Kaipainen on juontanut Ilmailuliiton päälentonäytöksiä vuodesta 2010
Riika Kaipainen aloitti ilmailun työuransa British Airwaysin lentoemäntänä eikä hän tuolloin edes kuvitellut joskus toimivansa lentäjänä. Mutta toisin kävi. Riikasta tuli todellinen ilmailun moniottelija.
Nelivuotiaana Riika Kaipainen kävi perheensä kanssa Finnairin reittilennolla, ihaili lentohenkilökuntaa ja ilmoitti että myös hänestä tulee lentotäti. Hän oli oikeassa, joskaan tuota termiä ei ehkä nykyään ole hyvä käyttää. Lentotöihin hän pääsi sittemmin varsin sujuvasti.
—Kirjoitin BA:lle ja kysyin, miten pääsee töihin. Kävin läpi monet valintakoevaiheet ennen haastattelua. Lopulta he tarjosivat töitä. Minulle koulutettiin kevyesti yläluokkainen brittiaksentti, olin kurssini ainoa ei-britti ja aksenttini oli Englannin etelärannikolta, ei suomiaksentti.
Työt British Airwaysin koneiden kabiinissa alkoivat kapearunkokalustossa Euroopan reiteillä ja jatkuivat laajarunkoisissa. Niillä hän lensi läpi koko BA:n reittiverkoston, ja sehän ulottuu jokseenkin maapallon asuttujen alueiden joka kolkkaan. Työssä näki maailmaa ja se oli kivaa. Riika Kaipainen ei vielä uskonut ryhtyvänsä lentäjäksi.
Hän valitsi yleensä työalueekseen business -luokan Boeing 747:n yläkerrassa. Parinkymmenen matkustajan lisäksi siellä huolehdittiin ohjaajien ruokatarpeista. Samalla sai kysellä ohjaamossa koneen tekniikasta.
Eräällä 747 -lennolla yksi ohjaajista oli nainen.
—Se herätti ajatuksen, että minustahan tulee lentäjä. Innostuin, aloin käydä Malmin lentokentällä ja lensin PPL:n.
Suomenkäynneillään Riika oli paljon BF-lennon touhuissa mukana. Siellä hän tutustui Malmin legendaarisiin lentäjiin Mark Bakeriin, Gun Gustafssoniin ja Horst Weckströmiin. He, monen muun ohella, tukivat Kaipaisen uraa eteenpäin.
Marialla matkaan
—Huomasin, että lentäminen on harrastuksenakin loistava ja sain lentää ystäväni perheen Cessnalla. Koneen nimi oli sopivasti Maria.
Pian PPL:n suorittamisen jälkeen Riika Kaipainen alkoi harrastaa tarkkuuslentoa.
—Malmin kentällä lennonjohtaja Petri Hiltunen avitti, kun treenasin laskeutumista, hän antoi tornista radiolla tarkkuuslaskujen pisteitä.
Myös Mauri Hälinen tuli välillä opettamaan laskukierroksen lentämisessä.
—Uskomattomia ihmisiä, ovat tukeneet, auttaneet, käyttäneet omaa aikaansa ja tuupanneet minua harrastuksessa eteenpäin ja kiinnittäneet minua ilmailuun.
Purjetaitolennon kautta Kaipaimen päätyi myös hinauslentäjäksi.
Riika Kaipainen on tällä hetkellä todellinen ilmailun moniottelija. Leipä tulee liikennelentämisestä Finnairilta, mutta vapaa-aikaansa hän käyttää monenlaiseen ilmailun alueella tekemiseen.
Hän lentää vapaaehtoisena Airbus -simulaattoria maksaville asiakkaille Ilmailumuseossa, kouluttaa teoriaa Ilmailuopistossa Porissa, kuuluttaa lentonäytöksissä, on osa Jämi Airshow & Fly-In -porukkaa, avustaa helikopteritoimintaa Jyväskylän rallitapahtumassa ja vielä paljon muutakin. Riika toimii myös kansainvälisen lentäjäliiton IFALPA:n naistoimikunnassa.
