lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Saapuvat – ilmailun uutisia

maanantai 13.09.2021
TEKSTI KOONNUT: NILS ROSTEDT

ScaleWingsin Mini-Mustang lentää

AERO-messuilla käyneet ovat saattaneet huomata saksalaisen ScaleWingsin kehittämää SW-51-nimistä P-51D Mustang-jäljitelmää, jossa on paneuduttu esikuvan mukaisuuteen aivan erityisellä huolella. Vaikka SW-51 on rakennettu hiilikuidusta aidosta metalli-Mustangista poiketen, sen ulkopinnassa on jäljitelty kaikki niitinkannat, peltiliitokset ja kangaspäällysteet – yhteensä yli 100 000 yksityiskohtaa – tarkoin esikuvan mukaisesti.

 

– Tällaisella panostuksella pieniinkin yksityiskohtiin kone erottuu asematasolla huomattavasti edukseen, kertoo valmistaja.

 

Toukokuussa sarjakoneprototyyppi suoritti 35-minuuttisen ensilentonsa Tšekin tasavallan Mlada Boleslavin lentopaikalta Jirko Hüblerin ohjaamana. Hübler kehui koneen lento-ominaisuuksia eikä muun muassa lasku 10 solmun sivutuuleen tuottanut ongelmia – tämähän ei kannuspyöräisessä warbird-koneessa ole mikään itsestään selvyys.

 

SW-51 on kooltaan 70 prosenttia aidosta Mustangista ja sitä on kehitelty vuodesta 2013 saakka.

 

SW-51:n moottorina on Rotax 915i, joka valmistajan mukaan antaa koneelle yli 400 km/h huippunopeuden (216 solmua) ja nousukyky on peräti 2200 jalkaa minuutissa (11 metriä sekunnissa).

 

Kone on monikansallisen projektin tulos: ScaleWingsin kotipaikka on etelä-Saksan Eggenfeldenissä, kokoonpano tapahtuu Puolan Krosnossa ja koelennot Tšekissä. SW-51 tulee saataville sekä ultrakevytversiona että EASA CS-23 mukaisesti hyväksyttynä näillä näkymin vuonna 2022.

 

 

 

ULTRAKEVYET

Flight Design CTLS nyt myös Rotax 914 -moottorilla

Suositun saksalaisen Flight Design CT -ultrakevytkoneperheen CTLS-mallia on nyt saatavana myös tehokkaammalla Rotax 914 -turbomoottorilla. GT-version suoritusarvot nousevat 115-hevosvoimaisella moottorilla merkittävästi: nopeus 140 solmua (260 km/h) ja nousukyky peräti 2000 jalkaa minuutissa eli 10 metriä sekunnissa 600 kilogramman suurimmalla lentoonlähtömassalla – varmasti melkoinen raketti yhden henkilön kuormalla.

 

CTLS GT Turbo-mallissa on myös muita uudistuksia, muun muassa uudelleen muotoiltu pitempi nokka, virtaviivaisemmat laskutelineet sekä Garmin G3X-mittaristo.

 

CTLS GT Turbon tunnistaa parhaiten nokan sivussa olevasta välijäähdyttimen ilmanottoaukosta.

 

PURJELENTO

Tulossa avoimeen luokkaan: AS35 Mi

Purjelentokoneiden valmistaja Alexander Schleicherilta on tihkunut tietoja uudesta avoimen luokan AS35 Mi-koneesta, jonka erityispiirteenä on harvinaisen korkea, peräti 62 kg/m2:n, siipikuormitus. Tämän avulla koneen suorituskyky paranee erityisesti suurissa nopeuksissa ja liitoluku säilyy erinomaisena vielä yli 200 km/h nopeuksissa. Schleicherin mukaan soveltamalla aerodynamiikan uusimpia tutkimustietoja koneen nousukyky ja hidaslento-ominaisuudet säilyvät uuden siipiprofiilin ansiosta hyvinä pienestä siipipinta-alasta huolimatta.

 

Koneen kärkiväli on maltilliset 20 metriä, mikä Schleicherin mukaan antaa sille hyvät käsittelyominaisuudet sekä maassa että lennolla verrattuna pidempi siipisiin. Suunnitelmissa on myös 18-metrinen versio. 41-kilowattinen (56 hv) wankel-moottori tekee koneesta itsestarttaavan.

