lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Risto Käyhkö – hiihtävä hyppääjä

maanantai 08.05.2017
TEKSTI Heli Niva
KUVAT Risto Käyhkön kotialbumi 
ja Pekka Palotie
Plägälle tähtäys metsäisessä rinteessä vuoden 1989 MM-kilpailuissa.

Laskuvarjohyppääjänä aloittanut Risto Käyhkö on yksi alppihiihtoa ja tarkkuushyppyä yhdistävän para-skin suomalaisista uranuurtajista. Hän hyppäsi ensimmäisen laskuvarjohyppynsä armeijassa vuonna 1970. Pallovarjojen aikakaudella kertyi hyppyjä noin 700. Nykyaikaisen laskuvarjon varassa hyppysaldo on kivunnut 4 300 tietämille.

Para-ski tuli kuvioihin 1970-luvun lopulla varsin luonnollisesti. Käyhkö on ikänsä viilettänyt myös suksilla, joten para-skissä yhdistyi kaksi hänen mieliaktiviteettiaan. Para-skitä hän on ehtinyt kisata siis sekä pallovarjolla että nykyaikaisella liitovarjolla hypäten, sekä murtomaasuksilla että alppisuksilla.

Alppisukset tulivat mukaan vuoden 1980 jälkeen, jolloin suomalaismiehet aloittivat murtomaahiihdon lisäksi alppihiihtoharjoittelun. Samoihin aikoihin aloitettiin tarkkuushyppääminen nykyaikaisilla laskuvarjoilla.

Pelastustoiminnasta urheiluksi

Para-ski sai alkunsa laskuvarjourheilun ulkopuolella. Lajin juuret ovat Alppimaissa, joissa laji alkoi pikkuhiljaa kehittyä 1960-luvulla vuoristo- ja lumivyöryalueilla tapahtuneen etsintä- ja pelastustoiminnan pohjalta.

Vaikeisiin paikkoihin saatiin apua nopeammin perille, kun pelastajat osasivat laskeutua lentokoneesta varjon varassa maastoon mahdollisimman tarkasti. Pelastajilta vaadittiin sekä laskuvarjohyppy- että hiihtokuntoa. He tietysti myös harjoittelivat intensiivisesti.

Myöhemmin tästä kahden urheilumuodon yhteisharjoittelusta alkoi kehittyä kilpalaji. Alkuvaiheessa kisassa suoritettiin ensin lentokoneesta tarkkuushyppy maastoon, hypättiin suksille ja lasketeltiin maaliin. Myöhemmin helikopteri on tullut mukaan kuvioihin, alkaen sekä poimia avuntarvitsijoita maastosta että pudottaa kisahyppääjät maastoon. Vanha hengenpelastusmuoto jatkaa elämäänsä urheiluna.

Para-ski tulee Suomeen

Suomeen para-ski alkoi tehdä tuloaan 1970-luvun loppupuolella. Ensimmäiset SM-kisat pidettiin vuonna 1977 Vuokatissa, ja vuotta myöhemmin järjestettiin ensimmäiset Pohjoismaiden mestaruuskisat. Käyhkön ensimmäiset kisat olivat vuoden 1979 SM-kilpailut, ja viimeisin kisatuntuma on Dubain MM-näytöksestä vuodelta 2012.

Kotimaisittain laji oli parhaissa voimissaan 1980–1990-luvuilla, jolloin harrastajia oli kymmenittäin ja kansainvälisiin kisoihinkin oli tunkua siihen malliin, että Suomen edustajat valittiin karsinnoilla. Pohjoismaissa oli myös oma para-skin rinnakkaisversio, jossa alppihiihdon tilalla sivakoitiin 10 kilometriä murtomaahiihtoa.

Pohjoismaiden mestaruuskisoissa kilpailivat käytännössä Suomi, Ruotsi ja Norja ratkoen samalla sekä hiihto- että alppi-version (Nordic Para-Ski, Alpine Para-Ski) paremmuudet. Suomi putsasi palkintopöydät lähes poikkeuksetta molemmissa variaatioissa.

Hiihtoversio on ajan mittaan hiipunut, alkuperäistä para-skitä kun on harrastettu ja kilpailtu maailmanlaajuisesti, jolloin se pysyy hengissä helpommin. Hiihtoversiota kisattiin viimeisimmän kerran virallisesti SM-tasolla vuonna 1994, muutaman osallistujan voimin.

Keski-Eurooppalaisilla oli para-skissä etulyöntiasema, sillä paikalliset lajin harrastajat olivat harjoitelleet alppihiihtoa huomattavasti pohjoismaisia kilpatovereitaan pidempään.

Alppihiihtoharjoittelun aloitimme kymmenisen vuotta myöhässä, keskieurooppalaset olivat siinä vaiheessa jo vanhoja tekijöitä, Käyhkö miettii.

