lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Sami Kontio: Intohimo vetää taivaalle

perjantai 02.06.2017
TEKSTI Jukka Jusslin
KUVAT Jukka Jusslin, Mikko Maliniemi ja Teemu Hallamaa
Sami Kontio ja XA42 Jämin maisemissa viime kesänä.

Sami Kontio on 
pisimmälle päässyt suomalainen taitolentäjä. Tähtäin on alusta asti ollut maailman huipulla.

Tapaamme Suomen Ilmailumuseolla Vantaalla ja Sami Kontio kertaa ilmailuhistoriaansa. Taustalla on lennokkiharrastus, kuten yllättävän monella hyvällä taitolentäjällä. Kontio oli 11-vuotias saadessaan ensimmäisen radiolennokkinsa valmiiksi. Sen jälkeen niitä valmistui vaikuttava määrä. Yksi hienoimmista oli vuonna 1997 taitolennon SM-kisoissa näkemäni Sukhoi Su-31, jota Kontio lennätti erään kisapäivän päätteeksi Jämin yläradalta.

Kontio kävi tuomarikurssin, teki tuomarikeikkoja Suomessa ja maailmalla, ja oli vuonna 2002 taitolentokoneen ohjaimissa itse heti lupakirjan saatuaan. Ensimmäisellä kaudella koneena oli Christen Eagle II. Kokonaislentoaikaa oli alle 60 tuntia, kun Kontio osallistui jo PM -kisoihin Sportsman-luokassa, tuloksena kultamitali. Seuraavana vuonna lennettiin Advanced -luokan EM-kisat, niin ikään Ruotsissa. Kontio saavutti parhailla lennoillaan hyvät pisteet ja päätyi lopputuloksissa parhaimpaan kolmannekseen yli 40 pilotin joukossa.

Tavoite maailman huipulla

Sami Kontion tavoitteena on alusta asti ollut Unlimited-luokan maailmanmestaruus. Ihan sinne ei vielä ole päästy, mutta aikaa on.

– Olen nyt 44-vuotias ja realistisesti ajatellen kilpalentäjän uraa on jäljellä kymmenisen vuotta. Taidollisesti rajat eivät missään vaiheessa ole tulleet vastaan, mutta taloudelliset resurssit kylläkin.

Nurmijärvellä vaimonsa kanssa asustava Kontio korostaa, ettei olisi päässyt näin pitkälle taitolennon parissa ilman vaimonsa täydellistä tukea ja ymmärrystä. Pitkän miettimisen jälkeen mies suostuu lopulta arvioimaan itseään suhteessa lajin nykyiseen maailman huippuun.

– Jos saisin omatoimisen valmentautumisen lisäksi kolmesta viiteen viikkoa todella perusteellista ja ohjattua harjoitusta, olisin todennäköisesti maailman top kympissä. Perustelen tätä muun muassa sillä, että Red Bullin leireillä päihitin kavereita, jotka nyt ovat lajin huipulla.

Kontio oli todellakin Red Bull-kandidaatti, mutta sarjan ovet jäivät lopulta avautumatta. Vika ei ollut pilotin taidoissa, vaan Saksan ilmavoimien ilmailulääketieteellisessä syynissä, jossa käytännössä mitätön poikkeama toisen silmän arvoissa pudotti jatkosta. Nyt Kontiolla on kokonaislentoaikaa noin 850 tuntia, niistä ylivoimaisesti suurin osa harjoitus-, kilpa- ja näytöstaitolentoja.

Sami Kontion omat taitolentosuunnitelmat tälle vuodelle ovat toistaiseksi auki.

Enempi lentäminen maistuisi

Sami Kontio myöntää lentäneensä viime vuosina liian vähän tavoitteellisen kehittymisen kannalta. Minimitaso olisi 10–15 tuntia.

– Sillä saa peruslentämisen pysymään hyvällä tasolla, mutta tämän päälle vaadittaisiin ainakin kymmenen tuntia ohjattua valmennusta, jotta taidot kehittyisivät.

Konetyyppikin on vuosien mittaan vaihtunut kaksitaso-Ultimatesta CAP232:een, XA42:een ja Extra 330:een aina sen mukaan, mitä on ollut käytettävissä. Viime vuoden SM/PM -kisoihin Kontio osallistui Extra 330:llä lennettyään koneella vain viisi harjoituslentoa ennen kisaa. Tuloksena oli silti kakkossija heti vanhan mestarin Mikko Jägerholmin jälkeen.

Taitolennon huiput esimerkiksi Ranskassa lentävät enemmän, Kontio sanoo. Suurin ero on kuitenkin siinä, että se kaikki on systemaattista ja ohjattua valmennusta, keskimäärin 20 tuntia vuodessa. Se tarkoittaa jopa yli sataa maasta ohjattua ja arvosteltua lentoa pelkästään valmentautumiseen.