 

– AS35 Mi:n siipipinta-ala on 20-metrisenä 11,75 neliömetriä ja suurin lentoonlähtömassa 730 kilogrammaa, kertoo Schleicher.

Koneen kehitysaikataulusta ei vielä ole tarkempaa tietoa.

 

Kolmitahopiirros Schleicherin tulossa olevasta AS35 Mi-purjekoneesta.

 

 

 

EXPERIMENTAL
In memoriam – Chris Heintz

Chris Heintz, yksi itse rakennettavien lentokoneiden suurista merkkihenkilöistä, kuoli toukokuussa 82-vuotiaana.

 

Nuorempi sukupolvi tuntee Chrisin lähinnä Zenair-yhtiön perustajana ja koneiden suunnittelijana. Zenair tunnetaan kokometallisten ja suhteellisen helposti rakennettavien kaksipaikkaisten pienkonerakennussarjojen valmistajana, esimerkkinä CH701- ja CH801 STOL -koneet ja CH640- ja Zodiac-alatasot, joita lentää yhteensä yli 8000 maailmassa.

 

Vähemmän tunnettu on Heintzin aikaisempi ura Euroopassa. Hän osallistui Concorden suunnitteluun ja toimi pitkään Avions Robin -yhtiön pääinsinöörinä, ja hänen käsialaansa on muun muassa nelipaikkainen Robin HR200. Pohjois-Amerikan vapaampi ilmailusäännöstö kuitenkin houkutteli, ja parin de Havilland Canadalla vietetyn vuoden jälkeen hän perusti Zenairin 1974. Zenair on Oshkoshin itserakentajamessujen vakioesiintyjä, ja monet kävijät muistanevatkin Zenairin rakennamme lentokoneen viikossa-tempaukset.

 

Chris Heintz, (vasemmalla) on moneen kertaan palkittu itserakennettavien koneiden suunnittelija ja valmistaja.

 

 

SÄHKÖKÄYTTÖISET
VoloConnect – Volocopterin uusin EVTOL-lentolaite

Saksalainen Volocopter julkisti toukokuussa VoloConnnect-nimisen eVTOL-lentolaitesuunnitelmansa. Se erottuu aiemmasta VoloCitystä siten, että nostovoimaa kehittävien potkurien lisäksi lentolaitteessa on siivet sekä kaksi vaakalentoon tarkoitettua työntöpotkuria.

 

– Tällä rakenteella päästään 100 kilometrin toimintamatkaan ja 180 km/h matkanopeuteen jo nykyisellä akkutekniikalla – tulevaisuudessa enemmän, kertoo Volocopter-yhtiön edustaja Florian Reuter.

Koneessa on neljä istuinpaikkaa. Yhtiön mukaan kone soveltuu erinomaisesti kaupunkien keskustojen ja esikaupunkien väliseen liikenteeseen, kun taas VoloCity sopii keskustojen yllä tapahtuviin lyhyisiin lentoihin.

 

Yhtiö liittyy näin eVTOL-kehittäjien valtavirtaan – useimmathan ovat satsanneet johonkin yhdistelmään, jossa on siipi ja joko käännettävät potkurit tai erilliset vaakalentopotkurit. Volocopterin ratkaisussa merkillepantavaa on, että sen liikkuvat osat ovat vain pyörivät potkurit ja laskuteline. Tämä antaa aiheen otaksua, että koneen sertifiointi helpottuu verrattuna ratkaisuihin, joissa on mekaanisesti kääntyviä kriittisiä osia kuten moottorit tai koko siipi.

 

Volocopterin arvion mukaan VoloConnect tulee lentämään julkisia esittelylentoja vuonna 2023 ja sertifiointi EASAn SC-VTOL vaatimusten mukaan olisi valmis vuonna 2026.

 

Havainnekuva Volocopter-yhtiön uusimmasta VoloConnectista.

