lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Purjelennon ja moottoripurjelennon turvallisuus 2020

torstai 18.02.2021
TEKSTI TAPIO KIMANEN
KUVAT PAAVO KOPONEN, JORMA HYTÖNEN
Maastolasku ja pakkolasku ovat eri asioita. Kuva: Jorma Hytönen

Kymmenen yhteentörmäystä vältettiin täpärästi

 

Kauden loppupuolelle saakka näytti siltä, että tämä vuosi sujuu ilman onnettomuuksia. Lokakuussa tapahtunut moottoripurjekoneen onnettomuus kuitenkin tahrasi tilaston, onneksi henkilövahingoilta vältyttiin. Vaikka iltapäivälehtien sivuille ei saatukaan ikäviä uutisia, ei tyytyväisyyteen ole syytä tuudittautua. Peräti kymmenen yhteentörmäystä vältettiin täpärästi ja kaksi näistä luokiteltiin vakavaksi vaaratilanteeksi.

 

 

Läheltä piti -törmäyksiä tapahtui huolestuttava määrä. Hinausyhdistelmä aloitti lentoonlähdön Räyskälässä tilanteessa, jossa purjekone oli samanaikaisesti suorittamassa hallilaskua kiitotielle 12L. Avustaja näki kyllä lähestyvän koneen, mutta oletti sen laskeutuvan kiitotien sivuun nurmelle. Purjekoneen ohjaaja taas ilmoitti radiolla toistuvasti laskeutuvansa kiitotielle lähtevän eteen, mutta hinauslentäjä ei kuullut ilmoituksia huonosta vastaanottimestaan. Niinpä sitten hinauskone ja laskeva purjekone lensivät päällekkäin hyvin lähellä toisiaan. Molempien koneiden Flarmit varoittivat liikenteestä, purjekoneen ohjaaja sulki lentojarrut 10 metrin korkeudessa ja hinauskone kaartoi oikealle. Ohitus tapahtui vain viiden metrin porrastuksella. Laskeutumiseen käytetään myös kiitotien nurmialuetta, mutta se on paikoin epätasainen ja siksi lasku asfaltille houkuttelee.

 

Räyskälän kapea kiitotie 12L oli näyttämönä myös tapauksessa, jossa aamuruuhkassa rullaustiellä oli hitaasti liikkuva joukko purjekoneita matkalla kiitotiellä jo odottelevaan jonoon. Tässä vaiheessa hinauskoneet olivat vielä tankattavana, joten lähtöpaikalle matkaava moottorikone oletti voivansa rullata kiitotietä myöten. Ohjaaja ilmoitti aikeistaan saamatta siihen vastauksia. Hetken kuluttua itsestarttaava purjekone ilmoitti lentoonlähdön samalta kiitotieltä. Moottorikoneen ohjaaja pyysi purjekonetta odottamaan ja kertoi olevansa kiitotiellä. Tätäkään viestiä lähtevä kone ei kuullut, mutta joku sivullinen varoitti radiolla koneen olevan jo liikkeellä. Tällöin moottorikone siirtyi nurmelle. Kiitotie 12L on hieman kaareva ja näkyvyys kannuskoneesta eteen on huono. Lähtevä kone tuli näkyviin vasta sen ollessa jo reilusti ilmassa.

 

Samana päivänä toinen purjekone oli tulossa laskuun kiitotielle 18, jota myös hyppykoneet käyttivät laskeutumisiin. Lisäksi kiitotien vierellä oli hyppääjien maalialue. Purjekoneen ohjaaja huomasi kiitotiellä runsaasti ihmisiä ja pyysi laskuvarjokilpailun henkilökuntaa tyhjentämään laskualueen. Vasta toistettu pyyntö sai aikaan riittävän matkan tyhjää kiitotietä koneen laskua varten.

 

Räyskälän kiitotie 12L on kapeampi kuin kentän muut kiitotiet. Se pitäisi ottaa huomioon pysyväisohjeissa. Kuva:Lentopaikat.fi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nummelassa oli tavallisen vilkasta purjelentotoimintaa. Laskukierroksessa oli kaksi konetta, kun lähtevä helikopteri lensi nousussa loppuosan yli liikennettä osittain vastaan.

