Purjelennon MM-kilpailut: Rohkaiseva debyytti suomalaisnuorille

keskiviikko 27.03.2024
TEKSTI Erkki Heinonen
KUVAT Erkki Heinonen
Ukkospilvi lähestyi Narrominea. Koneiden parkkialue oli erittäin hyvä, sillä maahan oli ankkuroitu kolme vaijeria, joihin koneet saatiin kiinnitettyä. Australian ukkosmyräkät voivat olla rajuja. Myös vedensaantipisteitä oli riittävästi. Kuva: Erkki Heinonen

Suomesta purjelennon MM-kilpailuihin Australiassa osallistui kolme pilottia. Kerholuokassa Euroopan nuortenmestari Kim Toppari ylsi sijalle 17. ja Mikko Ylihärsilä sijalle 23. Australiassa asuva, 15 metrin luokassa kilpaillut Erkki Heinonen oli 22.

 

Suomen joukkue avajaisissa: Vasemmalta Merja Ylihärsilä, Mikko Ylihärsilä, Kari Ylihärsilä, Erkki Heinonen, Kim Toppari ja Pekka Hokkanen. Kuvasta puuttuu Tapani Toppari. Kuva: Erkki Heinonen

 

Suomen joukkue tuli jo hyvissä ajoin viikkoa ennen tutustumaan alueeseen ja harjoittelemaan sekä vähentämään aikaeron vaikutusta. Alun perin suomalaisten tarkoitus oli lähettää koneet kilpailupaikalle ruotsalaisten kanssa kontilla. Koska ruotsalaiset eivät tulleetkaan kilpailuihin, koneitakaan ei lähetetty. Näin ollen suomalaiset osallistuivat paikallisilla lainakoneilla, joissa ilmeni teknisiä ongelmia.

 

Kim Toppari ja Mikko Ylihärsilä vuokrasivat kerholuokkaan hyvin soveltuvat ASW-20b-koneet. Niiden kanssa ilmaantui ongelmia; Ylihärsilän kone oli yli 20 kiloa etukäteen ilmoitettua painavampi mikä johti huonompaan tasoituskertoimeen. Kerholuokassa tasoituskertoimilla on suuri merkitys. Topparin koneen mittarit olivat viimeisintä huutoa: LX9000, HAWK-variometri ja PowerFlarm. Vaikka instrumentit olivat parhaat mahdolliset, ne eivät toimineetkaan virheettömästi. Sähköinen nopeusmittari näytti 50 km/t liian suurta lukemaa. Radio lopetti toimintansa parissa päivässä. Laskuvarjo aukesi omia aikojaan itsestään ja suomalaisten avustajan, Tapani Topparin piti ajaa 13 tunnin matka Canberraan asti pakkauttamaan se uudelleen.

 

Ylihärsilän koneessa oli vaatimattomat mittarit ja muita murheita, joten molemmat käyttivät kotoa tuomiaan Oudie-laskimia. Myös jutun kirjoittajan, Erkki Heinosen koneessa oli ongelmia. Kaikille kuitenkin saatiin loppujen lopuksi tyydyttävä mittaristo; tapahtunut kuitenkin muistutti lainakalustolla kilpailemisen hankaluuksista.

 

Vastoinkäymiset eivät loppuneet tähän; kilpailuiden toisella viikolla ei voitu pitää joukkueen kesken palavereita ja briifauksia, kun joukkueenjohtaja Kari Ylihärsilä ja Kim Toppari saivat koronaviruksen tartunnan. Toppari pystyi kuitenkin jatkamaan lentämistä jollain tavalla. Myös Kari Ylihärsilä toipui siten että pystyi hoitamaan joukkueen maaradion välityksellä tiedotukset normaaliin tapaan. Ylihärsilän sairastellessa joukkueen päävalmentaja Hannu Halonen hoiti joukkueenjohtajan sijaisuutta kentällä.

 

Jutun kirjoittaja Erkki Heinonen lainasi kilpailua varten ASG29-koneen. Benallan hallissa koneen vieressä on sen omistaja Pekka Hokkanen. Kuva: Erkki Heinonen

 

Olosuhteisiin perehdyttiin ennalta
Ylihärsilä ja Toppari ovat kilpailleet nuoresta iästään huolimatta kansainvälisellä tasolla. Kummankin perheet ovat tukeneet kilpailutoimintaa voimakkaasti; ilman perheidensä apua nuoret eivät olisi päässeet Australiaan asti.

