lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Palon sattuessa yhteistyössä on voimaa

torstai 25.04.2019
TEKSTI Matti Ulmanen
KUVAT Bigstock

Lennolla syntyvän tulipalon varalta lentäjällä on omat toimintaohjeet ja hän voi pyytää apua miehistöltä. Yhteistyö korostuu erityisesti palon sattuessa maassa. Miehistön tehokas osallistuminen edellyttää osaamista eli koulutusta. Asia koskettaa kaikkia ilmailun harrastajia, mutta erityisesti SAR- ja palolentomiehistöjä sekä laskuvarjohyppääjiä.

Pienkonepalot ovat onneksi harvinaisia, mutta viime vuon­nakin niitä tapahtui viranomaistilastojen mukaan kolme. Yleensä syynä on hallitsematon maa­hantulo, josta seuraa polttoainevuoto ja palo.

Pakkolaskujen lisäksi palotilanteita voi syntyä jo konetta käynnistettäessä, kolaroin­nissa, tankatessa ja hallissa eri syistä.

Alkupalo on yleensä pieni, mutta voi laa­jentua nopeasti. Ilman oikeita alkutoimen­piteitä tilanne saattaa riistäytyä hallinnasta kohtalokkain seurauksin. Tilanteen hyvällä hallinnalla voidaan pelastaa ihmishenkiä ja säästyä suurilta taloudellisilta menetyksiltä.

Tulipalon sattuessa on selvitettävä, mitä on tapahtunut ja tapahtumassa sekä torjua suurin uhka ensin. Tärkeintä on tietenkin ihmisten pelastaminen ja varoittaminen, mutta silti suin päin tilanteeseen ei kannata mennä. On varottava hengittämästä savu­kaasuja sekä huomioitava räjähdys- ja säh­köiskuvaarat.

Etukäteen harjoiteltuna pienen palon sammutus alkusammuttimilla onnistuu hyvin itseään ja muita vaarantamatta. Näitä ovat kemialliset sammuttimet, sammutus­peitto ja pikapaloposti. Hiekka ja lumi ovat myös hyviä sammutusaineita paremman puutteessa. Sisällä hiilidioksidisammutinta käyttäessä tulee huomioida tilan tuuletus, josta on muistutus myös lentäjän tarkastus­listassa.

Lentäjän tai muun paikalla olevan on otet­tava tilanteen johto haltuun ja jaettava teh­tävät miehistölle selkeästi, vaikka mallilla: kuka, mitä, missä, miten ja milloin.

Yhteistoimintaa

Otetaan esimerkiksi SAR-miehistö, joka on lähdössä tehtävälle vahvuudella lentäjä, tehtävänjohtaja eli MC ja kaksi tähystäjää. Kone ei tunnu käynnistyvän kunnolla, vähän ajan kuluttua miehistön nenään tuoksahtaa jo polttoaine ja savua alkaa tuprahdella moottoritilasta. Lentäjä epäilee kaasuttimen tulvimista ja siitä syntyvää polttoainepaloa.

Lentäjä käskee muun miehistön pois­tumaan koneesta ja tehtävänjohtajaa huolehtimaan jatkotoimet. Lentäjä itse jää ohjaamoon jatkamaan yliryypytystilanne-ohjettaan. MC ottaa lähtiessä koneesta sam­muttimen istuinten välistä ja ojentaa sen al­kusammutusta taitavalle tähystäjälle. Toista tähystäjää hän käskee hakemaan hallista toisen alkusammuttimen ja ilmoittamaan ti­lanteesta lähellä oleville ihmisille. MC tukee lentäjää tehtävässään kuuntelemalla hänen ohjeitaan: esimerkiksi huolehtimalla koneen hätäsiirrosta pois toisten koneiden läheltä.

Tilanteen varmistuessa uhkaavaksi lentäjä määrää sammuttimen tai sammut­timet tyhjennettäväksi moottoritilaan. Sammuttajan on syytä tietää moottoritilan tarkoituksenmukaisin aukko tai luukku, josta sammutusaine pääsee oikeaan paik­kaan, sillä koneen oma minisammutin tyh­jenee muutamassa sekunnissa.

Tarvittaessa sammutusta jatketaan paikalle jo tuodulla varasammuttimella, ja viimeistään tässä vaiheessa tehtävänjohtaja ilmoittaa tilanteesta 112:een. Alkuvaiheessa, ennen lentäjän poistumista koneesta, ku­kaan ei saa mennä potkurin luo. Miehistön tulee toimia yhdessä ja heidän on tiedettävä lentokoneen erityispiirteistä tulipaloissa.

Kuusipaikkainen Cessna TU206 teki pakkolaskun hiihtoladulle Siilinjärvellä tammikuussa 2010. Rissalasta lähtiessä oli vähän ennen onnettomuutta tankattu 300 litraa bensiiniä. Siivet ja koko kone hajosivat pahasti, mutta se ei syttynyt palamaan. Tärkeälle pohjavesialueelle valuneen polttoaineen takia maanpoistoa piti tehdä kymmeniä tonneja.

