajana ja nykyään tuomarina vuodesta 2010 asti. Mukana kulkee tyttärensä Anna, joka toimii avustajana äidilleen lukijana ja kirjurina – ja valokuvaa siinä ohella.
Tulokset
Moottoritaitolento
Primary (Ei SM-arvoa)
1. Reima Suuronen 72,24 %
Intermediate (SM ja PM-arvot)
2. Martti Henriksson 74,24 %
3. Jani Pietilä 72,72 %
4. Iikka Henriksson 70,60 %
5. Lasse Henriksson 68,81 %
6. Jyrki Laine 63,43 %
7. Ari-Jukka Luomaranta 58,65 %
Advanced (SM-arvo)
1. Sami Kontio 74,84 %
2. Harri Kanto 66,55 %
3. Sten Stockmann 48,16 %
4. Robert Obolgogiani 45,74 %
Purjetaitolento
Sportsman (SM-Arvo)
1. Santeri Kemppi 72,88 %
2. Kari Kemppi 57,65 %
Advanced (SM-Arvo)
1. Jukka Pelto-aho 69,79 %
2. Mikhail Troshin 58,85 %
3. Tomi Ylinen 52,56 %
4-minute Freestyle (erillinen kilpailu)
1. Sami Kontio 88,33 %
2. Harri Kanto 83,33 %
3. Sten Stockmann 74,67 %
Taitolento aloitetaan kurssilla
Teksti Jukka Jusslin
Pilotilla, joka haluaa lentää taitolentoa, tulee olla taitolentokelpuutus (aerobatic) ja siitä merkintä lupakirjassa. Kelpuutus ei ole ilmoitusasia, vaan edellyttää taitolentokurssia ATO- tai DTO-organisaatiossa, jonka koulutusohjelmaan kuuluu taitolento. Tyypillinen taitolentokurssi sisältää viisi lentotuntia ja parin päivän teoriat. Kurssin jälkeen pilotti pystyy turvallisesti lentämään taitolennon perusliikkeet, sekä tunnistamaan ja oikaisemaan mahdolliset virheliikkeet. Kelpuutuksen jälkeen taidot karttuvat sekä itseopiskeluna että Urheilutaitolentäjien leireillä.
Taitolennon opettamiseen ei riitä, että pilotti on lennonopettaja tai luokkakelpuutuskouluttaja taitolentokoulutukseen hyväksytyssä organisaatiossa ja lupakirjassa on taitolentokelpuutus. Näiden lisäksi Part FCL.905 edellyttää taitolento-opettajalta todistettua kykyä opettaa taitolentoa. Vaatimus täyttyy pätevyydenosoituksella lennonopettajalle, jolla on vähintään FIFI-kelpuutus eli lennonopettajalennonopettajakelpuutus sekä taitolentokelpuutus. Hyväksytty pätevyyden arviointi merkitään arvioitavan lennonopettajan lentopäiväkirjaan ja siitä toimitetaan lausunto Traficomiin.
