Ilmailu on hieno harrastus, joka minun osaltani johti perinteisten lennokkien, purje- ja moottorilennon kautta ilmavoimiin ja ammattiin. Silloisista 1970-luvun toimintaluvuista on tultu perinteisten lajien osalta melkoisesti alaspäin. Toki tilalle on tullut uusia lajeja kuten ultrat ja dronet, mutta perinteisten lajien toimintaedellytyksien turvaamisesta on laskevien lukujen valossa syytäkin olla huolissaan.
Etelä-Suomen yleis- ja harrasteilmailun tilanne on tukala erityisesti moottorilennon osalta. Malmin lentokentän käyttö on estetty, eikä korvaavia ratkaisuja ole toteutettu. Merkittävä määrä ilma-aluksia on jo myyty muualle, lähinnä ulkomaille. Lentämisen määrä on pääkaupunkiseudulla jo noin puolittunut ja lentäjien määrä on uhassa laskea merkittävästi, kun mahdollisuutta lentämiseen ei ole. Yleisesti valvomattomien lentopaikkojen tilanne on epäselvä. Toisaalta kentillä ei pystytä panostamaan riittävästi edes peruskunnossapitoon.
Finavian verkoston ulkopuolisten lentokenttien rahoituspäätökset on siirretty valvovalle viranomaiselle, Traficomille. Eduskunta ei ole pitänyt liikenne- ja viestintäministeriön valitsemaa tapaa jakaa rahaa eri kentille riittävänä toimena Malmin kentän korvaamiseksi. Yleisilmailun tilanne on asian johdosta erityisen tukala, kun huoltovarmuudenkin kannalta hyödyllistä pienkonekalustoa on myyty pääkaupunkiseudulta ulkomaille.
Kenttäverkostoa tarvitaan
Ukrainassa kaiken lentävän kaluston mahdollisimman laaja alueellinen hajauttaminen on turvannut lentokoneiden ja lennokkien toimintaedellytykset. Meillä Suomessakin kannattaa ylläpitää mahdollisimman laaja pienlentokenttien verkosto myös kriisiajan toimintaa varten.
Ympäristöystävällinen sähköinen ilmailu tekee tuloaan tällä vuosikymmenellä. Keveiden koneiden perässä seuraavat aikanaan kaupallisen ilmailun matkustaja- ja rahtikoneet. Harraste- ja yleisilmailun mahdollistavan infrastruktuurin alasajo tässä vaiheessa on kovin lyhytnäköistä politiikkaa.
Lex Malmia ei saa poistaa
Malmin toimintojen jatkuvuuden takaamiseksi eduskunta asetti huhtikuussa 2018 lausuman (Lex Malmi) vaatien, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin korvaavien lentokenttätoimintojen turvaamiseksi, jotta Malmin lentokentän ilmailutoiminnot voivat jatkua hyvien yhteyksien ja etäisyyksien päässä. Liikenne- ja viestintäministeriön ehdottamat lentokentät ovat ilmoittaneet, että ne eivät pidä itseään Malmia korvaavina. Etelä-Suomen kapasiteetti uusine ympäristölupineenkaan ei riitä yleisilmailun tarpeisiin.
Liikenne- ja viestintävaliokunta on esittänyt hallituksen vuosikertomuksen käsittelyn yhteydessä Lex Malmi -lausumaa poistettavaksi, vaikka tilanne Malmin toimintojen varmistamiseksi ei ole muuttunut lainkaan aiemmista vuosista eli eduskunnan lausuman ehtoja ei ole toteutettu. Tämä lausuma on edelleen tarpeellinen ja se tulee säilyttää hallituksen vuosikertomuksessa. Vastoin eduskunnan vaadetta, hallitus ei ole osoittanut paikkaa Malmin lentokentän ilmailutoiminnoille hyvien yhteyksien ja etäisyyksien päässä. Pääkaupunkiseudun yleis- ja harrasteilmailun lentokenttäasia on ratkaistava eduskunnan lausuman edellyttämällä tavalla.
Jarmo Lindberg
Kirjoittaja on Ilmailuliiton hallituksen jäsen