 

Valmentautuminen on tapahtunut Suomen purjelennon maajoukkueen piirissä päävalmentajan Hannu Halosen ja maajoukkueen kapteenin Aku Jaakkolan johdolla.

 

Kilpailijat valmistautuivat MM-kilpailuihin tutustumalla maaston ja sääolosuhteiden erityispiirteisiin. Narromine sijaitsee Itä-Australiassa, maanviljelyskaistalla, joka seuraa itärannikkoa etelä–pohjoissuunnassa noin 200–400 kilometrin etäisyydellä Tyynen Valtameren rannikolta ja Great Dividing Range -vuoriston länsipuolella. Kaista on aika kapea, ja länteen lennettäessä tullaan nopeasti erämaan reunalle.

 

Valmistautumisessa huomioitiin muun muassa usein yli kolmeen kilometriin nousevat termiikit. Kilpailun järjestäjä suositteli käyttämään lisähappea yli 2200 metrin korkeudella; käyttö oli pakollista yli 3800 metrin korkeudessa. Lisähappi oli tarpeen, sillä kilpailuissa noustiin useita kertoja yli 4000 metriin. Maasto oli erityisesti pohjoisella kilpailualueella vetistä sateista johtuen. Tämä heikensi nostoja, jotka jäivät mataliksi. Alueella lennetään usein kuivatermiikissä. Kilpailijat ja valmentajat keskustelivatkin kuivatermiikissä lentämiseen liittyvästä taktiikasta. Pilvikelin ominaisuudet poikkeavat Pohjois-Euroopan olosuhteista sillä nostot ovat enemmän kuplamaisia, ja niistä joutuu hakemaan keskustaa jatkuvasti.

Mikko Ylihärsilä odottaa hinausta isänsä Kari Ylihärsilän kanssa. Kari Ylihärsilä toimi kilpailuissa avustajana ja joukkueenjohtajana. Kuva: Erkki Heinonen

 

Vaihtelevia suorituksia
Suomalaisten omat harjoituspäivät jäivät vähiin huonon sään vuoksi, ja viralliset harjoituspäivät jäivät myös kahteen. Avajaiset olivat marsseineen lyhyt tapahtuma. Kilpailulennot alkoivat 3.12.

 

Ensimmäinen ja toinen kilpailupäivä sujuivat suomalaisilta hyvin. Toisena päivänä Toppari ja Ylihärsilä lensivät samaa vauhtia päivän voittajan kanssa. Heinonen lensi 15-metrin 4–5 kilometrin tuntivauhtia hitaammin kuin luokan nopein; hän keräsi kuitenkin kumpanakin päivänä yli 900 pistettä.

 

Ylihärsilän ja Topparin kolmas kilpailupäivä päättyi maanviljelijän pienelle kiitotielle noin 50 kilometriä Narrominesta pohjoiseen. Päivä hiipui, nostot heikkenivät olemattomaksi ja lopulta pilottien piti laskeutua. Ylihärsilä ja Toppari joutuivat lähtemään huonojen nostojen vuoksi reitille matalalta. Koska aikaa ei enää ollut ottaa uutta PEV-lähtöä he jäivät pääjoukosta jälkeen.

 

Kun selvisi mihin he laskeutuivat, suomalaisten avustaja Tapani Toppari lähti hakemaan heitä autolla. Koneet jätettiin laskeutumispaikalle yöksi. Aamulla Tapani Toppari vei Kim Topparin ja Mikko Ylihärsilän autolla koneiden luo ja ne hinattiin hinauskoneilla takaisin Narromineen. Näin vältettiin koneiden purku pimeässä ja säästettiin aikaa. Myös Heinosen kolmas päivä oli huono, sillä hänen täytyi käynnistää koneen apumoottori 105 kilometrin päässä starttipaikasta.

 

Nuorten Euroopanmestari Kim Toppari valmistautuu lennolle. Hänen avustajanaan on isänsä Tapio Toppari. Kuva: Erkki Heinonen

 

Australian Adam Woolleyn Ventus 3 -koneessa on suojaukset siipien kärjissä ja räätälöity Australian lippu kuomun peittona. Koneeseen on tehty paljon lisävirityksiä, lähinnä tiivistyksiä ja muotokappaleita, joilla saadaan lisää suorituskykyä. Kuva: Erkki Heinonen

 

Kovassa seurassa keskikastiin
Topparin ja Ylihärsilän suoritukset jatkuivat hyvinä tästä eteenpäin. Päivätulokset olivat usein lähellä keskikastia. Tulos on hyvä, kun puhutaan ensimmäisestä MM-kilpailusta. Kaikissa luokissa taso oli erittäin kova.

