lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Purjelentokilpailut etätöinä

maanantai 01.06.2020
TEKSTI TAPIO KIMANEN
KUVAT PAAVO KOPONEN
Iloista menoa!

Juuri kun purjelentoyhteisömme oli päässyt kansainvälisen kisamenestyksen ja poskisuudelmien makuun, tuli korona ja pakotti meidät siirtymään etäyhteyksiin töissä ja vapaa-aikana. Purjelento ei ole varsinaisesti kontaktilaji, mutta sen verran yhteisöllistä kuitenkin, että kaikki vuoden 2020 kansainväliset kilpailut siirrettiin tuleville vuosille, Räyskälä Open siirrettiin ensi vuoden kesäkuuhun ja SM- kilpailut Jannen kisojen yhteyteen.

 

Kilpailla voi kuitenkin myös verkossa lataamalta omalla kotikentältä lennettyjä lentoja sivustolle, jossa kilpaillaan maailman tai Suomen mestaruudesta. Järjestelmästä voi nähdä myös kerhon tai lentopaikan suoritukset. Purjelentotoimikunta palkitsee vuosittain eniten matkalentokilometrejä lentäneen kerhon. Yksittäisen lentäjän on kuitenkin tyydyttävä itse verkosta tulostamaansa kunniakirjaan.

 

Julmettua kamppailua purjelennon pisteistä
OLC laskee pisteitä erilaisista suorituksista tasoituskertoimia käyttäen siten, että paremmalla koneella saa samasta matkasta vähemmän pisteitä kuin saisi huonommalla koneella lentäen. Myös lennon suorittaminen FAI-kolmiona antaa pisteitä enemmän kuin edestakaisin pilvijonojen alla lennetyistä kilometristä saisi. Speed OLC:ssa kilpaillaan kahden ja puolen tunnin aikana parhaimmasta keskinopeudesta, jonka ohjelma poimii lennolta automaattisesti.

 

Kilpailukategorioita on vähän joka lähtöön, myös vanhoille koneille on omansa. Vintage-kategorian kilpailussa Oulun Ilmailukerhon Mauri Mankinen oli maailman kärkikastissa kymmenisen vuotta Cobrallaan. Paras sijoitus oli kahdeksas vuonna 2014 ja tämä oli loistava saavutus tasamaan lentäjälle kisassa, jossa muun muassa USA:n peltiset Schweizerit lentävät mahtavia matkoja vuoristossa. Schweizer SGS 1-26 peltikoneen kerroin on vain 63, joten sopivissa olosuhteissa se on voittamaton museokone.

 

Ovatko tasoitukset kohdallaan?
Pelkkä tasoitus koneen lento-ominaisuuksien mukaan jättää huomioimatta sen epäreilun edun, jonka moottorilla varustetut koneet saavat puhtaisiin purjekoneisiin nähden. Vaatii aikamoista luonnetta lentää illan viimeisiä nostoja hamuten kaukana kotoa sunnuntai-iltana, kun takarungosta puuttuu kotiinpaluun ihmeen varmistava päristin.

 

Itse liukkaalla Ventus 3M:llä lentävä Wille Halonen palkitsi viime Pakkasparlamentissa OLC-kisassa parhaiten puhtaalla purjekoneella menestyneen ja paikalle saapuneen lentäjän Aku Jaakkolan. Todelliset moottorittoman purjelennon kärkinimet viime vuonna olivat kuitenkin Sorin Lingureanu ja Kari Ruuska, jonka suoritus PIK20B:llä oli hatunnoston arvoinen. Palkinnolle on luvassa jatkoa myös tällä kaudella jossakin muodossa. Moottorittomien ilmailijoiden palkitseminen on reilua myös SLG- ja SSG-lentäjille.

 

Kuinka lennän mahdollisimman paljon pisteitä?
Pisimmän lennon pilotti on tietenkin aamun virkku, joka ei torku vielä illallakaan. Parhaimmat pisteet edellyttävät myös hyvää suunnittelua. Sääennusteiden mukaan laaditaan mahdollisimman pitkä toteuttamiskelpoinen kolmio, joka on hyvä myös ladata suunnistuslaitteelle. Sitten se vain lennetään. Jos keliä on vielä paluussa jäljellä, voi tehdä ikään kuin iltalypsynä lisälenkin. Tärkeintä on suunnistaa aina jotakin käännepistettä kohti, koska mutkittelemalla holtittomasti ei mitattavaa matkaa kerry.

 

Tänä kesänä championit näyttävät mallia
Kansainvälisien kisojen puuttuessa voitontahtoisia lentäjiä on vapaalla jalalla rikkomaan Suomen ennätyksiä. Myös OLC-kisassa nähdään vertahyytävä kamppailu Suomen mestaruudesta. Tule mukaan sinäkin!

 

Liidinlajeilla on oma järjestelmänsä
Liitimet käyttävät omaa kilpailujärjestelmää.
Varjoliidossa viime kesän tasaisessa kisassa kärkipaikoille sijoittuivat Jouni Makkonen ja Pekka Raudaskoski. Riippuliidon mestari taas oli Kari Suhonen ja toiseksi sijoittui Ville Räikkönen. Ulkopuolisena voi vain ihmetellä, kuinka pitkiä matkoja liitimillä voidaan suorittaa.