lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Saapuvat – Ajankohtaisia ilmailu-uutisia

maanantai 12.04.2021
TEKSTI KOONNUT: NILS ROSTEDT
Ranskan lentokoulujen käyttöön on tilattu 50 kappaletta Pipistrel Velis Electro-konetta ensi kesäksi. 

 

SÄHKÖLENTOKONEET

Pipistrelille suurtilaus Ranskaan
Ranskan ilmailuliitto FFA ja slovenialainen Pipistrel ovat solmineet varsin mielenkiintoisen yhteistyösopimuksen, jolla Ranskan lentokoulut saavat käyttöönsä 50 kappaletta sähkökäyttöistä Velis-lentokonetta jo 2021 alkuvuoden aikana. Mukana on myös Green Aerolease -yhtiö, joka vuokraa koneet lentokouluille. Yhteistyösopimuksessa on jopa 200 koneen jatko-optio.Yhteistyökumppanit uskovat vahvasti konseptiinsa: Lentokoulut voivat tarjota uusinta ja ekologisinta kalustoa oppilailleen, ja käyttökustannuksetkin ovat matalat. Melutaso kenttien lähellä vaimenee merkittävästi, mikä helpottaa monen maaseutukerhon meluvalitusahdinkoa. FFA on käyttänyt Velis-sähkölentokonettaan jo kaksi vuotta ja kerännyt sillä jo 200 lentotuntia. Pipistrelin toimitusjohtaja Ivo Boscarolin mukaan Velisin tuotanto on nyt hyvässä vauhdissa, ja vuoden 2021 aikana yhtiö aikoo valmistaa peräti 200 Velis-konetta.

 

LIIKELENTOKONEET

Learjetin tuotanto päättyy
Kanadalainen Bombardier ilmoitti helmikuussa lopettavansa Learjet-liikesuihkukoneiden tuotannon vuoden 2021 lopussa. Bombardier keskittyy tämän jälkeen Challenger- ja Global Express -koneperheiden kehittämiseen. Learjet kuuluu ilmailun legendaarisiin nimiin. Se sai alkunsa amerikkalaisen Bill Learin visiosta nopeasta liikelentokoneesta. Learjet-koneen lähtökohtana oli sveitsiläinen FFA P-16-rynnäkkökone, josta monen mutkan kautta kehkeytyi vuonna 1963 ensilennon tehnyt 6/8-paikkainen Learjet 23. Yhdessä kolme vuotta myöhemmin esitellyn 24-mallin kanssa Learjetistä tuli nopeasti suosittu, eikä vähiten ”fighter-look”-maineensa johdosta. Vuosien saatossa eri Learjet-konetyyppien lukumäärä ehti nousta kymmeneen, mutta viime vuosina leveärunkoisemmat ja tilavammat liikesuihkukoneet ovat vallanneet markkinaosuuksia. Yhteensä Learjettejä on valmistettu noin 3000 kappaletta. Bombardier osti yhtiön vuonna 1990.

 

LearJet 24 – Nopean liikesuihkukoneen esikuva 1970-luvulta.

 

ULTRAKEVYET
Ultrakevyet Saksassa 2020: Nousukiidossa
Saksan ultrakevytilmailu on yleensä ollut tärkeä suunnan näyttäjä myös Suomen ultrakevyt-ilmailijoille, joten on mielenkiintoista katsella viime vuoden tilastoja. Lainaamme Aerokurier-lehdestä:Korona-pandemiasta huolimatta vuosi 2020 oli Saksassa reilun kasvun vuosi. Uusia ultrakevytkoneita rekisteröitiin peräti 177 kappaletta ja yhteismäärä vuoden lopussa oli 4337 konetta. Vuosikasvu oli neljä prosenttia. Konetyyppien Top 5-lista oli Saksassa viime vuonna seuraavanlainen, melko tutunnäköinen:
1 Comco Ikarus C42 26 kpl

2 Aerospool WT9 Dynamic 17 kpl

3 JMB Aircraft VL3 15 kpl

4 Flight Design CT 11 kpl

5 Aeroprakt A32 10 kpl
Myös UL-lupakirjojen määrässä oli viime vuonna Saksassa hyvän kehityksen vuosi. Uusia UL-lentolupakirjoja kirjattiin 965 kappaletta ja kokonaismäärä nousi lukemaan 22 300. Miten tämä oli korona-vuonna mahdollista? Varmaa tietoa ei ole, mutta erään teorian mukaan pandemian aiheuttamat liikkumisrajoitukset ovatkin houkutelleet ihmisiä lentämään pienkoneella, koska sen voi tehdä ilman, että on vieraita ihmisiä lähistöllä. Toinen teoria on, että nyt kun uudet 600 kilogramman kokonaispainon omaavat konemallit ovat tulleet 2020 saataville, moni tätä odottanut pilotti tai lentokoulu vaihtoi viime vuonna konettaan uuteen.
Kuva 3: Ikarus C42 pysyy vuodesta toiseen Saksan suosituimpana ultrakevytkoneena.

