Kuusi vakavaa onnettomuutta 50 vuodessa
Pallolentäminen on turvallista, sillä nopeudet ovat pieniä ja laitteet ovat yksinkertaisia. Pallon kuori toimii laskuvarjona. Yleensä pallossa on ainakin kaksi poltinta ja järjestelmät ovat erillisiä. Palloilla lennetään vain, kun pintatuuli on heikko eikä turbulenssia ja konvektiota ole.
Kuumailmapallolentäminen on varsin pieni, mutta näkyvä ilmailun muoto. Tällä hetkellä Suomessa on alle 40 aktiivista kuumailmapallolentäjää ja vuosittain lennetään arviolta 1000 lentoa. Lentäjistä yli puolet on harrastuslentäjiä. Lentotuntimäärästä taasen on arviolta 60 prosenttia kaupallista lentotoimintaa. Lentojen määrät ovat todella pieniä, mutta kun pallojen nousu ja lasku tapahtuu yleensä tavanomaisten lentopaikkojen ulkopuolella ja vielä ilta-aikaan, niin ne saavat huomiota varsin hyvin. Pallojen suuri koko myös edesauttaa huomion keräämistä.
Kuumailmapallojen ohjaus tapahtuu vain eri suuntaisia tuulia etsien ja tämän vuoksi palloilla saatetaan laskeutua varsin erikoisiin paikkoihin ja tämä herättää yleisössä usein kysymyksiä; oliko tämä suunniteltu laskeutuminen, loppuiko kaasu, tuolla vieressä olisi ollut vapaa kenttä. Varsinkin hyvin heikolla tuulella ulkopuoliselle tulee helposti ajatus, että pallo olisi jotenkin vaikeuksissa, kun se leijailee matalalla laskeutumispaikkaa etsien. Tällöin myös polttimella lämmitetään pallossa olevaa ilmaa lyhyillä polttimen poltoilla tiheään. Yleinen kommentti on ollut, että kyllä se kovasti yritti, mutta ei se enää ylös päässyt. Lähes joka kesä iltapäivälehtien otsikoissa on kuumailmapallo, joka on laskeutunut katsojien mielestä erikoiseen paikkaan, kuten pyörätielle tai pienelle tyhjälle tontille. Puhumattakaan siitä, että pallon kori on laskeutumisvaiheessa osunut puun latvustoon. Jossain on tullut esille toteamus, ettei riitä, että lentäminen on turvallista, sen on myös näytettävä siltä. Tämä toteutuu erityisen hyvin lennettäessä pallolla.
Vain kuusi vakavaa onnettomuutta
Pallolentotoiminta alkoi kasvaa Suomessa merkittävästi 70-luvun lopulla ja 80-luvulla. Aktiivisinta harrastustoiminta oli 80-luvun puolivälistä 90-luvun lopulle. Tällöin lentäjien määrä oli noin 50 ja toiminnassa oli mukana kaikkiaan pari sataa henkilöä. Vakavia onnettomuuksia palloille on sattunut vain kuusi. Yksi lentäjä menehtyi onnettomuudessa Tampereella 1978. Hänen pallonsa oli itse rakennettu ja siinä oli rakennevika. Tehdastekoisten, tyyppihyväksyttyjen ilmapallojen aikana Suomessa ei ole tapahtunut kuolemaan johtaneita onnettomuuksia. Vakavissa onnettomuuksissa on kolme kertaa oltu tekemisissä voimajohtojen kanssa, kerran on törmätty hallitsemattomasti rakennukseen ja kerran on syttynyt tulipalo laskeutumisen yhteydessä. Tulipalossa ja rakennukseen törmäämisessä syntyi vakavia loukkaantumisia, muissa tapauksissa henkilövahingot ovat olleet vähäisiä. Näiden onnettomuuksien lisäksi on tiedossa muutama läheltä piti-tilanne ja muutama tapaus, joissa lentäjälle tai matkustajalle on tullut nilkan nyrjähdys, lievä olkapäävamma tai vastaava vaurio.
