Puskalentopäivä-seminaari pidettiin Ilmailumuseon auditoriossa lauantaina 20. tammikuuta. Vesilentokerho ry:n puheenjohtaja Jorma Harju avasi seminaarin ja toivotti tervetulleeksi Vesilentokerho ry, Suomen vesi- ja suksilentoyhdistys ry ja Tunturi-Ilmailijat ry puolesta. Paikalla oli noin 70 ilmailijaa, joista puolella oli vesilentokelpuutus ja kokemusta suksilentotoiminnasta, yhteiseltä nimeltään ”puskalennosta”.
Seminaarin tarkoituksena oli tarjota foorumi vesi- ja suksilentämisen toimintaa ja turvallisuutta kehittäville esitelmille keskusteluineen. Lajin parissa pidempään olleet sekä potentiaaliset uudet lajin harrastajat, pyöräkonelentäjät, kuulivatkin kattavan tietopaketin sekä pääsivät keskustelemaan lajin kouluttajien ja kerhojen edustajien kanssa. Seuraavassa katsauksia esitelmiin.
Dronella pitää väistää vesi- ja suksikonetta
Martin Louhivuori tarjosi lennonjohtajan ja vesilentoharrastajan asiantuntemuksellaan tietopaketin ilmatilojen käytön oikeuksista (ais.fi, AUP) ja rajoituksista toimittaessa droneilla ja yleisemmin miehittämättömillä ilma-aluksilla (UAV, unmanned aerial vehicle).
Suomessa on jo yli 100 000 dronea. Rajoittamattomassa ilmatilassa laskeutuva tai lentoonlähtöä tekevä vesi- tai suksikone jakaa saman ilmatilan dronejen kanssa lentäessään 120 metrin alapuolella. Yhteentörmäys vältetään molemminpuolisella tarkkaavaisuudella. Drone-lennättäjä on velvollinen väistämään muuta ilmaliikennettä ja ylläpitämään turvallista välimatkaa ihmisiin. Lisätietoja tästä saa Traficomin droneinfo.fi- ja Ilmailuliiton lennokkimaarays.fi-sivustoilta. EASAn drone-tiimi kehittää U-space-projektissa menettelyjä ilmatilan kontrollointiin elektronisesti.
Ilmailuliton puheenjohtaja Timo Hyvönen toi seminaariin liiton terveiset. Hän kertoi liiton toimista lennokkitoiminnan ohjaamisesta muun muassa ilmatilan käytössä. Liitto toimii edunvalvojana harrasteilmailun ilmatilatarpeiden sovittamisessa suhteessa kaupallisen ja sotilasilmailun tarpeisiin.
Huomioi suksilentotoiminnassa olosuhteet
Suksilentäminen niin Lapin huikeissa maisemissa kuin muualla Suomessa on hienoa ja luonnonläheistä puuhaa. Suksilentäminen on eräretkeilyn alalaji. Koneella pääsee vaivattomasti erämaille tiettömien ja vaikeakulkuisten paikkojen äärelle. Se, miten tämä tehdään turvallisimmin edellyttää kouluttautumista, vaikka virallista suksilentokelpuutusta ei tunnetakaan siinä merkityksessä kuin vesilentokelpuutus.
Liikennelentäjä ja moottorilennon moniharrastaja Tapio Pitkänen toimii apulaiskoulutuspäällikkönä Tunturi-ilmailijat ry:ssä, jonka järjestää Ivalossa ja Inarissa koulutuksellisia suksilentoleirejä 80-luvulta lähtien. Järjestyksessään jo 39. suksilentoleiri järjestetään tänä vuonna 1.–7. huhtikuuta.
Seminaarissa kuulimme katsauksen talvilentämisen turvallisuusnäkökohtiin ja kouluttautumissisältöön:
– Varusta itsesi ja koneesi selviytymään erämaassa.
– Lämmitä moottori, suojaa siivet, kiinnitä kone (jääruuvi).
– Pakolliset hätälähettimet ELT tai PLB (lisäturvaa: Garmin inReach Mini)
– Lennonvalmistelu on operoinnin perusta.
– Tiedota aikataulu lähipiirille ja tee lentosuunnitelma.
– Selvitä toimintamahdollisuudet maastossa ja jäällä: lumen kantokyky ja vastus, suksen jäätyminen, pinnan muhkuraisuus, jään kantokyky vesistöjen eri osissa ja sähkölinjat.
– Varaudu toimintaan muuttuvissa olosuhteissa: kinostava tuuli, varjokato ja whiteout. Varjokato haittaa pinnan korkeuden arvioimista. Whiteout tarkoittaa vaalean lumipinnan ja vaalean taivaan välisen rajan, horisonttiviivan, vaikeaa tunnistettavuutta.