Ikarus C42 pysyy vuodesta toiseen Saksan suosituimpana ultrakevytkoneena.

 

UUSI ILMAILUTEKNOLOGIA

Pipistrelin Miniliner -konsepti

Sähkölentokoneiden edelläkävijä Pipistrel on julkaissut konseptin 20-paikkaisesta Miniliner-liikennelentokoneesta. Pipistrelin mukaan kone on hiljainen, toimii lyhyiltä alle 1000 metrin kiitoradoilta, ja on ennen kaikkea päästötön.Yhtiö ei vielä kerro yksityiskohtia koneen voimalinjasta, mutta arvatenkin vetykäyttöä tutkitaan. Pipistrel on jäsenenä EU:n MAHEPA- ja UNIFIER19-kehitysprojekteissa, jotka tutkivat tulevaisuuden käyttövoimaratkaisuja ja joissa vety-hybridi-käyttö on vahvasti mukana. Koneen toimintamatkaksi kaavaillaan jopa 1000 kilometriä, mikä ainakin akkutekniikan nykytasolla sulkee pois puhtaat akku-sähkömoottorivoimalinjat. Tiedotteessaan Pipistrel kertoo 30–40 prosentin säästöistä koneen käyttökustannuksissa (DOC, Direct Operating Cost). Käyttöönottovuodeksi kaavaillaan 2028–2030.

Pipistrelin konseptikuva 20-paikkaisesta hybridi-matkustajakoneesta.

 

TILASTOT

REKISTERÖINNIT 2020
Ilmailun viime numerossa kerroimme yleisesti Suomen ilma-alusrekisterin kehityksestä vuonna 2020. Traficom on nyt julkaissut 31.12.2020 päivitetyn Avoin Data 2.2-päivityksen, joten voimme tehdä tarkemman vertailun 30.7.2019 päivitettyyn V2.1-päivitykseen. Ultrakevytkoneiden uusrekisteröintejä oli vertailukaudella viisi kappaletta: Ikarus C42,  Akka, Aeroprakt A22L, Eurocub ja CT Supralight. Näista Akka on 1980-luvun yksipaikkainen alun perin Tierra-niminen kone, joka oli aikoinaan Ruotsissa suosittu. Muut konetyypit ovatkin tutumpia.  Moottorilentokoneissa vaihtuvuutta oli hieman enemmän. Uusrekisteröintien joukosta löytyvät seuraavat konetyypit: MCR-4, Luscombe 8E mod., PIK-21 SuperSytky, Saab 91D Safir (3 kpl), Van’s RV-6 ja RV-7, Cirrus SR20, Diamond DA40NG (4 kpl), Mooney M20R, Pilatus PC-12 (peräti 6 kpl), Piper PA28-140 ja -150 sekä Rockwell Commander 112. Sokerina pohjalla kuitenkin SNJ-3 eli North American AT-6 Texan -sotilasharjoituskoneen laivastoversio vuosimallia 1942. Koneen on tuonut maahan uusi ilmailuyritys Navywings, joka aikoo käyttää sitä muun muassa näytös- ja elämyslentoihin. Yrityksen omistaja on Ilmailuliiton edellinen puheenjohtaja Petteri Tarma. Tässä luokassa mainittakoon vielä, että rekisteristä on poistunut yhdeksän kappaletta Tecnam P2002JF -koneita Patrian koulukonelaivastosta. Liikennelentokoneissa muutoksia ei juuri ole, Finnairin kahta uutta Airbus 350XWB -konetta lukuun ottamatta.

