lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Paikallislentäjästä matkalentäjäksi

keskiviikko 18.08.2021
TEKSTI KATJA SOIKKELI
KUVAT KATJA SOIKKELI JA HEIDI VAINIONPÄÄ
Viivi Rissanen ja Martta Kangasniemi valmistautuvat lennolle DuoDiscuksessa. Kuva: Katja Soikkeli

 

 

17-vuotiaat Martta Kangasniemi ja Viivi Rissanen ystävystyivät Räyskälässä pienenä, ikäeroa heillä on vain viisi päivää. Rajamäestä kotoisin oleva Viivi on sukunsa neljännen polven purjelentäjä, isä Riku ja isoisä Markku lentävät myös aktiivisesti. Hämeenlinnalaisella Martalla on myös ilmailutausta, hänen Jarkko-isä on aloittanut purjelentoharrastuksen 1986.

 

 

Ensimmäinen kerta purjekoneen kyydissä Martalle ja Viiville oli 11– 12 vuotiaana, kun laskuvarjo pysyi päällä. Samoihin aikoihin he kiinnostuivat myös kisoista ja pääsivät töihin kisaorganisaatioon. Vuosien myötä innostus lajiin on vahvistunut ja ystävykset halusivat purjelentokurssille.

 

– Lupakirjan suorittamista ei kummankaan perheessä pidetty itsestäänselvyytenä, tahto taivaalle löytyi meiltä omasta sydämestä, Martta kertoo.

 

 

Purjelentokurssille yhdessä
– Talvella 2019 suoritimme teoriaosuuden Suomen Urheiluilmailuopiston verkko-opintoina, ja lento-osuuden Räyskälä-Säätiön peruskurssilla seuraavana kesänä, Viivi kertoo.

 

– Ikää meillä oli 14 vuotta, joka oli kurssin alaikäraja. Lupakirjat saimme heti kun täytimme 16 vuotta, Martta täydentää.
Ennen lupakirjan suorittamista Viivi ja Martta lensivät kaksi kesää valvottuna eli lennonopettaja oli aina lennon ajan radioyhteyden päässä. Matkalennot eivät vielä silloin olleet mahdollisia.

 

 

Kolme lentokesää takana
Kolmen lentokesän jälkeen Martalla ja Viivillä on tyypit kurssikoneesta ASK-21:stä ja Räyskälän ilmailukerhon Juniorista ja LS 4:stä. Viivi on lisäksi lentänyt tyypit kerhon LS 8:sta ja DuoDiscuksesta sekä perheen kimppakoneesta ASW19:stä.

 

Martalla oli haasteita lentää tyypit LS 8:sta.
– Olen niin pitkä, etten mahtunut ohjaamoon kunnolla ja hyvää lentoasentoa ei löytynyt. Onneksi kerholla on lähes samantasoinen Discus ja sovin siihen paljon paremmin.

 

Jutun kirjoittamisen aikaan lentokokemusta Martalle on kertynyt noin 50 tuntia ja lentoja hieman yli 100, lennot ovat olleet paikallislentoja. Viivillä lentotunteja on noin 80 ja lentoja yhteensä 140.

 

– Enimmäkseen olen lentänyt paikallislentoja, HC-ajan lensin viime vuonna ja HC-matkan kesäkuussa, se on toistaiseksi pisin yksin lentämäni matka, Viivi kertoo.

 

 

Matkalentokoulutusta

Lupakirjakurssiin sisältyy nykyään 100 kilometrin matkalento. Lisäksi vuosittain järjestetään monenlaista matkalentokoulusta. Martta ja Viivi ovat molemmat päässeet noin 400 km matkalennolle kokeneen kilpailijan kanssa ja se saakin heiltä kiitosta.

 

– Kokeneemman pilotin kanssa oppii, miten reitti kannattaa suunnitella sään ja maastolaskumahdollisuuksien puolesta, sekä erilaisten lentoinstrumenttien hyödyntämistä ja tietysti, minkä tyyppisiin peltoihin voi laskeutua, he luettelevat.

 

 

Matkalentojen aloittaminen

Ilmailukerhoilla on omat säännöt matkalentojen aloittamiseen. Yleensä kerhojen vaatimuksiin kuuluu tietty määrä lentoja ja tiimaa. Lisäksi sarkalaskut tulee olla hyväksytysti lennetty. Näin testaan laskeutumisen tarkkuutta merkitylle alueelle.
Matkalentojen aloittamisessa korkein kynnys voi olla henkinen.

 

– Kentän vetovoima on yllättävän suuri, mutta kun lensin HC-matkaa, huomasin että maisemat olivat suurimmaksi osaksi tuttuja ja kotikentälle oli helppo löytää takaisin. Matkalentäminen on siitä mukavaa, että ajan saa kulumaan paljon paremmin kuin paikallislennolla ja voi myös valita missä säässä lentää, Viivi sanoo.