Kuulutuskeikat Kaipainen hoitaa joskus yksin, mutta Kaivopuiston lentonäytöksissä 2017 ja 2021 parina oli tunnettu radioääni Jone Nikula. Sami Saikkonen ja Mikko Lehto ovat myös olleet näytöksissä juontoparina.
Kaipaisen ensimmäinen lentonäytösjuontokeikka oli Jämi Fly In:ssä vuonna 2010.
—Minun piti mennä sinne tiskaamaan. Jotenkin jouduin juontamaan.
Sitä kautta Kaipainen päätyi Perttu Karivalon Display office -tiimiin juontamaan lentonäytöksiä. Seuraava juontokeikka olikin heti parin viikon päästä Tampereen lentonäytöksessä.
—Tuolloin olin vielä BA:n kabiinissa töissä. Lensin vapaa-ajalla paljon yksin ympäri Suomea, sillä tuttavaperheen Marialla. Silloin tajusin, että tykkään lentämisestä niin paljon, että haluan tehdä sitä työkseni, en vain tiennyt mitä kautta se onnistuisi.
—Juonnan lentonäytöksiä, koska on mukava kertoa ilmailusta muille, mutta erityisesti siksi että on hienoa, jos joku saa lentonäytöksestä sen kipinän ilmailuun. Yritän saada nuoria harrastamaan. Yritän kannustaa, vaikka lennokkitoimintaan tai palolentoihin tähystäjäksi, tai purjelentoporukoihin. Näitä voi tehdä ilman omaa rahaa, PPL on aika kallis.
Seuraava kuulutuskeikka on kesäkuussa Turun lentonäytöksessä.
Harrastus ammatiksi
—Keräsin lisää tiimaa ja mietin, mikä on paras tapa päästä liikennelentäjäksi ja nimenomaan Suomessa. Hain Porin ilmailuopistoon.
—Ennen pääsykokeita menin kirjakauppaan, ostin pari Mensan kirjaa ja ryhdyin harjoittelemaan päättelykykyä. Lukujonoja, jatkumoja, päässälaskutaitoa, harjoitin muistia. Mietin, miten saan aivoja heräteltyä hakuprosessiin ja miten saan eniten itsestäni irti. Mietin, mitä ehkä voisivat kokeissa kysyä.
—En päässyt ensimmäisellä haulla sisään. Neuvottiin hakemaan uudestaan. Lensin lisää päällikkötiimaa ja muutenkin jatkoin harrastusta vahvasti. Toisen hakukierroksen otin hieman rennommin ja pääsin sisään.
—Mensan kirjoista oli varmaan hyötyä ja kielitaidosta. Suomi ja englanti ovat minulla yhtä vahvoja.
—Porista valmistuttiin työttömiksi ja lähdin suomalaisen tiimin mukana USA:han kouluttamaan amerikkalaisia lentoemäntiä, kun he tarvitsivat EASA -lupakirjan.
Samoihin aikoihin Kaipainen lensi Aitovuoressa pseudopilottina kouluttamassa lennonjohtajia. Se piti radiofraseologian ja lentotaidot kunnossa. Kaikki nämä tähtäsivät kohti nykyistä ammattia.
—Tykkään opettaa. Oman tiedon vienti eteenpäin tukee sekä koulutettavaa että kouluttajaa. Siinä oppii itsekin lisää.
Sitten Norra nappasi hänet töihin perämieheksi, ja jonkin ajan päästä hän vaihtoi Finnairille Airbusin perämieheksi.
—En ole koskaan miettinyt sellaista vaihtoehtoa että minusta ei tulisi ammattilentäjää, ja nimenomaan Suomessa. Minut on koulutettu suomalaisella rahalla, ja halusin jäädä tänne.
Kun Riika Kaipainen hyväksyttiin Poriin, hän oli vielä BA:lla työsuhteessa. BA oli hyvin joustava ja antoi jatkaa. Mutta kun Porin kurssin teoriaosuus alkoi, hänen oli pakko sanoa itsensä irti.