 

KILPAILUT

Air Race E: Lisää sähkökilpuriluokkia
Sähköisten ilma-alusten nopeuskilpailutoimintaa kehittävä Air Race E-ryhmä on perustanut kaksi uutta kilpailuluokkaa, vaikka ensimmäistäkään kilpailua ei ole vielä järjestetty. Uusi Performance Class on eräänlainen vakioluokka, jossa kaikki kilpailijat käyttävät lentokoneissaan samaa sähköistä voimalinjaa. Toinen uusi kilpailuluokka on sähköisille VTOL-koneille tarkoitettu V-luokka (Vertical), jonka lentolaitteet muistuttavat enemmän nelikoptereita. Kolmantena luokkana on aiemmin esitelty sähköisten lentokoneiden luokka, jonka uusi nimi on Open Class. Sen suurin sallittu moottoriteho on nyt 150 kilowattia. Air Race E-kilpailut on lentokoneluokkien osalta (Open ja Performance) tarkoitus lentää Formula Onen tapaan ovaaliradalla, jonka kierroksen pituus on viisi kilometriä. Kilpailussa lennetään neljä kierrosta. V-luokan rata on vielä kehitysasteella. Ensimmäiset kilpailut on tarkoitus pitää vuonna 2022. Taustavoimista mainittakoon Airbus sekä simulointialan osaaja Ansys. Toistaiseksi viisi joukkuetta on ilmoittautunut.

Alla on havainnekuvat Air Race E:n Vertical – ja Performance-luokkien lentolaitteista. Sarja alkaa 2022.

 

HELIKOPTERIT

Bell 505 NXi EASA-hyväksytty
Bell Helicopters on toimittanut ensimmäisen 505 NXi-helikopterin eurooppalaiselle asiakkaalle, saatuaan helmikuussa EASA-tyyppihyväksynnän tälle Jet Ranger-mallin seuraajan uusimmalle versiolle.  NXi-mallin suurin uudistus on koneen elektroniikassa. Helikopteri on saanut Garmin G1000 NXi-lasiohjaamon, jossa on useita uusia kyvykkyyksiä, jotka helpottavat ohjaajan työtä niin lennon valmistelussa kuin lennon aikana. Esimerkkeinä mainittakoon  lentosuunnitelman langaton lataus ohjaajan älypuhelimelta, muun lentoliikenteen näyttö MFD-karttanäytössä, ja yli 50 prosenttia nopeutettu avioniikan käynnistysaika. Bellin mukaan 505-mallin helikoptereita on toimitettu jo 300 yksilöä yli 55 eri maahan, ja lentotunteja on kerääntynyt jo yli 50 000.

Viisipaikkainen Bell 505 on suosittu uusi kevyt turbiinihelikopteri.

GAMA-tilasto: Pienkoneiden myynti tasaista
Yleisilmailukoneiden valmistajien järjestö GAMA (General Aviation Manufacturers Association) on julkaissut tilastoluvut vuodelta 2020. Tilaston mukaan tyyppihyväksyttyjen mäntämoottorikoneiden toimitukset maailmassa vähenivät yhdellä prosentilla vuonna 2020. Tulos on positiivinen yllätys, ottaen huomioon koronaepidemian. Liikesuihkukoneiden ja helikopterien toimitukset tosin vähenivät 20 prosentilla. Rahassa mitattuna liikevaihto putosi 27,8 miljardista dollarista 22,8 miljardiin. Mäntämoottorikoneissa Cirrus Aviation nousi jälleen kerran markkinajohtajaksi toimittaen 347 kpl Cirrus SR20/22-konetta. Lisäksi yhtiö toimitti 73 kappaletta SF50-suihkukonetta. SF50 nousikin eniten myydyksi yleisilmailu-suihkukoneeksi. Kakkosvalmistajaksi nousi Textron, joka toimitti yhteensä 314 Cessna ja Beechcraft-mäntämoottorikonetta. Suosituin malli oli ikivihreä C172S (241 kpl). Kolmossijan otti Piper, joka toimitti 244 konetta, joista Archereita 149 yksilöä. Heti Piperin kannoilla tuli Diamond Aircraft, joka toimitti 239 konetta (143 kpl DA40 ja 62 kpl DA42).Eurooppalaisittain katsottuna mielenkiintoisia valmistajia tässä tilastossa ovat myös italialainen Tecnam (yhteensä 154 konetta) sekä Pipistrel, jonka Velis Electro-mallia toimitettiin 13 yksilöä.   Mainittakoon vielä turboprop-yleisilmailukoneet: Tässä luokassa Pilatus voitti PC-12-koneellaan (82 kpl), seuraavina olivat Cessna 208 Caravan (51 kpl) ja Daher TBM940 (41 konetta).

 

KAUPUNKI-ILMAILU
eVTOL-kultakuume nousee – miljardisijoituksia satelee
Kaupunki-ilmailu (UAM- Urban Air Mobility / AAM- Advanced Air Mobility) on viime kuukausina noussut yhä useammin otsikkoihin, kun suuret tech-sijoitusyhtiöt ovat  ilmoittaneet rahoittavansa avokätisesti eVTOL-lentolaitteita kehittäviä yhtiöitä. Tässä vain muutama viime aikojen uutisista:
• Volocopteriin on sijoitettu 200 miljoonaa euroa, sijoittajina entiset sijoittajat sekä muun muassa BlackRock,  Continental ja NTT.