Yhteisöllinen laji

Para-skin luonne yhteisöllisenä kilpalajina putkahtelee Käyhkön jutuissa usein esiin.

Kotimainen kärkiporukka oli vilkkaina vuosina hyvin laaja ja tasaväkinen, kukaan ei ollut etulyöntiasemassa. Kansainvälisiä edustuspaikkoja karsittiin samalla tutulla porukalla ja ratkaisut tulivat usein hyvin pienillä eroilla. Välillä tuli minullekin vuoro jäädä niin sanotusti rannalle ruikuttamaan. Saattoihan se ihan aavistuksen verran harmittaakin, Käyhkö myhäilee.

Parhaimpana kisasijoituksena Käyhkölle on jäänyt haaviin maailmancupin hopeasija Kanadan Ottawassa vuonna 1990. Joukkueeseen kuuluivat hänen lisäkseen Matti Heino, Jukka Autti ja Timo Toivonen. Dubain MM-näytöskisassa vuonna 2012 Käyhkö oli yli 50-vuotiaiden masters-sarjassa kolmas, Heinon kompatessa sijalla 5. Dubaista tuodun pronssin siivittämänä Käyhkö tituleerattiin Vuoden laskuvarjourheilijaksi 2012.

Tarkkuushypyn maalialue kesäkisoissa.

Kesäkeli vetää harrastajat

Tälle vuosituhannelle tultaessa suomalaisten para-ski-harrastaminen on hiipunut. Vuonna 2008 lajia on kertaalleen lämmitelty Jämillä, joskin hieman räätälöitynä kisana. Hiihto-osuus sivakoitiin tuolloin hiihtoputkessa, matka oli viisi kilometriä ja tarkkuutta hypättiin kymmenen kierrosta. Kisalla ei kuitenkaan lopulta ollut SM-arvoa.

Lajikin on muuttunut ajan myötä. Tarkkuushyppyosuudet hypättiin ennen hyvinkin haastaviin paikkoihin. Esimerkiksi puustoa saattoi olla enemmän kuin nykyään. Toki rinnetuulet tuovat omat haasteensa edelleen, ne täytyy osata haistaa. Ja olihan se toisenlaista kilpailla oikealla laskuvarjolla, Käyhkö murjaisee, viitaten pallokupuun.

Vilkkaiden vuosien harrastusporukka on pikkuhiljaa lopettanut, eikä uutta sukupolvea ole ilmaantunut tilalle.

Maailmalla sitä vastoin kilpailu on edelleen kovaa. Miten lajissa menestyy?

Hiihtokokemusta kannattaa olla lapsesta asti, mikäli para-skissä haluaa todella saavuttaa kärkituloksia. Tarkkuushyppyä ehtii oppia, vaikka ei vielä heti 15-vuotiaana aloittaisikaan, siinä kehittyminen on verrattain nopeaa. Taitavaksi tarkkuushyppääjäksi voi tulla muutamassa vuodessa, jos hyppää ahkerasti. Hiihtokuntoa sitä vastoin on haastavampaa kuroa kiinni aikuisena, Käyhkö taustoittaa.

Laskuvarjourheilu kehittyy jatkuvasti, kuten kuuluukin ja laskuvarjolajeja on tullut paljon lisää. Hyppääjät tietysti hajaantuvat niiden välillä, ja tarkkuushyppääjiä on nykyään vähemmän suhteessa muihin. Para-skissä tulee kuvioihin vielä talvihyppääminen. Ilman muuta moni lähtee mieluummin talvella lämpimiin maihin leirille, kuin kotimaan tai Keski-Euroopan taivaalle, Käyhkö laskeskelee.

Tarkkuushyppäämisessä on toki rahallisiakin haasteita, mikäli haluaisi lisäksi harrastaa myös vapaapudotuslajeja neljästä kilometristä. Silloin on omistettava kaksi kupua: iso tarkkuusvarjo sekä nopeampi ja pienempi kupu muihin alastuloihin, hän toteaa.

Tätä nykyä Käyhkö kilpailee pujottelussa kotimaisissa masters-sarjan kisoissa sekä kesällä tarkkuushypyssä ulkomailla, pitkään koossa olleella suomalaisporukalla.

Mikä ettei tässä jonkun vuoden voisi vielä kesäkisoja kierrellä, jos aktiiviporukka pysyy kasassa ja terveen kirjoissa, hän fiilistelee.

Risto Käyhkön uran kohokohtia

  • Mukana ensimmäisissä MM-kisoissa Suomen edustusjoukkueessa vuonna 1987.
  • Joukkuehopeaa maailmancupissa Kanadan Ottawassa vuonna 1990. Muut jäsenet Matti Heino, Jukka Autti ja Timo Toivonen.
  • Pronssia Dubain MM-näytöskisassa vuonna 2012.
  • Vuoden laskuvarjourheilija 2012.

LISÄÄ AIHEESTA