lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Pauli Saarijärvi on Alavuden kerhon puuhamies

keskiviikko 08.12.2021
TEKSTI LASSE TUORILA
KUVAT LASSE TUORILA, LAURI AAPRO
Pauli Saarijärvi ajoittaa elämänsä laskuvarjohyppyharrastuksen mukaan. Joskin nyt aikaa vie äskettäin syntynyt tyttölapsi. Kuva: Lasse Tuorila.

”Mies, joka teköö”

 

Alavuden ilmailukerhossa ”tehrään eikä turhaan tuumata”. Kerhosta on tullutkin Suomen kärkeen kuuluva laskuvarjohyppyseura. Ehdottomana piiskurina ja porukan vetäjänä on vuosikausia toiminut Pauli Saarijärvi.

 

Pohjanmaalla on kaikki suurta, ei pelkkä lakeus. Pauli Saarijärvi aukaisee Alavuden ilmailukerhon uuden uutukaisen hangaarin nerokkaat ovet ja esittelee vielä hieman keskeneräistä tilaa.

 

– Jos tehrähän konkurssi, tehrään se komiasti, julistaa viisikymppinen Saarijärvi ja röhäyttää naurun päälle.

 

Tosiasiassa kerhossa on osattu laittaa suu säkkiä myöten ja sen ansiosta kerholla on yksi Suomen hienoimmista hyppykoneista, hienot tilat ja hyvin hoidettu kenttä yli kilometrin kiitoteineen.

 

– Iso osa ajatustyöstä menee siihen, että saa eurot piisaamaan laskuihin. Ja pitää huolehtia koneiden huollosta ja siitä, että säiliössä on kerosiinia, hän kertoo.

 

Saarijärven mukaan tästä Suomen toiseksi suurimmasta hyppykerhosta tulee joka vuosi 30–40 uutta hyppääjää. Jäseniä kerhossa on noin 160. Isoin hyppykerho on kahden hyppykerhon, Suomen laskuvarjokerho ry:n ja Utin laskuvarjokerho ry:n yhdistymä Skydive Finland.

 

– Seuraavaksi laitamme aurinkopaneelit tuohon hangaarin päälle. Ensin ajateltiin, että asennettaisiin ne meidän majoitustiloina toimivien mökkien katoille, mutta kun kaiken pitää olla suurta, niin laitetaan ne ison hallin päälle.

 

Ilmailu on sukuvika
Saarijärvi aloitti oman hyppyuransa Alavudella hyppykurssilla vuonna 1987. Tuolloin hypättiin vielä pallovarjolla. Ensimmäisenä kesänä pudotuksia yläilmoista tuli kymmenkunta ja seuraavana kesänä Saarijärvi sai jo virallisen pahvin hyppäämiseen ja kelpoisuuden liitovarjoon. Nyt hypppyjä on takana reilut 3 600.

 

– Vanhin veljeni oli täällä järjestelyllä ensimmäisellä hyppykurssilla vuonna 1983. Olenkin roikkunut täällä kentällä veljeni kanssa 13-vuotiaasta lähtien. Kun ikäraja hyppykoulutukseen laskettiin 16 ikävuodesta 15:een, menin heti kurssille vuonna 1987. Molemmat veljenpojatkin lentävät ja hyppäävät ja toinen tyyppikouluttaa lentäjät hyppykoneisiimme. Toinen vielä hyppykouluttaa ja toinen veljen poika vetää lentokoulua, V-Fly Oy:tä.

 

Ei kestänyt kauaa, kun Saarijärvi löysi itsensä hyppykouluttajan kurssilta keväällä 1990. Nyt suurin osa hänen hypyistään tapahtuukin oppilaiden kanssa.

– Hyppään noin 70 kertaa kaudesssa. Niistä parikymmentä on ilman oppilasta.

 

lavuden ilmailukerhon ”pikahissi”, Cessna 182 Soloy. Sitä oli kerholle puuhaamassa Pauli Saarijärvi, joka oli pitkään kerhon puheenjohtaja, nyt rahastonhoitaja. Kuva: Lasse Tuorila.

 

Kerholla huippukone
Saarijärvi on rekkakuskina hoitanut hommansa niin, että pystyy pyhittämään hyppykauden pääosin harrastukselleen ja muu aika vuodesta on sitten työntekoa varten.

 

– Eihän tässä paljon muuta ehdi harrastaa, kun on justihinsa syntynyt kolmen kuukauden ikäinen likka hoirettavana. Mutta kyllähän me emännän kanssa pyritään käymään talvella lämpimässä ja silloin käydään sukeltamassa. Hyppäähän sekin niin kuin poikanikin ja aikoinaan ex-vaimokin. Ja sitten on vuonna -55 rakennettu talo, jossa kyllä riittää remontoitavaa. Rakennan omaa elämääni laskuvarjohyppelyn kautta.