 

Radion kuuluvuuteen ei ole syytä luottaa. Varsinkin SLG-mopujen ja helikoptereiden moottoriäänen voimakkuus ja tärinä huonontavat viestien perillemenoa. Korpikentillä radio ei ole pakollinen varuste eikä lennonjohto koordinoi liikennettä. Kaikki liikenteen turvallisuuteen liittyvä on pelkästään ilmailijoiden omalla vastuulla eikä yksipuolisen ilmoituksen tekijän kannata uskoa muiden lentäjien toimivan hänen oletustensa mukaisesti.

 

Kilpailut lisäsivät liikennemäärää

Vesivehmaalla oli laskuvarjohypyn SM-kisat ja tavallista enemmän liikennettä. Lyhyttä tyyppilentoa lentävä ohjaaja ilmoitti myötätuulen kiitotielle 25. Odotuspaikalla oli kolme konetta paikoillaan. Purjekoneen ollessa vain 20 metrin korkeudessa ilmoitti ultra lentoonlähdön ja lähti vastausta odottelematta hitaaseen kiihdytykseen. Purjekone väisti pientareelle ja kolhi samalla koneensa maalipintaa rullaustien ylityksessä.

Vesivehmaan laskuvarjokilpailuissa ei oltu varauduttu suureen joukkoon ulkopuolisia katsojia, joten heidän paimentamiseen ei järjestävältä kerholta riittänyt tarvittavaa henkilökuntaa. Kehottaisin vastaavien valtakunnallisten tai pienempienkin tapahtumien organisaatioita sopimaan kaikkien kentällä toimivien kanssa tarvittavista järjestelyistä turvallisuuden takaamiseksi. Joskus se voi edellyttää muilta toiminnan himmaamista muutamaksi tunniksi.

 

Kahden koneen ruuhka hoidetaan rutiinilla. Kuva: Paavo Koponen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hyvät käytännöt unohduksissa

Purjekoneen ohjaaja havaitsi Räyskälän laskukierroksessa lentäessään loppuosalla noin 150 metrin korkeudessa nostossa pyörivän pitkäsiipisen kaksipaikkaisen koneen.

 

Räyskälän alueella nostossa pyörivän koneen ohjaajan hämmästykseksi samaan nostoon liittyi toinen kone kaarron sisäpuolelle vaarallisen lähelle. Ohitus tapahtui noin 20 metrin marginaalilla.

Räyskälän ja useimpien muidenkin kenttien pysyväisohjeet sallivat laskukierroksen alueella alle 350 metrin korkeudessa lentämisen vain lähestymistä varten. Nostoon liittymisen säännöt taas saattavat olla tulkinnanvaraisia, mutta periaatteessa liittyminen tulisi aina tehdä nostossa jo lentävien kaarron ulkopuolelta. Tästä aiheesta ja yleisesti törmäysten estämisestä on tarjolla Ranskan purjelentoliiton Powerpoint-esitys, jonka voin toimittaa halukkaille.

 

Yllättäviä tilanteita

Hyvinkäällä purjekone kaartoi myötätuuliosan alussa korkeutta pudotellen, kun Cessna ilmoitti lentoonlähdön. Purjekoneen ohjaaja oletti heikkotehoisen koneen jäävän selvästi alapuolellensa, mutta ilmeisesti kyseessä olikin kevyt ja tehostettu versio Cessnasta. Ohitus tapahtuikin yllättävän läheltä.

 

Räyskälään oli tulossa sadekuuro ja joukko koneita pyrki laskuun kiitotielle 12L ennen sitä. Avustajat olivat vetäneet yhden laskeutuneen koneen nurmialueen vasempaan reunaan. Laskuun tulossa ollut ensimmäisiä yksinlentojaan lentävä ohjaaja päätti antaa tilaa takana tuleville ja laskeutua kiitotien vasempaan reunaan sen verran lähelle, että pysäköidyn koneen avustajat joutuivat loikkimaan kiitotien sivuun. Siipi ohitti pysäköidyn koneen kuomun vain parin kymmenen sentin marginaalilla.

 

Hyvinkäällä oli liikennettä tavallisen paljon ja ultra joutui odottelemaan viitisen minuuttia lentoonlähtövuoroa. Purjekoneen ohjaaja pyysi ultraa odottamaan vielä vintturihinauksen verran. Ilmeisesti ultrakevyen ohjaaja ei ollut perillä purjekoneen lähtötavan kulusta ja lähti liikkeelle hinauksen ollessa vielä kesken. Vinttaajan harkittu ja oikea-aikainen hinauksen keskeytys sekä väistökehotus esti uhkaavan törmäyksen vintturivaijeriin. Purjekone pääsi turvalliseen laskukierrokseen ja ultra ohitti hitaasti putoavan hinauslangan riittävällä etäisyydellä. Tässä tapauksessa oli vakavan onnettomuuden riski, sillä vintturilankaan törmääminen on johtanut vakaviin onnettomuuksiin.

