Pienten lasten äitinä laukaalainen Hanna-Kaisa Mäki-Kulmala katseli kuumailmapalloja miettien, kuinka rauhalliselta niiden meno näytti. Kolme vuotta sitten hän pääsi kyytiin lennolle ja päätti, ettei malta odottaa harrastuksen aloittamisen kanssa eläkepäiviin asti.
Miten aloitit lajin parissa, Hanna-Kaisa Mäki- Kulmala?
”Olin syksyllä 2015 harrastajalentäjän kyydissä, ja päätin, että tämä kerta ei ollut viimeinen. Olin jo aikaisemmin ajatellut, että kuumailmapallolentäminen voisi olla hyvä eläkeharrastus, mutta en ollut tullut lähteneeksi lennolle. Hankkiuduin kouluttaja Markku Sipisen juttusille ja aloin selvittää, miten asiaa olisi mahdollista edistää, ja niin päädyimme aloittamaan kurssin.”
Mikä sai sinut kiinnostumaan kuumailmapallolla lentämisestä?
”Tätä on moni kysynyt, ja olen joutunut vastaamaan, että mitään yksittäistä tekijää en osaa selittää. Muistan ensimmäisen kerran ajatelleeni kuumailmapallolentämistä harrastuksena, kun nuorempi lapsemme oli aivan pieni. Elämä lapsiperheessä oli hektistä, ja palloja katsellessa ajattelin sen olevan rauhallista touhua. Että tuotahan voisi sitten eläkepäivillä harrastaa omaksi iloksi. Kun sitten vihdoin vuosia myöhemmin pääsin kyytiin, niin se oli menoa.”
Milloin ja miten suoritit lupakirjan?
”Aloitin kurssin Aeronautin koulutuksessa Tikkakoskella marraskuussa 2015, ja lentokokeen suoritin syyskuussa 2016. Olimme tehneet Markun kanssa suunnitelman kurssin suorittamisesta noin 1,5 vuodessa, mutta hieman nopeammin se sitten toteutui. Tuo aikataulu oli siinä mielessä hyvä, että sai lentokokemusta sekä kesästä että talvesta.”
”Ostin saman tien oman pallon, sen saman, jolla lensin kurssinkin. Pallo on pieni, M77 eli 2 200 m3 (OH-YIT).”
Mikä kuumailmapalloissa kiehtoo sinua?
”Pallot ovat kauniita ja rauhallisia ilma-aluksia. Pallolla lentämiseen kuuluu olennaisena osana ilmakehän ja tuulien tulkitseminen, missä riittää haastetta koko lentäjän uralle.”
”Pallon kyydissä on aivan erityinen tunnelma, eteneminen on useimmiten hidasta ja ehtii tarkkailla luontoa. Korkealla olo ei tunnu epämukavalta, vaikka en viihdy korkeissa rakennuksissa. Minulla on ollut kyydissä myös korkeanpaikankammoisia eikä lentäminen ole heidän mielestään tuntunut pelottavalta.”
Mikä on ollut tähän mennessä hienoin hetki?
”Ensimmäinen yksinlento on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Se jännitti etukäteen paljon enemmän kuin lentokoe. Lento oli kaikin puolin onnistunut ja siitä jäi todella hyvä mieli lentokokeeseen valmistautumista varten. Toki myös ystävien kanssa on ollut hienoja lentoja, varsinkin kevätaamuisin.”
Entä mikä on ollut haastavinta?
”Kokemusta on takana sen verran vähän, että yhtään pidemmäksi venyneen tauon jälkeen tuntuma lentämiseen on hieman hakusessa. Olenkin ennen lentoa alkanut käymään sitä mielessäni läpi mahdollisimman huolellisesti ja se on kyllä auttanut. Toivottavasti kesä olisi säiden puolesta edellistä parempi ja tiimaa kertyisi tasaiseen tahtiin.”
Millaisia tavoitteita olet asettanut itsellesi?
”Minulla ei ole mitään yksilöityjä tavoitteita, mutta kokemuksen kartuttaminen on tässä vaiheessa tärkeintä. Haluan oppia lukemaan säätä ja olosuhteita niin, että voin turvallisin mielin lähteä lentämään myös uusiin paikkoihin.”