 

Miksi moni lopettaa samassa vaiheessa, jossa Martta ja Viivi ovat tällä hetkellä?
– Purjelentoharrastus vie paljon aikaa. Jos lentää kerhon koneilla, käyttövuoroista pitää sopia muiden kerholaisten kanssa, etkä välttämättä saa konetta parhaan lentokelin aikaan, Martta ja Viivi miettivät.

 

Jotkut saattavat arkailla matkalentoja maastolaskujen pelossa.
– Maastolaskut kuuluvat lajin luonteeseen ja niitä ei tarvitse pelätä, Martta ja Viivi toteavat.

 

– Tärkeää on opetella etukäteen, miltä laskeutumiseen soveltuva pelto näyttää ilmasta. Mielessä on hyvä olla koko ajan sopiva laskeutumispaikka sekä pitää pää kylmänä maastolaskutilanteessa, Viivi kertoo.

 

– Kokeneiden lentäjien kertomuksista olen huomannut, että niistä voi jäädä jopa hyviä muistoja, ja melkein odotan ensimmäistä maastolaskuani, Martta virnistää.

 

Jos lentokerrat harvenevat, lentäminen voi myös pelottaa.
– Kokeneemmilta piloteilta saa helposti apua ongelmatilanteissa. Viime kesänä minulla oli vaikeuksia pysyä nostossa ja räpsähdin usein. Oli yllättävää, kuinka moni oli huomannut sen ja tuli tarjoamaan apua, Martta kertoo.

 

– Silti voi olla vaikeaa löytää ketään, jonka kanssa voisi harjoitella matkalentoa käytännössä, Viivi miettii. – Meille se on helppoa, koska olemme olleet osa ilmailuyhteisöä lapsesta asti, mutta ujommat eivät välttämättä uskalla kysyä varsinkin, jos eivät tunne ketään, Martta muotoilee.

 

– Siksi olisi tärkeää, että aktiivisuus tulisi opettajien suunnalta, sillä he tietävät ketkä ovat aloittelijoita. Matkalentoon opastavan ei välttämättä tarvitse olla opettaja, vaan kokenut matkalentäjä käy hyvin, Viivi ehdottaa.

 

Martalla ja Viivillä on jo tulevaisuutta varten suunnitelmia, eikä lopettaminen ole käynyt mielessä.
– Tässä lajissa ei ole koskaan valmis; voi lentää aina vain pidemmän lennon, lentää tyypit uudesta koneesta, suorittaa HC- ja KC-merkit tai hankkia pilvilentokelpuutuksen tai opetella taitolentoa, aina löytyy jotain uutta. Parasta on huomata oma kehitys, Martta innostuu.

 

Martta harrastaa lisäksi ratsastusta ja Viivi tanssia ja laskettelua. Kesäisin ei juuri jää muuhun kuin ilmailuun aikaa.
– On vähän harmi, ettei kesäisin näe muita kuin ilmailukavereita, mutta on kiva kuulua porukkaan, jossa kaikilla on sama mielenkiinnon aihe. On hienoa, että porukan ikäskaala on laaja. Myös meitä nuoria kohdellaan samanvertaisina ilmailijoina, kokeneemmatkin pilotit kysyvät miten lento meni, he sanovat iloisina.

 

Kesän tavoitteena Martalla on lentää HC-aika ja -matka. Viivi osallistuu Räyskälässä pidettäviin Jannen Kisoihin kaksipaikkaisella isänsä kanssa.

 

– Sitten jatkamme matkalentojen harjoittelua itsenäisesti. Varmasti lennämme kaksipaikkaisella yhdessä heti, kun se on mahdollista, Seura on mukavaa vastapainoa yksin lentämiselle, meillä on varmasti hauskaa yhdessä myös ilmassa.

 

Yhdeksi lajin huonoksi puoleksi he mainitsevat, ettei purjelentoa tunneta kovin hyvin. Kavereille pitää selittää, mistä on kyse.
– Kun kaverit tulevat Räyskälään, monet ihastelevat melkein kateellisena, kuinka hieno tämä laji on. Kaverit myös heti ymmärsivät, miksi täällä menee koko kesä. Harva harrastus on samalla tavalla koko perheen elämäntapa kuin purjelento.

 

Mitä muuta voisi tulla kuin hyvä ilmailuystävyys, jos on tutustunut lentokentän laidalla jo lapsena? Viivin isoäiti Kirsi-Marja Rissanen ja Viivi Rissanen sekä Siiri Haapavaara ja Martta Kangasniemi viettivät aikaa kentällä jo silloin, kun tytöt olivat pieniä. Lennolle lähdössä on Jarkko Kangasniemi. Kuva: Heidi Vainionpää.