Suomalaisessa harrasteilmailukentässä nähtiin melko harvinainen tapahtuma viime vuonna, kun kaksi ilmailukerhoa yhdistyi. Riku Rissanen kertoo, miten päätös kypsyi ja miten yhdistyminen tapahtui.
Vuonna 2015 Espoon Ilmailukerhossa ja Hämeenlinnan Ilmailukerhossa näkyi korostetusti pidempään jatkunut trendi toiminnan hiipumisesta. Aktiivisten jäsenten määrä oli laskusuunnassa, ja kalustoakin oli jo sopeutettu vallitsevan tilanteen mukaiseksi. Jotain täytyi tehdä, ja mieluusti nopealla aikataululla, koska silloin olisi vielä enemmän hyviä vaihtoehtoja valittavana.
Epävirallisia tunnusteluja muun muassa kaluston yhteiskäytöstä käytiin kesän lopulla seuraavaa kautta silmällä pitäen, mutta asia nytkähti toden teolla eteenpäin vuodenvaihteessa 2015–2016.
Taustalla jäsenistön aktivointi
Kerhojen hallitukset käsittelivät asiaa tahoillaan, mutta yhdessä päätettiin perustaa erillinen yhteistoimintatyöryhmä kartoittamaan eri vaihtoehdot täysin puhtaalta pöydältä.
Tavoitteeksi asetettiin, että ryhmä tuottaa mietinnön asiasta kerhojen jäsenistölle.
Työryhmään valittiin tasapuolinen edustus kummastakin kerhosta. Kaikki tähtäsi yleisen aktiivisuuden ja jäsenmäärän kasvattamiseen – miten tämä saataisiin parhaiten aikaiseksi? Työläältä tuntuvaa byrokratiaa piti saada vähennetyksi. Pöydälle nousi kolme vaihtoehtoa: ei tehdä mitään, rakennetaan jonkin asteinen kaluston yhteiskäyttöjärjestelmä tai toteutetaan täydellinen yhdistyminen.
Työryhmä totesi, että ensimmäinen vaihtoehto ei ole oikeastaan vaihtoehto ollenkaan – se tie koettiin loppuun kuljetuksi. ”Konepooli” olisi tavallaan lisännyt hallinnollista työtä ja saattanut vaikeuttaa lentovuorojen jakamista. Työryhmä päättyi esittämään kerhojen yhdistämistä.
Heti alussa kävi ilmi, että asiaan liittyy merkittävästi myös erilaisia juridisia ja taloudellisia asioita. Tämän vuoksi yhdistymistä valvomaan ja kerhojen hallituksia konsultoimaan otetiin kokenut yhdistysjuristi. Veroluonteiset asiat selvitettiin tarkasti verottajalta ikävien yllätysten välttämiseksi.
Yhdistymisajatusta helpotti sen radikaalista luonteesta huolimatta se, että kerhoilla on erittäin pitkä yhteinen historia Räyskälän raivaamisesta saakka, ja osa jäsenistä oli jo jäsenenä kummassakin kerhossa.
Varat siirretään
Työryhmän mietintö valmistui helmikuun lopussa 2016. Mietintö päätettiin esittää kevätkokousten yhteydessä infotilaisuudessa Räyskälässä maaliskuun puolivälissä.
Kaikesta näki, että asia oli jäsenistölle tärkeä – niin toiminnan jatkumisen kuin tunteidenkin tasolla. Jäsenistöä oli infotilaisuudessa ja kevätkokouksissa läsnä moninkertaisesti normaalitilanteeseen verrattuna. Työryhmän kartoittamat vaihtoehdot käytiin läpi, minkä jälkeen asiasta keskusteltiin.
Tätä seurasivat kummankin kerhon kevätkokoukset, joiden tuloksena Hämeenlinnan Ilmailukerho esitti nimen muuttamista Räyskälän Ilmailukerhoksi, jos Espoon Ilmailukerho päättäisi lahjoittaa kaluston ja muun varallisuuden sille.
Yhdistyksiä ei voi fuusioida samalla tavalla kuin esimerkiksi osakeyhtiöitä. Juridiselta puolelta yhdistymisajatusta ohjasi se, että toinen tai molemmat yhdistykset on lakkautettava – tällöin lahjoituksena tehtävä varallisuuden siirto on verovapaa.
Räyskälän Ilmailukerhon tapauksessa Hämeenlinnan ilmailukerhon hyväksi koettu valmis jaostorakenne (eri harrastelajit omissa jaostoissaan) sai aikaan sen, että Espoon Ilmailukerhoa esitettiin lakkautettavaksi. Tämä tietysti aiheutti enemmän keskustelua, mutta suurin osa jäsenistä ymmärsi asian oikean laidan. Siinä ei nähty lisäarvoa, että kumpikin yhdistys olisi lakkautettu ja perustettu uusi yhdistys.
