lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

OTKES: Sairauksista ilmoittamisessa puutteita

torstai 30.11.2017
TEKSTI Lasse Tuorila
KUVAT Petra Antila

Lentäjä menehtyi viime syyskuussa Tuulikki-Vampulan kentällä heti laskun jälkeen sydänkohtaukseen, ja kone ajautui kiitotieltä. Onnettomuustutkinnassa tapauksen lääketieteelliset taustat on tutkittu niin perinpohjaisesti, että tutkimus leviää vauhdilla ympäri maailmaa.

Kansainvälisesti arvokas tutkimus

Tuulikki-Vampulan lento-onnettomuuden tutkintaa johti Onnettomuustutkintakeskuksesta johtava tutkija Ismo Aaltonen. Hän on tyytyväinen ICAO:n ja EASA:n palautteeseen. Molemmat hyväksyivät Otkesin suositukset.

Tämä oli poikkeuksellinen tutkinta, koska olemme avanneet diagnoosia. Meillä on mahdollisuus lain mukaan kertoa aika paljon. Monissa muissa maissa se ei ole mahdollista. Me yritimme oikeasti nähdä, onko jotain tehtävissä, jotta jatkossa ei tällaisia tapahtuisi. Tämä on arvokas tutkimus kansainvälisesti. Se on esimerkiksi ollut laajasti USA:n ilmailulääkäreillä luettavana.

Otkesin raportissa kiinnitettiin huomiota muun muassa lääkärien ilmoitusvelvollisuuteen.

Ajokortin omistavista on lääkärillä ilmoitusvelvollisuus eteenpäin, jos havaitaan, ettei tama ole ajokykyinen. Idea on, että siihen samaan velvollisuuteen ovat tulossa myös muut liikennemuodot. Itse asiassa tästä on lakiesitys jo ollut lausuntakierroksella. Eli ollaan menossa tähän (ilmoitusvelvollisuus) suuntaan, vaikka tätä tapausta ei olisi ollutkaan. Eihän tavallisella lääkärillä ole tietoa ilmailun lupakirjavaatimuksista samalla tavalla kuin autoilusta. Tässä Vampulan tapauksessa peli olisi pitänyt viheltää poikki toisen sydänkohtauksen jälkeen. Lentäminen olisi pitänyt lopettaa jo silloin.

Myös lentäjien tietämyksessä lääketieteellisistä kelpoisuuksista ja ilmoitusvelvollisuudesta on aukkoja.

Tiedottamista pitäisi lisätä jo peruskoulutuksessa. Toki ne unohtuu, kun kaveri lentää 20–30 vuotta. Tämänkin lentäjän kohdalla pelisäännöt olivat muuttuneet matkan varrella jonkin verran. Tieto muutoksista ei välttämättä tavoita. Mutta aukottomaksi tätä ei saa koskaan. Jos ihminen ei halua kertoa vaivoistaan, ei hän niistä kerro.

Ilmailulääkärien kokemuksessa on myös eroja.

Jotkut on ilmailulääketieteen parissa joka päivä, jotkut huomattavasti harvemmin. Toki Trafi järjestää kertauskoulutusta joka vuosi.

Kansainvälisten raporttien mukaan yleisilmailussa lentäjän heikentynyt toimintakyky – inkapasitaatio – on syynä 1,5 prosentissa kuolemaan johtaneista onnettomuuksista.

Tämä on minulla ensimmäinen tapaus tätä lajia. Suomessa on todettu joitain sellaisia tapauksia, joissa ihminen on menehtynyt jo ennen maahan syöksyä. Maailmalla näitä tapauksia on ollut. Ainahan se ei johda onnettomuuteen, jos mukana on kaksi lentäjää. Näistä vaan ei ole olemassa kunnon tilastoa.