– Ranskan taitolentomaajoukkue, jota valtio tukee ehkä ainoana EU-maana, pystyy järjestämään viidestä kuuteen harjoitusviikkoa jo ennen kansainvälisen kilpailukauden alkua, Kontio huomauttaa.
Suomalaiset, britit, saksalaiset ja muut taas lentävät pääasiassa omilla rahoillaan. Nykyisin jopa venäläiset pilotit, joita valtio neuvostoaikana tuki vahvasti, joutuvat maksamaan lentämisen omasta pussistaan. Maasta ei olekaan noussut uusia huippuja sitten vanhan NL-kaartin, joka toki edelleen vaikuttaa näytös- ja valmennustehtävissä eri puolilla maailmaa.

Suomessa osataan mutta…

Sami Kontio on varma, että Suomeen saataisiin taitolennon huippuleirejä, kunhan löytyisi riittävästi pilotteja, jotka ovat valmiita sitoutumaan määrätietoiseen harjoitteluun. Nyt meillä ei Kontion näkemyksen mukaan ole varsinaista maajoukkuetta, vaan yksittäisiä harrastajia, toki taitavia sellaisia. Eikä ole maajoukkueprojektia, jonka asioita joku hoitaisi edes neljännesosa-aikaisesti.

– Silloin kun lähtee yksin maailmalle arvokisoihin, niin kuin teki SIL:n nykyinen puheenjohtaja Petteri Tarma aktiiviaikanaan, on todella työn takana olla riittävän uskottava. Tähän olen törmännyt itsekin.
Uskottavan näköisellä ja kokoisella joukkueella on suuri merkitys arvokisoissa.

Suomen tähän mennessä näkyvimmät taitolentomaajoukkueet olivat Kontion mukaan vuoden 2003 EM- kilpailujen Advanced-ryhmä Ruotsin Karlsborgissa sekä iso joukkue vuoden 2007 kotikisoissa Joensuussa, jossa voitettiin joukkuehopeaa.

Sen jälkeenkin on ollut yksittäisiä kilpailuja ja kilpailijoita, mutta systemaattisen nousujohteinen joukkuetaitolento MM-
tasolla on hiipunut. Unlimited-maajoukkuetta Suomeen ei vielä ole saatu koottua.
Toisaalta lajin tuomaritoiminnassa olemme maailman kärkimaita, sanoo Kontio.

Oma koneprojekti on runkomuotin osalta valmis. Suurin osa suunnittelutyöstä tapahtuu tietokoneen ääressä.

Suomen ilmasto rajoittaa

Yksi haasteistamme on karun ilmaston aiheuttama lyhyt lentokausi. Kun täällä alkaa talvi vasta väistyä, on Keski-Euroopassa harjoiteltu jo kuukausi tai kaksi. Siellä ollaan kilpailuihin valmiita jo silloin, kun Suomessa vasta otetaan koneet talviseisonnasta, Kontio muistuttaa.

Toinen on kalusto- eli rahakysymys. Jos Suomeen nyt päätettäisiin lähteä rakentamaan iskukyistä joukkuetta EM- ja MM-kisoihin, tarvittaisiin sitoutuneiden pilottien lisäksi kahdesta kolmeen Extra 330-, XA42- tai CAP232-konetta. Vaikka CAP-koneita ei enää valmisteta, ovat käytettyjen hinnat siitä huolimatta 150 000 euron tienoilla. Extra 330:n ja XA42:n hinnat uutena alkavat 350 000 eurosta. Vuokrakalusto, jos sellaista olisi tarjolla, maksaa vuodessa 20 000 eurosta ylöspäin per kone, ja lisäksi käyttökulut.

– Pelkkiin totuttelulentoihin pitää varata viitisen tuntia pilottia kohti, jonka jälkeen vasta alkaa todellinen harjoittelu. Silloin ei enää puhuta harrastuksesta työn ohessa, vaan totisesta omistautumisesta, Sami Kontio miettii.

Toisaalta, Kontio muistuttaa, kotimainen Karting-sarja voi maksaa perheelle kuusinumeroisen summan vuodessa, ja viedä yhtä paljon tai enemmän aikaa kuin taitolento. Eikä SM-tason ralliautoilukaan eroa kustannuksiltaan kilpataitolennosta ainakaan alaspäin. Silti molempiin riittää paljon osallistujia.

Ammattitaito tuli hyötykäyttöön

Sami Kontio on koulutukseltaan koneautomaatioinsinööri. Lisäksi hän on huippuluokan komposiittiosaaja, jolla on nytkin suunnitteilla oma hiilikuitukomposiittinen taitolentokone. Aiempaa työkokemusta on kertynyt Finnairin teknilliseltä osastolta, Volar Plasticilta, kotimaisen teollisuuden tukkumyynnistä, startup-yrittäjänä ja viimeksi amerikkalaisen teollisuusautomaatioyrityksen Pohjoismaiden myynnin vetäjänä.

– Työskentelin amerikkalaisille vuodesta 2014 ja lopulta minulla oli 26 suoraa alaista. Työ alkoi syödä miestä, mutta kun ehdotin lisärekrytointeja, niihin ei suostuttu. Lopetin yrityksen palveluksessa syksyllä 2016 päätettyäni, että teen tästä eteenpäin työelämässä asioita, jotka ovat lähellä itseäni.