—Se oli kova paikka, koska työni oli todella hyvä. Oli vanha työsopimus, olin osa-aikaisena, lensin vain laajarunkokoneilla ympäri maailmaa, se oli todellinen eläkevirka. Kannoin irtisanomispaperia mukanani kuukausia, sitten oli lopulta pakko antaa se työ pois. Se oli elämässäni ainoa paikka, jossa olen hieman pelännyt hyppyä. Toivotettiin kyllä tervetulleeksi hakemaan BA:lle lentäjäksi myöhemmin.
BA:lla oli tuolloin vielä vanhoja etuja, monen päivän lepoajat kohteessa ja sitten vielä ne lentomiehistön perinteiset: jos tarvitsi uutta aamutakkia niin Japaniin, tai jos oli shampoot tai huulirasva vähissä niin USA:han.
—Kaikenlaista tapahtui lentoemäntäuralla, monia kuuluisuuksia on tavattu. Harvoin kuitenkaan mitään erikoista. Jossakin vaiheessa minulla oli ykkösluokan kelpuutus, siellä oli monenlaista tähteä, niiden kanssa toimitaan omalla tavalla.
Kaipainen toimii nykyään monissa naisilmailijoiden yhteisössä ja kannustaa erityisesti naisia ryhtymään ilmailijoiksi, joko harrastamaan tai ammattiin. Yksi tärkeä syy moiseen on ennustettu lentäjäpula – ehkäpä alan toimijat eivät etsi riittävän tehokkaasti naisia töihin.
Kaipaisen eteenpäin pääsyyn on vaikuttanut se, että hän monesti ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Eikä sekään ole haitaksi, että hän on erittäin sosiaalinen, puhelias ja tutustuu ihmisiin helposti. Hänet huomataan helposti. Mutta hän muistaa uralla avustaneita lämmöllä.
—Olen ikuisesti kiitollinen, mutta en tiedä miksi he niin ovat tehneet. Varmaan heilläkin paloi sielu ja sydän ilmailuun. Päätin että jos mitenkään voin auttaa muita niin kuin minua on autettu, niin toki sen teen. Nyt olen unelma-ammatissani unelmafirmassani.
Punaviinit tweedhousuille
Kerran Riika Kaipaisen uran alkuvaiheissa British Airwaysin legendaarisessa ykkösluokassa sattui pikku insidentti. Eräs herra (jonka nimeä Kaipainen ei suostu paljastamaan) oli varannut koko ykkösluokan kabiinin itselleen ja vaimolleen.
—Koko yhtiön tärkein asiakas. Mukana oli oma kokki ja sommelier, minun hommani oli tarjoilla viinit. Esittelin etikettiä ja samalla kaadoin punaviinit hänen päälleen, Riika muistelee.
Herra nousi ylös ja kävi vaihtamassa ykkösluokan pukeutumistilassa samanlaisen, ehkä hieman eri sävyisen (epäilemättä Savile Rowlla räätälöidyn) tweedpuvun päälleen. Kabiinin pomo tarjoutui lähettämään puvun puhdistettavaksi, mutta herra sanoi vain vaatimattomasti että hänen henkilökuntansa kyllä huolehtii puhdistamisesta. Hetken päästä oltiin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Riikalle jäi tapahtuneesta vähän paha mieli. Parin viikon päästä esimies pyysi käymään.
—Ajattelin että siinä se ura BA:lla sitten oli.
Vielä mitä. Esimies näytti hienon, käsin kirjoitetun kirjeen, jossa tweedpukuinen matkustaja antoi Riikalle vuolaat kehut tilanteen hoitamisesta. Kirje oli tullut sinetillä suljetussa kuoressa.
—Pomo sanoi, ettei ole uransa aikana nähnyt näin hienoa kiitoskirjettä. Sen mukaan olin ammattimainen ja hyvä käyntikortti British Airwaysille. Vaikka mokasin pahasti, matkustaja oli tarpeeksi iso ihminen tajutakseen, että jos meteli nousee, Riikalle käy huonosti. Mutta jos hän näkee vaivaa ja kiittää, kaikki päättyy hyvin. Hänen ei tarvinnut kyykyttää ketään.
—Moni olisi hoitanut tilanteen eri lailla. Tämä opetti minulle paljon.
