PPL-kopterilentäjä Hannes Äijälän tavoitteena on CPL

tiistai 27.12.2022
TEKSTI KIRSI SEPPÄLÄ
KUVAT JUHANI ÄIJÄLÄ
Hannes Äijälä lensi Robinson r22 -kopterilla PPL-lupakirjansa Oulunsalon lentokentällä. Kuva: Juhani Äijälä

24-vuotiaan, Oulunsalossa asuvan Hannes Äijälän innostus kopterilentämiseen alkoi lapsena lentosimulaattoreilla pelaamisesta. Koska kopterilentäminen on kallista, Äijälän tavoite on alusta asti ollut ansiolento.

 

–Koptereilla lentäminen on tosi kallis laji harrastuksena, joten tavoitteeni on ollut jo monta vuotta päästä lentämään työkseni. Olen ollut 16-vuotiaasta työelämässä, ja siitä olen jotakin tienestiä saanut. PPL-lupakirjan suorittamista varten täytyi hakea kuitenkin lainaa, Äijälä kertoo.

 

Hannes Äijälä aloitti lupakirjaopinnot Copterplus Finlandissa Oulun lentoasemalla marraskuussa 2019. Kahdeksaa kuukautta myöhemmin taskussa oli yksityislentäjän PPL-lupakirja koptereille.

 

–Sain lupakirjan yllättävän jouhevasti. Nyt lennän sen, minkä pystyn. Olen joka viikko reissutyössä etelässä, missä teen isän yrityksessä maanrakennushommia.

 

Jotta helikopterilentäjä voi hakea CPL-koulutukseen, hänellä pitää olla 155 lentotuntia koptereilla.
–Tänä vuonna lensin yölentokelpuutuksen saadakseni lisää tunteja. Tarkoitukseni on ensi kesän jälkeen päästä opiskelemaan CPL-lupakirja, Äijälä suunnittelee.

 

Äijälä lensi yksityislentäjän lupakirjan Robinson R22 -kopterilla.

–Koulukoneena se oli alussa haastava, koska se on kevyt ja pieni. Tuli yllätyksenä, että pääroottorin vääntövoimat pyrkivät väännättämään konetta eri suuntiin. Vääntövoimien lisäksi hallittavuuteen vaikuttaa se, että jokaisen ohjaimen käyttö vaikuttaa toiseen mikä oli alussa haasteellista, Äijälä selventää.

 

Hän uskoo, että runsas simulaattoreilla lentäminen ennen koulutusta auttoi lentotaidon omaksumisessa.
–Opin yllättävän nopeasti. Parin-kolmen tunnin jälkeen pystyin jo laskeutumaan itse, mutta opettaja oli aika hereillä siinä. Tiesin, mitä mistäkin ohjaimesta tapahtuu ja sain pidettyä kopterin hallinnassa. Toisaalta lento muuttui hallitsemattomaksi, jos tuli joku erilainen tilanne. 10 tunnin kohdalla tuli tunne, että pystyn hallitsemaan kopteria kokonaan, hän kertoo.

Äijälä arveli etukäteen, että radioliikenne olisi haasteellista. Aika pian hän huomasi, että radioliikenteessä toistuvat samanlaiset asiat ja kun muistaa lentokentän perussäännöt, radioliikennekin alkoi luonnistua.

 

–Halusin jo alkuvaiheessa ottaa radion käyttöön, että opin sen hyvin. Koulun puolessa välissä radion käyttö alkoi tuntua mukavalta.

 

Haasteet kiehtovat
–Simulaattoreilla pelatessa selvisi, että kopterin hallintapuoli on haastavampaa kuin lentokoneen. Sen oppiminen simulaattorissa oli mielenkiintoista. Kiinnostuin koptereista siksikin, kun näin lääkärikoptereita ja muuta, hän muistelee.

 

Vaikka Äijälää pyydettiin mukaan lentämään ultrakevytlentokoneilla, hän ei innostunut.
–Olen nähnyt, että lentämisessä pitäisi päästä töihin. Ultralla se ei ole mahdollista eikä pienkoneellakaan samalla tavalla kuin kopterilla. Ammattilento kopterilla on mahdollista ja monipuolista.

 

Kavereiden kanssa matkaan
Vielä yksityislentäjän lupakirjalla lentelevä Äijälä nauttii siitä, kun kopterilla pääsee käymään erilaisissa paikoissa. Pisin matkalento, minkä hän on tähän mennessä tehnyt, on ollut Oulunsalosta Joensuuhun.

 

–Kopterilla pääsee useampaan paikkaan kuin lentokoneella, voi laskeutua vaikka kotipaikan kotiovelle. Kavereita on myös mukava kyydittää kopterilla, hän toteaa.