 

Saarijärvi on kolunnut jotakuinkin kaikki hommat Alavuden ilmailukerhossa ja toimii nyt rahastonhoitajana. Matka lennokkien rakentelijasta kerhon sieluksi oli ripeä.

 

– Kun hankimme huippunopean hissin, Cessna 206 Soloyn, oli se kovan työn takana ja vähän omaakin rahaa sai laittaa peliin. Mutta suhtehet auttaa maailmassa. Hyppykoneen hankinta lähti liikkeelle jo 2010, kun sähköposteja alettiin sinkoa ympäri maailmaa. Verkostot alkoivat kehittyä ja saalista, eli nykyinen kone, alkoi tulla tuon vuosikymmenen puolivälissä.

 

 

Nyt tuo 450 hevosvoiman turbiinimoottorilla varustettu hyppykone vie kuusi hyppääjää neljään kilometriin 12 minuutissa. Maasta maahan kestää 17 minuuttia. Kerholla on myös toisena hyppykoneena dieselvetoinen Cessna 182. Ei siis ihme, että hyppääjiä tulee Alavudelle ympäri Suomea. Aktiiveja hyppääjiä kerhossa on puolensataa.

 

– Me on pyritty siihen, että hyppääminen on tavoitteellista. Että hyppääjät kehittyisivät koko ajan. Meillä on hyvät opettajat ja valmentajat.

 

Toimet saatetaan loppuun
Saarijärvi alkoi treenata hyppäämistä 2000-luvun alkupuolella entistä enemmän. 2004 ja 2006 hän osallistui jo laskuvarjohypyn MM-kilpailuihin Alavuden kerhon porukan kanssa ja 2006 joukko sijoittui kuudenneksi.

 

– Olimme menossa myös 2008 kisoihin, mutta siihen tuli monille niin paljon henkilökohtaisia esteitä, että kisa jäi siksi väliin

 

Vähitellen Saarijärvestä alkoi muodostua kerhon primus motor, projektien alkuunpanija ja yleensä vielä niiden loppuun saattaja.

 

Jo 2000-luvun alussa kerhon toiminta laajeni ja mukaan tuli isoja tapahtumia. Ensimmäinen lentokonehalli valmistui silloin ja 2004 kohosivat majoitustilat. 2010 kerho oli jo valmis järjestämään laskuvarjohypyn SM-kilpailut. Oli tultu pitkälle siitä ajasta, kun kentälle ei tullut vettä ja tarpeilla käytiin riu`ulla.

 

– Olen semmoinen kerhoisukki. Nyt on joka vuosi joku isompi tapahtuma. Jonkun pitää olla peräsimessä, sanoo Saarijärvi ja esittelee uutta hallia.

 

Vielä syyssateiden aikana hallin lattioita peittivät kankaat, joiden päällä on levitelty pakattavia laskvarjoja. Talvikaudeksi sinne tulee kerhon ja kerholaisten koneita.

 

Saarijärven tietotaito hyppyasioissa tunnustetaan ympäri Suomen. Puhelin pirisee ahkerasti.

 

Turvallinen ja tehokas koulutus
Hyppymestarina ja opettajana Saarijärvi iskostaa kuria ja kuuliaisuutta uusille hyppääjille. Melko pian koulutettavat pääsevät pakkaamaan oman varjonsa opettajansa valvovien silmien alla. Pari ensimmäistä hyppyä opettaja pakkaa varjon, sitten oppilas päästetään taittelemaan varjoa opettajan haukansilmien valvonnassa.

 

– Varjokalusto kun laitetaan oppilaalle päälle, tsekataan vielä, että kaikki on kunnossa. Opettaja tarkistaa kaikki nippelit ennen kuin oppilas menee koneeseen. Opettaja käy hypyn läpi oppilaan kanssa hyvissä ajoin ennen hyppyä. Kaikkien hyppääjien olisi hyvä hieman verrytellä ja oikoa itseään ennen hyppyä.

 

Koneen päällikkö puolestaan vastaa koneesta tankkauksineen. Hyppymestari eli kouluttaja hoitaa hyppääjät.

 

– Jos lennolla tulee joku ongelma, hyppymestari ja pilotti käyvät keskenään läpi, mitä tehdään. Esimerkiksi, jos tulee moottorihäiriö, mennäänkö koneella alas vai hypätäänkö.

 

Oppilaat saavat kerhon puolesta varjot. Harrastukseen vihkiytyneillä on omat varjonsa. Alkeiskurssin saa suoritettua yhdessä viikossa ja se maksaa hyppyineen 380 euroa. Alkeiskurssi kestää kolme iltaa, jonka aikana oppii taidot ensimmäisille hypyille.

 

Kurssilla käydään läpi kaikki hypyn osa-alueet eli varusteet, käyttäytyminen koneessa, uloshyppy, varjon avautuminen, ohjaaminen ja laskeutuminen. Kurssilla on teoriaa ja käytännön harjoituksia sekä kokeet.