 

 

LIIKELENTOKONEET
HondaJet uudistuu: Elite S

Liikesuihkukoneiden markkinoilla viime aikoina suosiota saavuttanut HondaJet uudistuu. Koneen suurinta lentoonlähtömassaa on nostettu 90 kilogrammalla 4300 kilogrammaan, mikä mahdollistaa joko 120 merimailin lisäyksen koneen toimintamatkaan tai yhden lisähenkilön mukaan ottamisen.

 

Avioniikkapuolen uutuuksiin kuuluvat FAA DataComm (USA:ssa) sekä ACARS, joilla aiemmin puheella tapahtunut yhteydenpito lennonjohdon kanssa voidaan osin korvata tekstipohjaisilla viesteillä. Uusi toiminto on myös Advanced Steering Augmentation System (ASAS), joka toimii koneen nokkapyöräohjauksen avustimena tietyissä lentoonlähtö- ja laskuolosuhteissa.

 

HondaJet on suosittu kone pienten liikesuihkukoneiden luokassa.

 

ULTRAKEVYET
Aeroprakt A32 saa nyt Saksassa 600-kiloisena

Monen muut ultrakevytkoneen tavoin myös ukrainalainen Aeroprakt A32 ”Foxbat” on nyt saanut saksalaisen tyyppihyväksynnän 600 kilogramman korotetulle maksimimassalle (MTOW).

 

Hyväksynnän on suorittanut saksalainen ultrakevytilmailun järjestö DULV. Tämä on ilouutinen myös suomalaisille ultrakevytilmailijoille, koska saksalainen hyväksyntä yleensä mahdollistaa koneen rekisteröinnin myös Suomessa.

 

A32 Foxbat on myös Suomessa suosittu ultrakevytlentokone.

 

ENNÄTYKSET
Sveitsin ja Ruotsin maaottelu UL-nopeus-ME:stä

Ultrakeveiden maailmannopeusennätyksestä on viime aikoina käyty tavanomaista vilkkaampaa kisailua. Vuonna 2019 tehty Alberto Porton ennätys 337 km/h Risen-koneella jäi lyhytaikaiseksi, kun ruotsalainen Niklas Anderberg löi viime vuonna Blackwing-koneella tiskiin luvun 389,55 km/h.

 

Alberto Porto ei tästä lannistunut, ja huhtikuussa hän onnistui yhdessä Yasemin van Deursenin kanssa saavuttamaan nopeuden 400,45 km/h 15 kilometrin suoralla reitillä. Koneena oli sama Rotax 914-moottoroitu Risen kuin aiemmallakin ennätyslennolla.

 

Tätä kirjoittaessa hakemus on FAI:n käsittelyssä ja luku voi vielä muuttua, kun tulokset korjataan ilmanpaine- ja muilla kertoimilla. Joka tapauksessa ME-tulos on parantunut merkittävästi viimeisten kahden vuoden aikana. Jää nähtäväksi, yleistyvät tällaiset nopeat ja siten vaativat koneet, vai jäävätkö ne pienen ryhmän erikoislajiksi.

Risen-koneen äärimmäisen aerodynaaminen muoto näkyy hyvin tässä kuvassa.

 

 

ILMAILUN ELEKTRONIIKKAA
SafeSky – uusi liikennenäyttösovellus älypuhelimiin

SafeSky-niminen startup-yhtiö lanseerasi toukokuussa ilmaisen älypuhelinsovelluksen, joka jakaa ilma-aluksen senhetkisen paikkatiedon internetiin ja samalla näyttää puhelimen näytössä lähiympäristön muun lentoliikenteen paikkatiedot. Sovelluksen beta-testiversio on kehitetty Belgiassa ja levinnyt muun muassa Ranskaan yli 10 000 lentäjän käyttöön lähinnä ultrakevytlentäjäyhteisöissä. Kehittäjien mukaan lentämisen turvallisuus paranee merkittävästi, kun tiedot muusta liikenteestä tulevat saataville muutenkin kuin perinteisesti ulos tähystämällä.