 

Ilmailu-uran alkupäässä tapahtunutta

Edellisten tapausten lisäksi muutamassa tapauksessa kerättiin uutta kokemusta kantapään kautta, onneksi kuitenkin ilman pahempia vaurioita. Kahdessa tapauksessa lentojarrun virheellinen käyttö aiheutti ongelmia kosketuksessa maan kamaraan: Oppilaan toisella yksinlennolla lentojarrut olivat laskussa vain vähän auki. Tämä johti pompotteluun pinnassa. Toisessa tapauksessa taas LS4:n laskutelinettä kuritettiin, kun koneen tehokkaat lentojarrut olivat maahan saakka täysin ulkona.

 

LS8:n tyyppilennolla laskuteline ei ollut aivan perille asti lukittu. Kosketuksen jälkeen teline painui takaisin sisään aiheuttaen vähäisiä vaurioita koneen pohjaan.

 

Purjelentokurssilla opitaan lentojarrujen käyttö aika lailla vakiotilanteessa, heikkotuulisessa kelissä kotikentälle. Puuskaisessa säässä tai keskeytetyssä lentoonlähdössä tarvitaan joskus lentojarrujen ääriasentoja ja palautusta normaaliin lähestymiskulmaan. Laskukierrosta on hyvä tahkota riittävästi, mutta oppimista voisi nopeuttaa myös käyttämällä simulaattoria. Maailmalla simulaattoria käytetään jo menestyksellä muun muassa pakkotilannekoulutuksessa. Laskutelineen käyttö on taas helppo harjoitella maassa vetämällä kone kehdon päälle ihan ilman simulaattoria.

 

Kokeneiden lentäjien tapahtumia

Jotkut poikkeamatilanteet ovat tyypillisiä varsin kokeneille piloteille. Rohkean loppuliidon päätyminen hätäisesti harkittuun maastolaskuun on näistä tavallisin. On ilahduttavaa, ettei viime kaudella epäonnistuttu maastolaskuissa aikaisempien vuosien tapaan.

 

Ainoa pakotettu maastolasku tehtiin kiitotien jatkeella olevaan lampeen Rautavaaralla. Tilanteessa optimistinen konkari uskoi löytävänsä noston vintturilähdön jälkeen heti sen kauhean laskevan takana. Kun nostoa ei löytynytkään, päätti ohjaaja palata kohti kenttää saman laskevan läpi ja joutui lopulta toteamaan lammen ainoaksi laskupaikaksi. Onnea tapahtumassa oli se, että kone jäi ehjäksi ja parin viikon kuivattelun jälkeen sillä taas lennettiin.

 

Vaaratilanteita lentoonlähdössä

Räyskälässä hinattiin kevyttä vakioluokan konetta taivaalle. Hinauskoneen nopeus ja nousukyky olivat paljon totuttua vaatimattomampia. Purjekoneen ohjaaja huomasi hinauskoneen laskusiivekkeiden olevan täysin auki. Kun koneen asu korjattiin, alkoi meno maittaa tavalliseen malliin.

 

Samalla kentällä hinattiin painavaa avoimen luokan konetta heikkotuulisessa 17-asteisessa kesäsäässä. Hinausyhdistelmä ei tahtonut millään kiihtyä pyydettyyn 130 km/h nopeuteen, kunnes sitten hinattava nousi ilmaan. Kiitotietä oli kuitenkin kulutettu jo niin paljon, että puiden latvoja piti väistellä. Hinauskoneen ohjaajan mukaan tapaukseen vaikutti se, että lähtöä odottavien purjekoneiden jono oli tavallista kauempana kiitotiellä. Hän arveli myös purjekoneen jarrujen laahanneen. Hinaajan toivomuksena on jonkinlainen etäisyysmerkintä kiitotien jäljellä olevasta mitasta hinauksen keskeyttämispäätöksen tueksi.