Irtisanouduttuaan Kontio palasi De Motu -kellofirmaan, jota oli ollut perustamassa vuonna 2007. De Motun ilmailukelloja myydään pieninä sarjoina ympäri maailmaa. Kontio auttaa yhtiötä neuvonantajana myynti- ja markkinointitoiminnoissa. Mutta sitten tuli puhelu XA-koneiden tehtaalta Saksasta.

– Olin jo aiemmin tutustunut XtremeAirin tehtaan väkeen eri taitolentotapahtumissa, ja muun muassa siirtolentänyt suomalaisen koneyksilön takaisin tehtaalle Sami Nikulaisen kanssa. Tehtaan johto pyysi apuani XA-koneiden myynti- ja myynninkehitystehtäviin. Neuvottelujen ja lyhyen harkinnan jälkeen päätin ottaa haasteen vastaan.

Sami Kontion komennus XtremeAirilla alkoi huhtikuun alussa. Seuraavan vuoden mies viettää sekä tehtaalla Saksassa että maailmalla koneiden promoottorina. Titteli käyntikortissa on ”Sales & customer service” ja pääasiallisena tehtävänä ovat koneiden markkinointi ja myynti. Lisäksi hän pystyy toimimaan koneiden tuotekehityksen tukena, mikä tietysti perustuu Kontion vankkaan komposiitti-, aerodynamiikka- ja kilpataitolento-osaamiseen. Oma koneprojekti etenee sekin omalla painollaan, hanketta viedään eteenpäin aina nykyisten työtehtävien salliessa.

XtremeAir GmbH:n omistaa DEA General Aviation, jonka ilmailuliiketoiminnan kehittämisen takana ovat britit. Tehtaan palveluksessa on nyt noin 45 työntekijää ja XA42 -koneita on tähän mennessä myyty noin 60 kappaletta. Tänä vuonna on valmistunut seitsemän konetta ja yrityksen toiminta on vakaata, Kontio sanoo.

– Koneiden valmistuksen läpimenoaikaa hidastavat jonkin verran MT-potkureiden ja Lycoming-moottoreiden toimitusajat. Molempien toimitusaika on kahdeksasta kymmeneen viikkoa, enimmillään jopa 16 viikkoa. Seuraava slotti, jos koneen tilaa nyt (huhtikuun lopussa 2017), on elo-syyskuussa 2017.

Kontio muistuttaa, että kaikkien taitolentokoneiden valmistajien tuotteet menevät maailmalle pienissä sykleissä ja markkinat ovat toistaiseksi pienet. Tyyppihyväksyttyjen taitolentokoneiden valmistajia on vain kolme: Aviat (Pitts), Extra (eri versiot) ja XtremeAir (XA41 & XA42). Kiina on nykyisin nopeimmin kasvava markkina-alue; Kontio kävi huhtikuussa myös Floridan Sun’ Funissa tunnustelemassa kysyntää. Kesällä on vuorossa Oshkosh ja tehtaalla on USA:ssa pysyvä edustus.

Sami Kontion omat taitolentosuunnitelmat tälle vuodelle ovat toistaiseksi auki. Hän on ehdottanut tehtaalle, että voisi tulla pohjoismaisiin ilmailutapahtumiin kesäkiertueelle tehtaan esittelykoneella, mutta mitään ei ole lyöty vielä lukkoon. Kontio on lentänyt paljon myös Extralla, mutta konetyyppi on kilpailumielessä luonnollisesti jäissä, koska kyseessä on XA42:n kanssa kilpaileva tuote.

Rakkaus lajiin

Kun joku on omistanut niinkin ison osan elämästään taitolennolle kuin Sami Kontio, täytyy lopuksi kysyä, miksi. Elämässä kun olisi helpompiakin polkuja tarjolla. Kilpataitolento on loppujen lopuksi pienten piirien laji, jossa eivät liiku suuret rahat ja esimerkiksi Formula ykkösten glamour puuttuu.

Kontion vastaus tulee empimättä: intohimo. Juniorijääkiekkoakin nuorena tosissaan pelannut lentäjälahjakkuus myöntää olevansa varsin kilpailullinen luonne. Lisäksi hän huomauttaa, että kaikki huippukiekkoilijat pelaavat, F1-kuskit ajavat ja lumilautailijat lautailevat ennen kaikkea rakkaudesta lajiin. Raha ja maine tulevat sivutuotteena, jos ovat tullakseen.

Sami Kontion uran kohokohtia

Moninkertainen Suomen mestaruus.
Pohjoismaiden mestaruus.
World Aerobatic Cup, 5.sija.
Kaksinkertainen Euroopan hopeamitalisti.
FAI Elite Aerobatic Formula 6. sija.
4-minuutin Freestyle MM-kilpailun 8. sija.
Red Bull Air Race Qualification Camp.
Harmon palkinto taitolentomaajoukkueen hopeamitalista yhdessä Mikko Jägerholmin ja Petteri Tarman kanssa.