 

Saksalla oli erittäin hyvä tiimi kaikissa luokissa; kerholuokassa Uwe Wahlig ja Stefan Langer lensivät erittäin tasaisesti hyvin. He päätyivät sijoille kaksi ja kolme. Wahling on ollut melkoinen sensaatio Saksan purjelennossa. Hän aloitti kilpailemisen suhteellisen iäkkäänä, mutta voitti Saksan mestaruuden 2019 ja edelliset MM-kilpailut Ranskassa 2021.

 

Stefan Langer, joka on myös tunnettu purjelentopersoona Youtube videoidensa ansiosta, oli Wahlingin parivaljakko myös Ranskan kisoissa. Hän saavutti myös siellä kolmannen sijan. Langer on myös GP-kilpailun hallitseva maailmanmestari.

 

MM-kilpailuiden voittaja Australian James Nugent teki hämmästyttävän kovaa tulosta joka päivä ja lopulta voitti yli kahdensadan pisteen erolla hopeamitalistin. Nuget on vasta siirtynyt “aikuisten” sarjaan, ja tämä tekee tuloksesta vielä arvokkaamman.

 

Australia kokonaisuudessaan teki huomattavan hyvän tuloksen näissä kisoissa; voitto kerholuokassa, hopeaa vakioluokassa sekä 7. ja 10. sija 15 metrin luokassa. Joukkuekilpailussa he saavuttivat kolmannen tilan. Oliko näissä kisoissa kotikentän etua? Usein ei tapahdu niin, että kotimaassaan kilpailevat menestyvät merkittävästi muita paremmin. Esimerkiksi 2017 Benallan MM-kilpailuissa australialaiset eivät pärjänneet hyvin, vaikka odotukset olivat todella korkealla. Australian säät ja maasto ovat erilaisia muihin maihin verrattuna. Voi siis olla, että kovasti harjoitellut Australian tiimi pystyi nyt kääntämään edukseen kotikentän erityiset olosuhteet.

 

Narromine ympäristöineen on hyvä alue purjelennolle. Etenkin alkukaudesta kelit suosivat purjelentoa. Nyt saatiin 10 lentopäivää, 13 mahdollisesta. Kaupunki on vaatimaton, mutta tarjoaa peruspalvelut, vaikka mikään kulinarismin kehto se ei ole.

15 metrin luokan voitti Sebastian Kawa, Saksan Henrik Bielen oli toinen ja Steffen Göettler kolmas. Göttler lensi edellisen sukupolven Ventus 2ax -koneella pärjäten uudemmille koneille hienosti. Myös Australian Tobias Geiger lensi Ventus 2ax -koneella sijalle 10 (kuvassa viimeinen oikealla). Kuva: Erkki Heinonen
Australian James Nugent voitti nuoresta iästä huolimatta maailmanmestaruuden. Palkintokorokkeella ovat myös Uwe Wahlig ja Stefan Langer. He ja neljännen sijan saavuttanut Tanskan Rasmus Orskov ovat melkoisia purjelentolahjakkuuksia. Stefan Langer on myös kunnostautunut purjelentovideoiden tekemisessä, ja videot ovat erittäin suosittuja. Kuva: Erkki Heinonen

 

Tulokset
Kokonaistulokset löytyvät Soaring Spot sivuilta.

 

Järjestelyt sujuivat hyvin
Narrominen kisat olivat onnistuneet niin säiltään kuin järjestelyiltään. Joitakin parannuksia kaivattiin, mm. briefing-hallissa oli niin huono äänenlaatu, ettei puheesta tahtonut saada selvää. Huikea paperibyrokratia rekisteröinnin yhteydessä oli tarpeetonta. Sellaista ei ole muualla ollut ainakaan kirjoittajan kokemuksen mukaan.