 

Ilmatilarikkomuksia

Purjekoneet seikkailivat muutamia kertoja luvattomissa maisemissa. Eniten näitä tilanteita tapahtui Selänpään lentokentän tuntumassa, jonka lähellä on usein käytössä olevat rajoitusalueet R112A ja B. Aviamapsin kartalta katsottuna jää helposti huomaamatta, että vaara-alueet D112A ja B ulottuvat paljon käännepisteenä käytetyn Selänpään lentokentän päälle. Myös Jämin vieressä sijaitsevat vaara- ja rajoitusalueet saavat satunnaisia matkailijoita vierailemaan. Yhdessä tapauksessa ammunnat keskeytettiin tarkan (ja onnekkaan) näköhavainnon perusteella. Tilanteesta ei tutka ollut saanut kaikua.

 

Jyväskylän lentoasema oli viime kesänä kiitotiekorjauksen takia pitkiä aikoja kiinni. Se ei kuitenkaan aina tarkoittanut sitä, että CTA olisi ollut arkisin vapaasti käytettävissä. Huikkaus lennonjohdolle olisi selvittänyt tilanteen ajoissa. Parissa tapauksessa noustiin kesän reippaissa nostoissa valvottuun ilmatilaan. Tämän lajin ennätys oli nousu 2400 metriin ylärajan ollessa FL65. Tässä tapauksessa lennettiin valvomattoman ja valvotun ilmatilan rajan tuntumassa paperikartalla suunnistaen. Korkealla lennettäessä ilmatilojen rajoja ja omaa sijaintia on vaikeaa hahmottaa. Toisessa tapauksessa ihan uskottavana selityksenä oli XCSOAR-laitteeseen jäänyt liian korkea QNH-lukema, joka aiheutti lentopinnan laskennassa virheen.

 

Onnettomuus lentoonlähdön jälkeen

Lehtikuvien mukaan moottorilla varustetun Lerchen lentoonlähtö keskeytyi yllättäen matalalla moottoritehon katoamiseen. Matka jatkui pellolle, jossa kone kiepsahti nokan kautta selälleen. Onnettomuudessa ei tullut henkilövahinkoja, mutta kone kärsi mittavia vaurioita.

 

Moottoripurjelentäjät olivat tavallista tarkempia
Poiketen aikaisempien vuosien tilastoista moput pysyivät yhtä poikkeusta lukuun ottamatta oikeassa ilmatilassa, mutta muutamia lennonjohtoselvityksen rikkomisia tapahtui. Lennonjohto huomasi moottorikoneen siirtyneen luvatta kiitotielle Tampereella ja käski laskeutumassa olleen mopun suorittamaan ylösvedon. Parissa tapauksessa selvityskorkeus ylittyi aiheuttamatta kuitenkaan vaaratilannetta korona-ajan vähäisessä liikenteessä.

 

Kymmenessä ilmoituksessa kerrottiin melko vähäisistä teknisistä ongelmista. Näistä ehkä opettavaisin oli jarrunesteen lorautus moottoriöljyn joukkoon. Virhe huomattiin onneksi ennen käynnistystä, eikä vaurioita päässyt syntymään. Kerran Tuulian jarrukahva jäi ohjaajan käteen ja Grobilla taas jarru jumittui laskukiidossa niin, että päädyttiin kiitotien sivuun.

 

Positiivista pöhinää Räyskälässä

Huomattava osa edellä kerrotuista vaaratilanteista tapahtui Räyskälässä. Se ei varmaankaan ole tilastollisesti poikkeavaa, sillä kenttä oli viime kaudella kuudenneksi vilkkain purjelentopaikka maailmassa matkalentokilometreissä mitattuna. Myös Räyskälän ilmailijoiden hyvä asenne poikkeamaraporttien kirjoittamiseen selittää ilmoitusten suurta määrää. Kenttää hallinnoivan Räyskälä-Säätiön puheenjohtaja Esko Lehtonen päätti kuitenkin potkaista käyntiin keväällä ennen lentokauden alkua turvallisuustalkoot kaikkien kentällä toimivien kerhojen ja muiden toimijoiden kanssa. Kaikki Räyskälän kerhot ja nyt myös säätiö hallinnoivat lentoturvallisuutta SIL Kerho-SMS:n avulla, jota aiotaan myös käyttää aktiivisesti. Ei sen pitäisi jäädä mappiin pölyttymään missään muuallakaan.

 

Vintturivaijeri on vakavasti otettava lentoeste. Odota kunnes
Vintturivaijeri on vakavasti otettava lentoeste. Odota kunnes vinttaaja ilmoittaa narun olevan maassa. Kuva: Paavo Koponen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilmailutapahtuma edellyttää sovittuja menetelmiä
Ilmailutapahtuma edellyttää sovittuja menetelmiä. Kuva Paavo Koponen