– Rullauksen, lentoonlähdön ja laskeutumisen tekniikka suksilentotoiminnassa.
Vesilentokurssilla opitaan veneilemään
Rami Ayoub kertoi Vesilentokerhon varapuheenjohtajan sekä vesilennon luokkakelpuutuskouluttajan, CFI:n ominaisuudessa vesilentotoiminnasta – lentämisen ja veneilyn yhdistelmästä. Lainsäädännön puolesta mahdollisuudet vesilentämiseen Suomessa ovat selkeät; ”Ilma-aluksen lentoonlähtöön ja laskuun saa tilapäisesti käyttää avointa vesialuetta”, rullatessa pätee samat säännöt kuin veneilijöille.
Kuulimme vesilentämisen historiasta, vesilentokoneiden rakenteesta ja suoritusarvoista sekä varusteista. Rami kertoi ohjaamisen erityispiirteistä lennon eri vaiheissa: moottorin käynnistys, rullaus, lento, normaali ja tyynen veden lasku, vastatuulikäännös rullatessa ja rantautuminen. Kaikki nämä käydään läpi vesilentokelpuutuskurssilla, SEP (sea), johon kuluu teoriakoulutus, kahdeksan tuntia koululentoja sisältäen useita laskuja sekä poijuun ja laituriin kiinnittymisiä. Lopuksi on teoria- ja lentokoe.
Pääkaupunkiseudulla koulutusta tarjoaa esimerkiksi Lentokoulu Aviaattori, Lahdessa Blue Skies Aviation Oy.
Vuonna 2013 perustetun Vesilentokerho ry:n tarkoituksena on edistää vesilentoharrastuksen edellytyksiä Suomessa, lisätä vesilentoharrastajien tieto- ja taitotasoa sekä edistää vesilentämisen turvallisuutta. Kerholla on käytössä Cessna 172, rekisteritunnukseltaan OH-CTL. Kone on ollut useana kesänä kerholaisten käytettävissä Lapissa viikon tai kaksi. Kerhon turvallisuuskulttuurin keskeisiä elementtejä ovat joka kevät lennettävä kertauskoululento sekä matalan kynnyksen poikkeamaraportointi.
Atol Aurora lentää tänä keväänä
Vesilentokärpäsen purema liikennelentäjä Anssi Rekula astui mukaan Atol-amfibio-lentoveneen tarinaan 15 vuotta sitten, vielä Finnairilla lentäessään. Sarjatuotantoa tavoittelevan Atol Avion-yhtiön, jonka perustaja osakas Rekula oli, toiminta alkoi 2012. Liiketaloudellisten vastoinkäymisten ja prototyypin kaputin jälkeen Atol Avionin ydintiimi jatkaa ruotsalaisten sijoittajien rahoituksella Scandinavian Seaplanes Oy:nä (atolaviation.com).
Konetta ja tuotantoa valmistellaan Hallin lentokentän kupeessa, Kuoreveden kunnassa, jonka positiivista asennetta hankkeeseen Rekula kiittelee. Yhtiön tuotanto-organisaatiolupa (POA) sai EASA-hyväksynnän maaliskuussa 2023. Atol Aurora -prototyypin ensilentoa meidän on lupa odottaa keväälle 2024. Sarjatuotannon tavoite on 25 konetta vuodessa.
Vesilentämisen potentiaali
Ilmavoimista eläköitynyt, nyttemmin Vesilentokerholainen Harry Karlsson kertoi vesilentotilastoista. Vuoden 2022 luvut kertovat, että vedestä lentää 54 konetta kaikkiaan 349 yleisilmailu- ja harrasteluokan moottorilentokoneesta (sis. liite-I ja UL). Toimintaluvut ovat pieniä, toivomme kasvua.
Anssi Rekula jatkoi alustamalla keskustelulla aiheesta vesilentämisen potentiaaliset mahdollisuudet Suomessa. Maailman parhaat vesistöolosuhteet ja isosti vapaa ilmatila eivät riitä. Meillä olisi opittavaa maailmalla tunnetun Italialaisen Como-kaupungin vesilentotukikohdan kulttuurista. Comolle ulkomaalaiset eri puolilta maailmaa löytävät kouluttautumaan ja harrastamaan. Tuosta puskalentäjien turistivirrasta haluamme osamme.
Keskustelussa toimintalukujen kasvua haittaaviksi tekijöiksi nousi esiin muun muassa toiminnan vähäinen tunnettuus, vähäinen tarkastuslentäjien määrä ja harvalukuiset tankkausmahdollisuudet toimivine laitureineen ja palveluineen. Tarvetta on myös vesilentäjän karttasovellukselle, jossa palvelupisteen kriittiset toiminnallisuudet olisi esitelty. Karttasovellushankkeelle peräänkuulutettiin omistajuutta ja rahoitusmallia. Edellä pohdittu pätee toki isosti myös suksilentämiseen.