 

SafeSky:n erityinen ominaispiirre on avoin rajapinta muihin liikenneseurantasovelluksiin, ja niinpä puhelimen näyttöön saa oman SafeSky-yhteisön kuuluvien koneiden lisäksi paikkatiedot myös muun muassa purjekoneista Flarm/OGN-verkon kautta ja ADS-B:llä varustetuista koneista Flightradar24/Flightaware-verkkojen kautta. Myös tavanomaisilla transpondereilla varustettujen koneiden kaiut ovat tulossa järjestelmään. Käyttäjien tietoturvan varmistamiseksi tunnistetiedot anonymisoidaan.

 

Merkille pantavaa on, että SafeSky käyttää radiotienä GSM/3G/4G-verkkoja, eli kaikki viestit kulkevat maassa sijaitsevien tukiasemien ja internetin kautta (air to ground). Tämä poikkeaa ADS-B:n ja Flarmin perusfilosofiasta, missä ilma-aluksissa olevat laitteet kuuntelevat suoraan toisiaan (broadcast) jolloin tieto kulkee nopeammin. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan käyttökokemuksia – mikä on tämän uuden ratkaisun suorituskyky? SafeSky on ladattavissa Androidin ja Applen sovelluskaupoista.

Esimerkkikuva SafeSky-sovelluksesta.

 

SÄHKÖKÄYTTÖISET
Oxis Energy -akkuvalmistaja vararikkoon

Sähkökäyttöinen ilmailu on tämän päivän suuri trendi, mutta tuotekehityksen tie suurista suunnitelmista toimivaan ilma-alukseen on pitkä ja kivikkoinen. Tämän sai kokea brittiläinen akkuvalmistaja Oxis Energy, jolta loppui rahoitus toukokuussa.

 

Oxis tunnetaan erityisesti litium-rikki-akkujen kehittäjänä. Tämä teknologia lupaa paremman kapasiteetin suhteessa akun painoon kuin useimmat muut akkukemiaratkaisut kuten litium-ioni ja LiFePo4 – jopa 500 Wh/kg. Ongelmana on kuitenkin ollut latauskertojen alhainen lukumäärä.

Suurin ja näkyvin Oxis-asiakas on ollut amerikkalainen Bye Aerospace, jonka eFlyer 2 ja eFlyer 4-konekehityshankkeet ovat olleet näkyvästi julkisuudessa. Tätä kirjoitettaessa Bye ei ole tiedottanut miten kehitystyö nyt jatkuu, mutta ilmeisesti ollaan vielä toiveikkaita, että Oxis voisi jatkaa näiden akkujen tuotekehitystä ja valmistusta.

Oxis Energyn litium-rikki-akkukenno.

 

 

 

MOOTTORIPURJELENTÄMINEN
Grob 109B sai Rotax-STC:n

Saksalainen Grob 109B on yhä eräs suosituimmista TMG-luokan (Touring Motor Glider) moottoripurjelentokoneista, vaikka sen valmistus on loppunut jo vuosia sitten. Ongelmana on kuitenkin ollut koneen Grob 2500 -moottorin varaosien saatavuus. Nelisylinterinen boxer-moottori pohjautuu Volkswagenin LT-pakettiautossa ja myös joissakin Porsche-malleissa käytettyyn voimanlähteeseen.

 

Tätä ongelmaa ratkaisemaan Grob Aircraft on nyt kehittänyt moottorinvaihtopaketin, jossa koneen nokalle asennetaan Rotaxin 912 iSc -moottori sekä MT-vakiokierrospotkuri. EASA on myöntänyt paketille niin sanotun STC-hyväksynnän, Supplementary Type Certificate.

 

–Vaihdon yhteydessä kone kevenee viitisen kilogrammaa ja sekä nousukyky että matkanopeus paranevat, polttoainekulutuksen pysyessä samoissa lukemissa kuin Grob-moottorilla. Näin suositun konetyypin käyttöikää voidaan jatkaa merkittävästi, kertoo Grob.

 

Vaihtotyö suoritetaan Grobin tehtaalla Saksan Mindelheimissä. Se kestää 4–8 viikkoa ja siinä vaihdetaan käytännössä kaikki ”firewall forward”-osat. Suomen rekisterissä on yhä useampi Grob 109B, joille tämä ratkaisu voi olla mielenkiitoinen.

Grob 109B on suosittu moottoripurjekone myös Suomessa. Kuvan yksilö tosin lentää nykyään Englannissa.