Kerhojen historiat yhdistettiin
Keväällä 2016 kokouksia riitti. Kummankin kerhon säännöt velvoittivat ylimääräisiin kokouksiin. Hämeenlinna päätti nimenmuutoksesta ja lahjoituksen vastaanottamisesta, ja kerhon säännöt muutettiin uutta tilannetta varten valmiiksi.
Pallo oli tavallaan Espoon jäsenillä – lopulta yhdistyminen varmistui työryhmän esityksen mukaisesti, kahdessa kokouksessa, jotka pidettiin huhti-toukokuussa. Kannatus oli noin 80 prosenttia. Konkreettisia vastaehdotuksia ei saatu. Vastuuhenkilöiden taakkaa lisäsivät myös aika ajoin pidetyt hallitusten kokoukset, joissa valmisteltiin asioita yleiskokousten käsittelyyn.
Henki oli koko ajan hyvä ja uutta rakentava, vaikka tunteet saivatkin aika ajoin valtaa kokouksien aikana. Jäsenistölle asia tehtiin mahdollisimman helpoksi. Espoon jäsenet otettiin Hämeenlinnan jäseniksi ilman kauden 2016 jäsenmaksua, mutta jäsenhakemus kaikkien tuli täyttää.
Kunniajäsenet ja -puheenjohtajat otettiin uudessa kerhossa vastaavaan asemaan – näin haluttiin kunnioittaa aiempien polvien kerhojen ja harrasteilmailun eteen tehtyä arvokasta työtä. Kerhojen historiat tavallaan yhdistettiin.
”Miksei tätä tehty jo aiemmin?”
Yhdistyminen kosketti tietysti eniten purjelentojaostoa. Kesä päästiin toimimaan yhtenä kerhona heti toukokuusta alkaen. Rivijäsenen näkövinkkelistä käytettävissä olevan lentokaluston määrä tuplaantui kertaheitoilla kustannusten kasvamatta.
Moni kysyikin, miksei tätä ollut tehty jo kymmenen vuotta sitten. Tyyppilentoja lennettiin, ja samalla tehtiin yhdistymiseen tarvittavia käytännön toimenpiteitä. Siirtymäkautena purjelentojaostoa veti yhteistoimintaryhmä, mutta alusta alkaen oli selvää, että tämä tulisi olemaan tilapäinen ratkaisu.
Emme myöskään halunneet toimia vastoin demokratian periaatteita. Siksi syksyllä 2016 pidettiin normaalit toimihenkilövaalit sekä pääkerhossa että kaikissa jaostoissa.
Viimeisessä Espoon Ilmailukerhon kokouksessa käytännön asioita hoitamaan valittiin kerhon viimeinen hallitus ja yksi yhteistoimintatyöryhmän jäsen. He luetteloivat kaluston ja omaisuuden sekä irtisanoivat tai siirsivät uudelle kerholle tehdyt sopimukset ja sitoumukset. Kirjanpito tehtiin lakkauttamispäivämäärään saakka – kaikki haluttiin tehdä parhaalla mahdollisella tavalla.
Lopulta 30. lokakuuta 2016 koitti historiallinen päivä, kun lahjoitukset saatiin tehtyä ja materiaali toimitettua toiminnantarkastajalle.
Yhdistymisen hyviä puolia nähtiin välittömästi esimerkiksi kalustohuolloissa lisääntyneenä tekijämääränä.
Innokkaana tulevaan
Vuosi 2017 on startannut Räyskälän Ilmailukerhossa erittäin hyvin, ja moni asia on jo asettunut uusiin uomiinsa. Yhdistymisvaiheen jälkeinen työtaakka on helpottanut ja edut sillä puolella tulevat esiin.
Hallintoa helpottamaan hankittiin uusi jäsenrekisteriohjelmisto, johon on oltu erittäin tyytyväisiä. Pallojaosto on hankkinut uuden kuumailmapallon, moottorilentojaosto valmistelee ultrakevyen lentokoneen ostoa, lennokkiväki järjestää kursseja aktiivisesti ja purjelentojaostolle on tullut parannuksia muun muassa koneiden varustuksiin.
Kesän päätapahtuma, perinteinen Kuumaa Huumaa, on valmisteluineen hyvässä vauhdissa. Pohjoismaiseen purjelentopäivään osallistutaan perinteiseen tapaan.
Toimitilaa on etsitty kerhon toimialueelta, mutta mahdollisuuksien mukaan rakennamme kerho- ja huoltotilan Räyskälään asioiden edetessä suotuisasti. Lisäksi kerholle laaditaan strategia tulevaisuutta varten yhteistyössä eri jaostojen kesken.
Kevään aikana saamme kerholle käyttöön virallisen merkin ja lyhenteen esimerkiksi kilpailuedustuksia varten. Toistaiseksi olemme käyttäneet englanninkielistä muotoa Räyskälä Aero Club ja siitä johdettua lyhennettä RAC. Uusia jäseniä on jo liittynyt kerhoon ja vanhoja on aktivoitu monin eri tavoin. Odotamme tulevaisuudelta erittäin paljon – tule sinäkin mukaan harrastamaan mukavaan porukkaan!