Ultrien painorajauudistus edistää luontolentämistä
Luontevana jatkona edelliselle, vannoutunut kevytilmailija ja yrittäjä Ville Levelä (/Tradeaid.fi) esitti puskalentämisen haasteet ja mahdollisuudet kevytilmailun näkökulmasta. Modernit ja hiljaiset Ultra Light -lentokoneet ovat reilu parikymmentä vuotta edustaneet edullisempaa tapaa harrastaa.
Lentoteknisenä haasteena on aikaisemmin ollut ultra-kevytkoneen kuormattavuus ja toimintamatka. Muutaman vuoden takainen UL-B2-painoraja uudistus on käytännössä poistanut kuormattavuus ja painorajaongelman tietyiltä uusilta ja määräyksen mukaan modifioiduilta UL-koneilta. Kevytilmailun lisäämiskeksi on yksi ongelma selätetty mutta haasteita riittää: pyöräkonelentäjät vähenevät Malmin poistuttua, väki vanhenee, vetäjät ovat vähissä ja lajitietoa on erittäin vähän.
Levelä esitteli suurelle yleisölle toimintaa kelluke-ultra-lentokoneella Vene-messuilla 12 vuotta peräkkäin. Mielikuva omakohtaisesta lentämisestä, vaikka mökille, iskostui vahvasti mieliin. Messunäkyvyys toi merkittävästi uusia koulutettavia. Levelä markkinoi jo pari kymmentä vuotta sitten keskieurooppalaisillekin kevytilmailijoille suunnattua Pure Nature Flyers – PNF-luontolento-konseptia.
Monivuotinen markkinointi osoitti selkeästi, miten uusia harrastajia on aktivoitavissa lisää ilmailupiirien ulkopuolelta. Joitakin vuosia sitten koetellun toimintamallin voi toistaa. Nyt tarvitaan osaava ja tavoitteellinen vetoryhmä sekä suunnitelmallista näkyvyyttä. Koulutusta tarjoaville kerhoille on kasvupotentiaalia.
Luontolentoelämyksiä Suomi pystyy tarjoamaan ulkolaisillekin ehkä maailman kiinnostavimpana maana. Luontolentäminen, tai puskalentäminen, kaikessa hienoudessaan on ilmailulaji, joka varmasti kantaa harrastusten välisessä kilpailussakin.
Vesilentokone korroosiotarkastetaan
Timo Kasurinen Vesilentokerhosta kertoi kerhokoneen, Cessna 172, OH-CTL, ylläpidosta aina kerhon perustamisvuodesta 2013:sta tähän päivään. Malmin ilmailukerholta ostettuun kellukevahvistuksilla valmiiksi varustettuun koneeseen hankittiin tyyppihyväksytyt kellukkeet Ruotsista. Muutama vuosi sitten kone maalattiin moderniin kaavioon, radiot oli uusittu jo aiemmin.
Tango-Liman kotisatama on Tuusulanjärvellä, 2-satama on Lahdessa Kahvisaaressa. Koneen säilytys vesistöjen äärellä altistaa lokkien jätöksille. Pyöräkoneen ylläpitotoimien lisäksi kellukekone edellyttää säännöllisiä korroosiotarkistuksia. Syystalkoissa huolellinen kellukkeiden pesu kysyy talkoovoimaa, kevättalkoissa vahataan.
Uudet harrastajat ovat tervetulleita
Uusien harrastajien tuleminen mukaan on tervetullutta. Runsaslukuisasti yhdessä harrastaminen on lähtökohta hyvän ilmailukulttuurin kehittämiselle, kaluston ylläpitorasitteiden jakamiselle sekä kouluttajien ja tarkastuslentäjien riittävyyden turvaamiseksi myös tulevaisuudessa.
Suomen luonto, tuhannet järvet ja saaristo, tarjoaa maailman parhaat olosuhteet puskalentotoiminnalle, joka yksi hienoimmista ilmailun lajeista. Vesi- ja suksilento on vapautta ja vastuuta.
Seminaarin aineisto löytyy osoitteesta Vesilentokerho.fi.
Tulevia puskalentotapahtumia
13.7.–14.7. 2024 Wintage lentopäivät EFOP Oripää, Raimo Nikkanen 0500 530822.
9.8.–11.8. Hauho Splash-in, Petri Munukka 0400 502709.
Vesi- ja/tai suksilentokouluttajia
– https://aviaattori.fi/
– https://www.blueskies.fi/
– https://www.tunturi-ilmailijat.net/
– Vesilentokerho ry, yhteyshenkilö Rami Ayoub