Soita 112:een

Pelastusviranomaiseen kannattaa olla yh­teydessä, vaikka alkusammutus olisi onnis­tunut ja tilanne näyttäisi olevan hallinnassa – myös tapauksissa, joissa palon alku on sammunut itsestään. Pelastustoimen asian­tuntija avustaa monin eri tavoin tilanteesta kenties säikähtäneitä, jotta tärkeät jatko­toimet eivät pääse unohtumaan.

Pelastustoimi varmistaa palon sammu­misen, arvioi syttymisen syyn heti tuoreel­taan myös valokuvin, ilmoittaa tarvittaessa poliisille, avustaa koneen siirrossa turvalli­seen paikkaan suojanauhalla merkiten sekä huomioi haitallisten aineiden vuodot.

Lisäksi esimerkiksi savukaasusta oireilevat henkilöt ohjataan hoitoon. Synteettisten aineiden palokaasut ovat hyvin myrkyllisiä ja energiapitoisuudeltaan mo­ninkertaisia verrattuna puun palamiseen. Tajuttomuus voi seurata jo muutamasta savukaasujen henkäyksestä.

Pelastusviranomainen varmentaa tarvit­taessa raportoinnillaan tietoja vakuutusyh­tiöön, ilmailuviranomaisille ja poliisille.

Lentäjän on tehtävä tapahtumasta il­moitus lennonjohtoon, kerhon kalustovas­taavalle ja koneen omistajalle. Tilanteesta on hyvä ottaa itsekin talteen muutama valo­kuva.

Tietoisku keväällä

Koneen oma pieni hiilidioksidisammutin tyhjenee noin kuudessa sekunnissa. Se soveltuu hyvin esimerkiksi koneen mit­taritaulun sähköpalon sammutukseen. Hiilidioksidi sinällään on tehokas aine sähkö- ja nestepaloissa, mutta kaasumaisena huonohko ulkokäyttöön. Sen sammutusvai­kutus on tukahduttava ja jäähdyttävä, joten sisätilojen välittömästä tuuletuksesta on huolehdittava.

Pienkoneiden paloturvallisuutta pa­rantavat ohjaamoa eristävä tuliseinä ja sisustuksen syttymisherkkyysvaatimukset. Bensiini on dieseliä huomattavasti vaa­rallisempaa leimahduspisteen ollessa -45 asteessa verrattuna dieselin +63 asteeseen. Onneksi niin sanotut syttymisvälit (syttyvä­kelpoisen polttoaineen ja ilmanseoksen suh­teet) ovat molemmilla pienet ja siten ne ovat turvallisia oikein käytettynä.

Kerhojen kannattaa järjestää keväisin 1–2 tunnin turvallisuuskoulutus, joka niveltyy hyvin esimerkiksi perinteisiin kevätko­koontumisiin. Näiden riskien hallinta tuo mielenrauhaa ilmailun harrastamiseen. Koulutukseen sopii hyvin alkusammutus­harjoitus pelastuslaitoksen tai palokalusto­liikkeen kanssa.

Tilaisuudessa kerhon turvallisuusvas­taava esittäisi käytössä olevien tilojen pelas­tustoimen vaatiman pelastussuunnitelman. Opetukseen kuuluisi niin sanottu turvalli­suuskävely kiinteistössä sekä tutustuminen käytössä olevien lentokoneiden laitteisiin ja rakenteisiin, kuten esimerkiksi kurkistus moottorinsuojapeltien alle. Ilman tietoa jostakin näkyvästä aukosta konetilaan tyh­jennetty sammutin saattaa vain jäähdyttää jotakin säätöpeltiä pääsemättä perille itse palopesäkkeeseen.

Miehistön on syytä tietää myös koneen päävirta-, polttoaine- ja tuuletusventtiilin kytkimet sekä mahdollisen varavarjon ajo­panoksen käyttö ja sen vaarat. Mahdollisesti koneessa olevan hengityshappipullon sisältö voi kiihdyttää paloa tai jopa räjähtää paine­astiana.

Samoin palolta suojaava pukeutuminen olisi saatava lennoille rutinoiduksi, ja yleensä niiden hankinta valvonta- ja SAR-lentotoimintaan jotenkin edullisemmaksi.

Kirjoittaja on eläkeläinen, evp. vuoromestari Pohjois-Savon pelastuslaitoksen Siilinjärven toimipisteeltä. Hän on myös Kuopion Lentäjien vara-SAR-ryhmänjohtaja.

Pienkone teki pakkolaskun ja syttyi palamaan Rovaniemen lentokentän lähellä 3. heinäkuuta 2018. Ilmavoimien lentokonepaloihin erikoistunut vaahtoyksikkö ja poliisi osallistuivat pelastustöihin. Lentokoneessa oli kaksi ihmistä, jotka pääsivät koneesta ulos. Kone oli suomalaisen Atolin valmistama kaksipaikkainen amfibiokone.

Tulipalon sattuessa

  • Toimi ripeästi mutta hätäilemättä.
  • Selvitä tilanne ja mitä on tapahtunut – tapahtumassa – torju suurin uhka ensin: tärkeysjärjestys voi vaihdella tilanteen mukaan.
  • Yritä pelastaa vaarassa olevat, varoita muita, varo hengittämästä palokaasuja.
  • Aloita alkusammutus tilanteen ja kykyjesi mukaan.
  • Hälytä.
  • Opasta tarvittaessa pelastustoimi paikalle.