 

Ensimmäinen hyppy on tuhannesta metristä hypättävä pakkolaukaisuhyppy, jossa varjo aukeaa automaattisesti. Kurssilla opetellaan selviämään mahdollisista yllättävistäkin tilanteista itsenäisesti ja turvallisesti. Kolmen hyväksytyn hypyn jälkeen oppilas pääsee harjoittelemaan varjon itsenäistä avaamista edelleen pakkolaukaisulla. Kaikkinensa hyppykelpoisuuden saamiseen tarvitaan kuusi pakkolaukaisuhyppyä ja vähintään 25 itselaukaisuhyppyä. Hintaa tälle tulee keskimäärin 1600 euroa.

 

– Aika harva on päässyt läpi minimimäärällä eli 31 hypyllä. Nopein on suorittanut kelpoisuuden yhdessä viikossa, keskimäärin se kestää kaksi kuukautta. Valtaosa saa sen yhden kauden aikana.

 

Alavuden ilmailukerholla on tätä nykyä yhdeksän hyppylentäjää. Määrä on pyritty pitämään rajoitettuna, mutta riittävänä, jotta piloteille tulisi riittävästi tiimaa. Näin toiminta pysyy turvallisena ja tehokkaana.

Alavuden Ilmailukerhon eksoottisin tapahtuma on Sunset Boogie, johon tulee huippuhyppääjiä ympäri maailman. Siinä hypätään viikko ennen juhannusta valoisalla taivaalla yöaikaan. Kuva: Lauri Aapro.

 

Alavuden eksoottisuus
Alavudella on kehitetty myös ihan oma tapahtumansa, Sunset Boogie. Siinä hypätään viikko ennen juhannusta öisin. Ensi kesänä hypätään seitsemäs Boogie.

 

– Se on Mauri Väistön luomus. Hän kysyi onnistuisiko meidän järjestää tällainen tapahtuma. Kun me ensimmäisen kerran järjestimme sitä, piti soittaa kaupungille ja kysyä käykö tuommoinen tapahtuma. Onneksi kaupungilla ymmärrettiin arvomme matkailulle ja lupa heltisi heti. Muutenhan meillä on herrasmiessopimus lopettaa lennot iltakymmeneltä. Nyt se on järjestetty kuutena kautena. Ensimmäiset tapahtumat tehtiin yhteistyössä Skydive Finlandin kanssa.

 

Tähän eksoottiseen tapahtumaan tulee hyppääjiä ympäri maailman. Valoisa yö jaksaa hämmästyttää laskuvarjoilijoita, joita tulee liki jokaiselta maailman mantereelta. Tapahtumaan on muutaman kymmenen osallistumiskiintiö, mutta silti sitä varten kerho vuokraa ulkopuolelta yhden Caravan-hyppykoneen. Paikalla on myös hyppäämisen huippuvalmentajia. Porukka jaetaan ryhmiin ja jokainen saa oman valmentajansa.

 

– Tästä tapahtumasta on otettu paljon upeita valokuvia ja videoita, jotka leviävät maailmalla. Tällaista eksotiikkaa on harvalla tarjota.

 

Alavuden ilmailukerho tarjoaa hyppykaudella parin, kolmen viikon välein jotain erikoistapahtumia. Nyt niitä valmistelee jo uusi sukupolvi. Mutta pohjan luomiseen on tarvittu asialle vuosikymmeniä vihkiytynyt puuhamies – Pauli Saarijärvi.

 

– Me tehrään eikä ihmetellä.

 

 

PAULI SAARIJÄRVI
Ikä: 50
Työ: Autonkuljettaja
Perhe: Kaksi poikaa edellisestä avioliitosta, kesällä syntynyt tytär, avopuoliso
Asuinpaikka: Peräseinäjoki
Kotikerho: Alavuden ilmailukerho
Lupakirjat ja kelpuutukset: D-luokan kelpuutus, hyppymestari
Muita harrastuksia: Sukeltaminen, laskettelu

 

VUODEN LASKUVARJOURHEILIJA 2020
Pauli Saarijärvi nimettiin Vuoden laskuvarjourheilijaksi 2020. Saarijärvi vastaanotti Nesteen malja -kiertopalkinnon Alavudella lokakuun lopussa pidetyissä Turpaboogieissa. Palkinto annetaan suomalaiselle, vuoden ansioituneimmalle laskuvarjourheilijalle ja sen saajasta päättää vuosittain Ilmailuliiton laskuvarjotoimikunta.
Perustelut
Hyppyura alkanut 1987
Kouluttajana melkein hyppyuran alusta asti
Hyppymäärä tällä hetkellä reilut 3 600
SM-kultaa 6 kpl, CRW
Edustanut Suomea 2 kertaa MM-kilpailuissa
Suomen ennätyksiä 10 kpl erilaisia
Toiminut kotikerhossaan hyppymestarina, puheenjohtajana ja rahastonhoitajana
Projekteja: Kiitotien uusiminen, kaksi hyppykonetta Suomeen, kerhon infran parantaminen ja uusia kerhorakennuksia jne.