Suomessa maanomistajalla on oikeus tehdä maalleen lähes mitä tahansa, kun noudattaa lain säädöksiä. Maan käyttämistä säätelee toki moni erillislaki kuten maa-aineslaki ja ympäristönsuojelulain ympäristölupakäytäntö, mutta pääsääntöisesti maanomistajalla on melko vapaat kädet, ja lopuistakin ongelmista selviää yleensä virallisella luvalla.
Helsingissä Malmin tapauksessa on nähty mitä voi tapahtua, kun ollaan kylässä vieraalla maalla, ja omistaja saa päähänsä tarvita maapohjaa muuhun tarkoitukseen. Dynamiikka on sama kuin kesämökissä vuokratontilla. Jos vuokrasopimus lakkaa tai omistaja päättää muuten lakkauttaa sopimuksen, purat rakennuksesi ja viet kaiken mukanasi pois.
Olisikin ensiarvoisen tärkeää, että ilmailuyhteisö kuten yhdistykset ja Ilmailuliitto omistaisivat tai ainakin pohtisivat kriittisten ilmailufasiliteettien omistamista. Toki olisi edelleen mahdollista, että valtio tai kunta pakkolunastaisi maan johonkin toiseen tarkoitukseen, mutta se on kuitenkin harvinaisempaa.
Mikä olisikaan nykytilanne, jos Teiskon lentokenttä olisi ollut vanhan ilmailuyhteisön omistuksessa? Puhumattakaan siitä, jos Malmin lentokenttä olisi aikanaan saatu ostettua.
Kaupunkikeskusten ulkopuolella oleva maa ei ole Suomessa kovinkaan kallista, mikä on toki suhteellista. Maapohjan arvo liittyy yleensä joko metsämaan puustoon, peltomaan arvoon viljeltynä tai tonteilla kaavoitettuun rakennusoikeuteen. Maanmittauslaitoksen kauppahintatilaston mukaan maan hinta hehtaarilta vaihtelee maakunnittain metsämaan osalta 2000—6000 euron välissä ja pellon osalta 3000—12000 euron välissä. Toki lopullinen hinta on kuitenkin aina tilannekohtaista.
Kerhojen ja muiden toimijoiden kannattaakin siis pohtia, jos vuokrasopimusneuvottelun sijaan tarjoutuisi ostamaan ilmailupaikan omalle yhteisölleen. Kun kiinteistö eli maapohja on oma, sitä on mahdollista kehittää aivan eri tavalla kuin vuokra-aluetta eikä tarvitse miettiä, että vuokrasopimus lähtisi alta.
Sopimustilanteilla on ollut tapana muuttua. Joskus ilmailuun aiemmin suopeasti suhtautuneen omistajan mieli saattaa vaihtua ja aina ajoittain tulee omistajanmuutos. Kunnissakin omistaja vaihtaa mieltään jokaisissa vaaleissa sen mukaan, mitkä puolueet tulevat valituksi.
Kun kiitotiealueen, hinausbaanan tai startti- ja laskeutumisalueen maapohja on oma, nykyistä infraa on astetta vaikeampi menettää ja toiminnan kehittäminen on kaikin puolin mielekkäämpää. Omalla maalla toiminta seisoo tukevilla jaloilla, ja maapohjan ostamista kannattaa siis vakavasti pohtia.
Sampsa Jyrkynen
Kirjoittaja on Suomen Ilmailuliiton hallituksen jäsen.