 

Hinaukset toimivat erittäin joutuisasti ja tehtävät olivat pääsääntöisesti onnistuneita. Nuorille “purjelentoässille” tämä oli varmasti hyödyllinen kokemus, sillä kilpailusta sai paljon oppia. Australian olosuhteet, sää, maasto, vuokrakoneet ja taktiset seikat loivat erityisen haastavan ja vaikean kisan nuorille. Suomen joukkueessa oli hyvä henki ja yhteistyö.

 

PEV on hyvä lähtötapa
KIlpapurjelento on vuosien varrella muuttunut usealla tavalla: Koneet, mittarit ja säännöt ovat uudistuneet. Tavoite on aina kuitenkin sama, haetaan parasta nopeutta tietyllä “radalla” joka on yleensä noin 300—600 kilometrin pituinen säästä riippuen. Suomessa annettiin Räyskälän EM-kilpailussa historian ensimmäinen yli tuhannen kilometrin tehtävä vuonna 2005. Jos kilpailijat eivät pysty palaamaan takaisin, niin pisimmälle lentänyt voittaa päivän.

 

Purjekoneet ovat kehittyneet vuosien varrella huomattavasti, nykyään saavutetaan jopa yli 150 km/t keskinopeuksia hyvänä päivänä.

 

Benallan kilpailuissa 2017 oli usein valtava määrä koneita yhtä aikaa samassa termiikissä, jolloin yhteentörmäysriski oli huomattava. Vaikka törmäyksiä tapahtui kahdesti, henkilövahingoilta vältyttiin. Sen jälkeen on kehitetty PEV-lähtotapa. Lentäjä painaa Event-nappia, aika lähtee juoksemaan ja määrätyn ajan jälkeen, määrätyssä ajassa, pilotti voi tehdä startin reitille. Esimerkiksi odotusaika voi olla 10 minuuttia, jonka jälkeen viiden minuutin sisällä täytyy lähteä. Tämän tarkoituksena on vähentää suurien “kekojen” kehittyminen, ja siten vähentää yhteentörmäyksen riskiä. Tässä on osittain onnistuttu. Toinen etu on peesaamisen vähentyminen. Kilpailijoiden joukossa on aina sellaisia, jotka seuraavat jotain huippunimeä saavuttaakseen itse paremman tuloksen. PEV-starttien myötä peesaaminen on vaikeampaa, kun muut eivät tiedä, koska toiset lähtevät. Australian MM-kilpailuissa ei ollut yhtään yhteentörmäystä, ja myös peesaamista oli aiempaa vähemmän, joten nämä uudistukset lienevät oikean suuntaisia.

 

Suomalaisten kisahistoria on pitkä
Ensimmäisen kerran Australiassa järjestettiin purjelennon MM-kilpailut vuonna 1973. Kilpailut pidettiin South Australian osavaltiossa Waikeriessa lähellä Adelaidea. Kilpailuihin osallistui suomalainen Raimo Nurminen upouudella suomalaisella Pik-20 purjekoneella.

 

Narrominessa on järjestetty MM-kilpailuja aiemminkin; naisten MM-kilpailut vuonna 2019 ja nuorten, alle 26-vuotiaiden MM-kilpailut vuonna 2015. Nuorten kilpailuissa oli yksi suomalainen lentäjä, Petri Sucksdorff. Sittemmin hän on siirtynyt edustamaan Suomea aikuisten maajoukkueessa.

 

Purjelennon MM-kilpailut
Kilpailuiden nimi 37th FAI World Gliding Championships 2023, Narromine NSW Australia
Aika 2.—16.12.2023
Järjestäjä Gliding Federation of Australia (GFA)
Paikka Narromine, Australia

 

Kilpailuiden lentoturvallisuusasioista vastaava Peter Gray käytti puheenvuoron jokaisessa briefingissä. Kun kerran oltiin Australiassa, siihen oli lisätty myös infoa käärmeistä, sillä lähes kaikki käärmeet ovat myrkyllisiä, ja niitä liikkui lentokentän liepeillä. Ja toki sellaisen olisi voinut kohdata myös maastolaskun yhteydessä. Kuva: Erkki Heinonen
International Night järjestetään aina MM-kilpailuiden aikana sopivana iltana. Kukin maa järjestää tarjoilua kanssakilpailijoiden joukkueille. Australian ja Etelä-Afrikan tarjoilut olivat erityisen hienot. Kuvassa Australian tiimi grillaa kengurun lihaa tarjoiltavaksi. Kuva: Erkki Heinonen