Maanpinnassa ei saa tuulla liikaa
Pallojen lentokäsikirjat rajoittavat sallitun tuulen nopeuden maanpinnassa 10–15 solmuun ja lentoalueella ei saa esiintyä termiikkiä. Maksimituulen nopeuden rajoja ei ole tehty vihreän veran ääressä, vaan käytännössä yli 20 metrin korkuista palloa on erittäin vaikea saada pystytettyä yli 10 solmun tuulessa. Eräs lentäjä totesikin, että laite suojelee itse itseään. Laskeutuminen pallolla yli 10 solmun tuulella vaatii enemmän tilaa, jotta saadaan turvallinen ja miellyttävä laskeutuminen aikaan. Kesäiltaisin ja -aamuisin muodostuu hyvin usein pintainversio, joka heikentää pintatuulen olemattomiin.
Taivaalla ei tuulen nopeudella ole niinkään merkitystä muuten kuin matkan joutumisen kannalta, kunhan tuuli on tasainen. Tavanomainen tuulennopeus lennettäessä on 15 solmua, Suomessa on mitattu yli 50 solmun nopeuksia kuumailmapallolla lennettäessä. Tämä on mahdollista varsinkin talvella, kun pintainversio pitää tuulen nopeuden maanpinnalla pienenä, mutta inversion yläpuolella tuulee lujaa. Termiikissä pallolla ei voi lentää, koska vapaana kappaleena pallo menee ilmavirtojen mukana; nousevat ja laskevat ilmavirtaukset heittelevät palloa hallitsemattomasti.
Yksinkertainen lentolaite
Pallolentäminen on turvallista, sillä nopeudet ovat pieniä ja laitteet ovat perin yksinkertaisia. Pallon kuori on nylon- tai polyester-kangasta. Lennon aikana pallon kuoressa ei ole merkittävää paine-eroa ulkopuoliseen ilmaan verrattuna. Kankaan tehtävänä on lähinnä pitää lämmin ilma pussissa. Pallon kori ja henkilöt eivät roiku pallokankaasta vaan veto kohdistuu runkonauhoihin. Kuoren keskikohdan, eli ekvaattorin alapuolella voi olla suuriakin reikiä ja pallo lentää edelleen normaalisti.
Kuoren yläosassa on laskuvarjoventtiili ja sivuissa voi olla rotaatioventtiilit, joilla palloa voidaan pyörittää pystyakselin ympäri. Näitä venttiilejä käytetään hallintapunoksilla. Lentoonlähtötarkastuksessa varmistetaan, että punokset ovat suorana ja venttiilit toimivat normaalisti.
Tavanomaisella lennolla pallossa ei käytetä laskuvarjoa, vaan pallon kuori toimii laskuvarjona. Mikäli jostain syystä polttimet eivät toimi tai polttoaine loppuu, pallo vajoaa alas kuten pallokupulaskuvarjo, 4–5 m/s. Toki laskeutumispaikkaa ei tällöin voida valita. Pallon monimutkaisin osa on poltin ja polttoainejärjestelmä. Polttoaineena käytetään propaania, joka otetaan nestemäisenä polttimelle saakka. Tällöin saadaan tarvittava teho aikaiseksi. Yhden polttimen teho on lähes 4 MW (5000 hv). Pienenkin kuumailmapallon tilavuus on 2000 m3 ja kuoren sisällä on lennon aikana maksimissaan 120 asteen lämpötila. Yksi poltin riittää kuoren pitämiseksi riittävän lämpimänä, mutta yleensä pallossa on aina kaksi tai useampia polttimia ja järjestelmät ovat erillisiä. Tällä varmistetaan toimintakyky mahdollisessa yhden polttimen häiriötilanteessa.