• Joby Aviation fuusioituu SPAC-yhtiö Reinvent Technology Partnersin kanssa ja saa 1,6 miljardin dollarin rahoituserän. Joby on myös ilmoittanut hakeutuvansa tätä kautta pörssiyhtiöksi. Yhtiön tulevaksi arvoksi ilmoitetaan peräti 6,6 miljardia dollaria.

• Archer-yhtiö suunnittelee fuusioituvansa SPAC-yhtiö Atlas Crest Investment Corporationin kanssa. Yhtiön tulevaksi arvoksi on ilmoitettu 3,8 miljardia dollaria. Archer on myös ilmoittanut saaneensa ehdollisen, jopa yhden miljardin arvoisen konetilaussopimuksen United Airlinesilta.

• Boeingin entinen pääjohtaja Dennis Muilenburg on perustanut SPAC-yhtiön New Vista Acquisition Corporation, joka etsii sopivaa eVTOL-kehitysyhtiötä sijoituskohteeksi. Rahoitusta olisi tarjolla 200 miljoonaa dollaria.
Ottaen huomioon, että kaupallinen UAM-matkustajalentotoiminta on vielä usean vuoden päässä niin teknologian kuin sääntelyn keskeneräisyyden johdosta, tilanne muistuttaa jo takavuosien IT-alan huumaa, niin sanottua dotcom-buumia. Tästä onkin jo useampi alan tarkkailija huomauttanut. Uusi elementti tässä huumassa ovat vielä niin sanotut SPAC-sijoitusyhtiöt (Special Purpose Acquisition Company), joista pieni varoituksen sana: USA:n lainsäädäntö ei vaadi SPAC-yhtiöltä yhtä perusteellista kohdeyrityksen taustaselvitystä (due diligence) kuin tavallisilta sijoitusyhtiöiltä. Toisin sanoen, SPAC-yhtiö ei joudu yhtä helposti vastuuseen, jos se onkin markkinoinut sijoituskohdettaan paikkansapitämättömillä lupauksilla. Tätä on hyvä muistaa, jos harkitsee sijoittamista alan yhtiöön.

eVTOL-alalla sijoittajien panokset ovat nyt nousseet miljardiluokkaan. Havainnekuvassa julkisuudessa tähän saakka melko tuntematon Archer-lentolaite.

 

KAUPUNKI-ILMAILU

eVTOL: Lilium ja eHang turbulenssissa
Uusien eVTOL-alan yhtiöiden tie kohti valmista lentolaitetta on toisinaan kivinen, ja tämän ovat tunnetut alan yhtiöt Lilium ja eHang saaneet viime aikoina kokea. Liliumin tapauksessa talouslehti Forbes julkaisi kriittisen artikkelin, jossa asiantuntijat epäilevät LiliumJetin erikoisen voimalaiteratkaisun käyttökelpoisuutta ja muun muassa arvioivat tehonkulutuksen olevan erityisesti leijunnassa niin suuri, että toimintamatka jää murto-osaan Liliumin ilmoittamista arvioista. Myös saksalainen Aerokurier-ilmailulehti on aiemmin julkaissut samantapaisen artikkelin. Toinen hieman samanlainen tapaus on kiinalainen eHang, jota on tutkinut amerikkalainen sijoitusneuvontayhtiö Wolfpack Research. Wolfpackin mukaan Nasdaq-pörssiin listautunut eHang on antanut valheellisesti ymmärtää eHang 216 -lentolaitteen olevan jo sarjatuotannossa ja jopa hyväksytty matkustajaliikenteeseen, kun oikeasti Wolfpackin näkemyksen mukaan ollaan vielä prototyyppiasteella ja toimitaan koelentoluvin.  Oli miten oli, tällaiset epäilykset uusien lentolaitteiden todellisista kyvyistä osoittavat, että matkalla kohti tulevaisuuden kaupunki-ilmailua on vielä monta haastetta edessä. Startupin markkinointi ei ole helppoa – toisaalta on saatava rahoittajatahot uskomaan tuotteen elinkelpoisuuteen, mutta toisaalta liioittelu voi helposti viedä uskottavuuden.

Wolfpackin raportista otettu kuva eHangin melko tyhjästä kokoonpanohallista.