70-vuotias Imatran Ilmailukerho aloitti juhlavuotensa yrityksellä tehdä maailman korkein vintturihinaus Saimaan jäällä.Maailman ennätys
Pakkasta on loppiaisena –23 astetta, kun pilkkihaalareihin kääriytyneet avustajat ottavat vastaan jäälle laskeutuvan kaksipaikkaisen purjekoneen. Kebnekaisella korkeuslentoleirillä? Ei vaan Saimaan jäällä, samassa maisemassa, missä karkauspäivän pakkasessa 1940 käytiin Ruokolahdella talvisodan suurin ilmataistelu. Mutta korkeuslennoista nytkin on kyse.
70-vuotias Imatran Ilmailukerho aloitti juhlavuotensa yrityksellä tehdä maailman korkein vintturihinaus. Tuulen suunta vaan ei suosinut: pari metriä sekunnissa idästä tarkoitti 3,5 kilometrin pituisella Kaljaniemenselällä tuulta lähes suoraan sivulta. Niinpä paras veto Ville Tyysterin ohjaamana vei AS-K21:n ”vain” 1 362 metrin korkeuteen. Sekin on toki 100 metriä enemmän kuin 1970-luvulla Immolassa kovassa tuulessa teräslangalla vedetty nousu.
Suurin korkeus saatiin ensimmäisellä vedolla, mikä veikin vetolangan ja varjon korkealle männynoksaan. Seuraavilla vedoilla oli sitten sorratettava sivutuuleen niin paljon, ettei parannukseen ollut mahdollisuuksia. Loppiaispäivän aurinko viipyi taivaalla kuusi tuntia, joten vain yhdeksän vetoa ehdittiin tehdä, viimeinen siirtolentona parin kilometrin päähän Immolaan.
Immolan kentän hieman alle 1 800 metriä pitkällä radalla suurin dyneemalangalla saavutettu korkeus on 910 metriä. Tämän perusteella jäällä voitaisiin oikean suuntaisella tuulella ja 3,5 kilometrin langalla päästä hyvinkin 1 700 metriin.
AS-K varustettiin Kebnekaisen leireiltä tutuilla tuplaikkunaruuduilla näkyvyyden varmistamiseksi. Kuiva ilma ei kuitenkaan ongelmia aiheuttanut, kunhan muisti olla hönkäilemättä kabiinin suuntaan.
Kova pakkanen antoi kunnon koeponnistuksen vintturille, dyneemalangalle ja koko porukalle: lauhoilla keleillä on nyt helppo lähteä uusiin yrityksiin vaikka useammalla koneella. Ja keväinen jäälentoleiri yli kilometrin hinauksilla ei välttämättä edes ennätyksiä kaipaa.