Pintatuuli, turbulenttisuus ja sumu riskejäSuurin riskitekijä pallolentämisessä on huono sää. Pintatuulen voimakkuus tuli jo edellä esille. Ylätuulen voimakkuudella ei niinkään ole väliä, mutta se ei saa olla turbulenttinen eikä konvektiota saa ilmetä. Lentokäsikirjat toteavat, että lentäminen ei ole sallittua, mikäli lentoalueella on konvektiopilviä. Lähes jokainen pallolentäjä on joutunut lievän konvektion vaikutukseen, mutta tiettävästi vain yhden kerran on pallolentäjä ollut vakavassa vaaratilanteessa lähdettyään lentämään voimakkaan konvektion vaikutukseen. Konvektion vuoksi pallolla lennetään kesällä vain aamuisin tai iltaisin. Pallolentäjältä kysytään usein, että mitä jos salama iskee palloon. Kysymys ei ole relevantti, koska pallolentäjällä on ollut paljon suurempia ongelmia jo ennen salaman iskua, jos hän on joutunut ukkospilven vaikutuspiiriin. Ehkä pahin säätekijä pallolentämiselle on sumu. Tällöin lentäjä ei pysty näkemään sähkölinjoja ja muita lentoesteitä maan pinnassa. Syksyisin aamusumut saattavat olla erittäin petollisia. Aamu ennen auringon nousua saattaa olla todella kaunis ja taivas kirkas, mutta auringon noustua voi alkaa muodostumaan sankkaakin sumua.
Yleisölennätyksissä törmäysvaara
Pallon kuori estää näkemisen ylöspäin. Maailmalla on tapahtunut vakavia pallo-onnettomuuksia. Viime aikoina tapahtuneet onnettomuudet ovat pääasiassa kaupallisissa yleisölennätyksissä tapahtuneita. Syinä on ollut laskeutuminen kovassa tuulessa, sähkölinjoihin törmäämiset ja pallojen törmääminen ilmassa toisiinsa.
Yleisölennätyksistä on muodostunut merkittävä matkailun lisäpalvelu ja hyvällä lentoalueella saattaa lentää paljon palloja. Myanmarin Baganissa aamuisin lentää 30 palloa, Turkin Cappadociassa aamuisin taivaalle nousee yli 100 kuumailmapalloa. Matkustajapallot ovat nykyään myös isoja. Kuudentoista matkustajan pallo on erittäin yleinen, suurimmat kuljettavat jopa 30 matkustajaa. Mikäli pallon kuoret koskettavat toisiaan ilmassa, se ei ole ongelma. Mutta jos pallon kori osuu toisen pallon kuoreen, on todella suuri riski kuoren rikkoutumisesta. Mikäli kuori rikkoutuu ekvaattorin yläpuolelta, menettää pallo kantokykynsä.
Kun lennetään isossa ryhmässä, on lentäjien oltava hyvin tarkkana ala- ja yläpuolella olevista palloista. Lennettäessä pallon kuori aiheuttaa yläpuolelle suuren katvealueen, johon lentäjä ei näe. Tämän vuoksi yläpuolella olevan pallon on pidettävä riittävä pystyetäisyys alapuolella olevaan palloon ja mahdollisuuksien mukaan varoitettava alapuolella olevaa lentäjää. Isojen pallojen liikkeet ovat hitaita. Pallon alaspäin suuntautuneen liikkeen kääntäminen ylöspäin vie aikaa. Isojen pallojen tilavuus on jopa yli 15 000 m3 ja tällöin pallon massa lentäessään on jopa 20 tonnia ja tällaisen massan suunnan muuttaminen vaatii aikaa.
Kuumailmapallolentäminen on vakiintunut harraste ja kaupallinen ilmailumuoto. Nykyaikainen kuumailmapallo on ollut olemassa jo 60 vuotta ja sinä aikana lentomenetelmät ovat kehittyneet. Nykyään ymmärretään minkälaisissa olosuhteissa ja minkälaisilla alueilla palloilla voidaan lentää. Pallot itsessään ovat hyvin samanlaisia kuin 60 vuotta sitten, mutta niihin on kehitetty paljon erilaisia turvallisuutta parantavia järjestelmiä.
